2/20/2017

KYLPYRAKKAUTTA : LUSH SHOOT FOR THE STARS


Onko muka mitään parempaa kiireisen ja kylmän työpäivän jälkeen, kuin pulahtaa kylpyyn hyvän kirjan ääressä? En ainakaan itse keksi. Tosin kirjojen lukeminen kylvyssä on sellainen työmaa, etten ole vieläkään selvittänyt, mikä olisi mukavin tapa siihen. Vielä jonain päivänä pudotan jonkun hyvän kirjan vahingossa kylpyveteen ja itken itseni sen jälkeen uneen. 

Nojoo, Lushin Shoot for the stars- kylpypommi oli ihana ja jätti mun ihon pehmeäksi ja kimaltelevaksi (!!!!!!), mikä teki mut todella onnelliseksi. Mun henkilökohtainen mielipide on se, että jokaisessa rasvassa, saippuassa ja muissakin hygieniatuotteissa pitäisi olla kimalletta. Siitä tulee hetkellisesti sellainen olo kuin olisi itse Edward Cullen ja kukapa ei sitä haluaisi.

Ihanaa viikon alkua lukijat ja toverit! Koittakaa jaksaa. 

2/17/2017

HUONO HETKI TALVIPUUTARHASSA


"Oli ihana käydä Talvipuutarhassa pitkästä aikaa. Kasvit tekee mut automaattisesti tosi onnelliseksi ja siellä on joka kerta sellainen tunnelma joka rauhottaa huonojakin päiviä. Tää oli ihana aloitus lauantaille. Nukuin pitkään, hoidin muutaman asian ja menin perheen kanssa käymään Talvipuutarhassa."

Todellisuudessa mulla oli ihan järjettömän paska päivä. Itketti siitä asti kun aamulla silmäni avasin, oli nuha ja suoraan sanottuna vitutti jokainen asia mikä tuli eteen. En saanut moneen tuntiin itseäni revittyä sängystä ylös, raahauduin postiin ja siinä matkalla valutin muutamat kyyneleet. Näytin omasta mielestäni rumalta ja varmaan haisin pahalle. Talvipuutarhassa itketti ja kiukutti, vaikka olinkin siellä oman perheeni kanssa. Väsytti ja kukatkin näyttivät jollain tavalla rumalta. 

Mä ihan oikeesti olin kirjoittamassa tollasta tekstiä näihin kuviin, mikä tossa alussa on. On tosi helppoa sosiaalisessa mediassa valehdella tilanteista ja luoda illuusio siitä, että elämä on yhtä suurta sateenkaarta ja kimalletta. Todellisuus kuitenkin oli se, ettei tossa hetkessä ollut mitään onnellisuuden häiväystäkään, vaikka muutaman tunnin päästä taas alkoi hymyilyttämään. Välillä vaan on huonoja hetkiä ja myös niistä saa kertoa blogiin. Asiat mitkä näyttävät aurinkoiselta, eivät ehkä ole niin aurinkoisia. Kivojen kuvien takana ei aina ole kivaa fiilistä. 

2/16/2017

MITÄ MÄ LUEN JUST NYT / EMELIE SCHEPP

En oo koskaan syventynyt dekkareiden maailmaan sen suuremmin. Vähän nuorempana tuli muutamia luettua, mutta ne eivät koskaan ole vieneet mua sillä tavalla mukanaan mitä esim. fantasiakirjat silloin veivät. Tietty Millenium- trilogia on semmonen mikä on tullut luettua niin monta kertaa, että sen alkaa kohta oppimaan jo ulkoa. Ne nyt onkin niin hyviä, että ihmettelen suuresti jos joku niistä ei tykkää. En kuitenkaan tiedä mikä siinä on aina ollut, koska rikosleffoja ja -sarjoja fiilistelen ja niitä tulee katsottua tosi paljon. Miksi mä en sit dekkareista ole syttynyt? Esimerkiksi Wallanderit, Liza Marklundin kirjoihin perustuvat elokuvat ja Silta ovat ihan mun suosikkeja. Kuten huomaa, nämä kaikki painottuvat aikalailla tonne Ruotsin suuntaan. Ruotsalaisilla on hyvin hallussa se, mistä mä elokuvissa ja kirjoissa tykkään. Ehkä se tietty melankolisuus tunnelmasta ja värimäärittelystä lähtien kolahtaa muhun lujaa.

Sain mahdollisuuden tutustua ruotsalaisen Emelie Scheppin esikoiskirjaan Ikuisesti merkittyyn, joka on nyt käännetty suomeksi. Ei varmaan tarvitse paljoa arvailla sitä, ettenkö olisi lähtenyt lukemaan sitä tosi mielelläni. Toi kirja on siis dekkarisarjan ensimäinen osa ja on tämän lukukokemuksen jälkeen vakuuttanut mut suoraan siitä, että loput sarjasta tulee myös luettua. Tiivistettynä kirja kertoo syyttäjä Jana Berzeliuksista, joka johtaa esitutkintaa maahanmuuttoviraston toiminnanjohtajan murhasta. Sen jälkeen homma tietty eskaloituu ja kun siihen sekotetaan se, että Jana selvittää omaa lapsuuttaan ja yrittää olla edellä poliiseja, paketti on aika hyvin kasassa. Mä en tykkää avata kirjoja juonellisesti lainkaan, yleensä jo takakannessa oleva teksti on mulle liikaa, niin en tässäkään teille enempää selitä. Kehoitan vain, että lukekaa jos yhtään kiinostaa! Vaikka ei lähtökohtaisesti edes kiinnosta, lukekaa silti. Välillä on hyvä kokeilla jotain ihan uutta ja ruotsalaiset osaa tän rikoskirjallisuuden ja -elokuvat tosi hyvin.


Mä pidän tosi selkeesti kiinni mun mukavuusalueesta mitä tulee kirjojen, elokuvien, musiikin ja tv-sarjojen suhteen. Muuten elämässä haluan lähinnä juosta omalta mukavuusalueeltani mahdollisimman kauas, koska olen todennut sen tuottavan parhaat kokemukset, tarinat ja yksinkertaisesti kasvattavan minua ihmisenä eniten. Jostain syystä kuitenkin luen kymmenettä kertaa samaa kirjaa, katson sitä Greyn Anatomiaa edelleen alusta loppuun ja kuuntelen samoja bändejä kuin yläasteella. Tykkään tietyllä tapaa turvallisuudesta. Nyt kuitenkin olen yrittänyt pyrkiä pois sieltä mukavuusalueelta ja katsomalla uusia sarjoja (pakko nostaa esille Skam, joka on niin hyvä!) ja nyt luin tän Emelie Scheppin kirjan, eli hyvään alkuun oon päässyt!

Postaus tehty yhteistyössä HarperCollins Nordicin kanssa.