7/23/2014

10AM


Mun sotkuinen kämppä on jotenkin vertauskuvallinen erittäin sotkuiselle mielelleni. Kaikki tuntuu sotkuiselta vaikka kuinka siivoisi ajatuksia, jotka aika on kullannut. Olen maannut paljon öisin valveilla ja miettinyt toisia planeettoja, jättiläisiä, noitia ja pimeyden voimia. Nähnyt unia maahisista ja muumeista. Tuntuu, että olen taas kahdeksan ja täynnä intoa muuttua hobitiksi.

Pitää lähteä töihin ja olla vastuuntuntoinen nainen. Pitää käydä ruokakaupassa ja ostaa järkevää ruokaa. Pitää tuntea huonoa omatuntoa, ettei ole lukenut ylppäreihin. Oikeesti lähden kyllä töihin, mutta illalla ostan ehkä kurkun ja syön sen metromatkalla kotiin. Hyvää keskiviikkoa! Mulla on fiilis, että tästä tulee aika maaginen päivä. 

7/19/2014

UUSIA KUVIA JA HULLUJA AIKOJA


PIPO: Second Hand 
PAITA: Rytmihäiriön synttäripaita hammastahnalla kuorrutettuna 
FLANU: Carlings 
SHORTSIT: H&M 
ARSKAT: Ray-Ban (Kiitti Vilma)
KENKULIT: Vans

Aloitin bloggaamisen vuonna 2008 tai 2009. Olin silloin about 13-vuotias ja vielä enemmän hukassa elämäni suhteen kuin olen nyt. Bloggaaminen on ollut iso osa nuoruuttani ja olen käyttänyt sitä päiväkirjan tapaisena asiana enemmän tai vähemmän. Välillä on on ollut enemmän inspiraatiota kirjoittaa ja välillä vähemmän. Lähinnä se on minulle sellainen paikka mihin saan tungettua valokuvia, huonoa läppää ja pohdintoja unettomilta öiltä. Mutta jos alkaa miettimään koko blogin pitämistä ajatuksena, se tuntuu todella typerälle. Laitan epämääräisiä kuvia itsestäni ja elämästäni julkisuuteen ja kirjoitan vielä siihen jonkun tekstin oheelle. Odotan, että joku kommentoi elämääni jotenkin ja vastaan kommenttiin. Ihmisiä liittyy lukijaksi ja he seuraavat elämääni ruudun toiselta puolelta. Kadulla saattaa kävellä vastaan joku tyttö johon en kiinnitä mitään huomiota, mutta hän tietää lempikirjani ja ongelmat itsetunnossani. Semisti ahdistavaa.

Yhtenä päivänä tällä viikolla koko sivu tuntui rumalle, ahdistavalle ja sekavalle. Elämäni on muuttunut niin huomattavasti niistä hetkistä kun niitä vanhoja ja rumia postauksia olen kirjoittanut, etten halunnut katsoa niitä enää hetkeäkään. Tai antaa kenellekkään muullekkaan mahdollisuutta katsoa niitä. Poistin kaiken. Piilotin blogin, uudistin vähän ulkoasua ja aloitan nyt ihan puhtaalta pöydältä. 

Välillä tarvitsee vaan uusia alkuja. Tää on ehkä vähän verrattavissa siihen hetkeen kun leikkasin spontaanisti keittiösaksilla hiukset 25cm lyhyemmiksi keväällä tai kun muutin 16-vuotiaana kauas pois kotoa Helsinkiin. En tiedä, just nyt tää tuntuu erittäin hyvälle idealle. 

Joten täällä siis ollaan taas! Itseasiassa Raumalla, siellä huoneessa mistä mun blogin tarinakin lähti. Lähdin tänne mun perheen luo pienelle parin päivän pikalomalle rentoutumaan ja ehkä vähän seikkailemaankin. Pitäisi lähteä Vilman kanssa tänään ulos katsastamaan Rauman yöelämä, mikä on jokaisella tavalla vain väärin. Ihan sama, ehkä päädyn kanaaliin uimaan tai jonnekkin muualle seikkailemaan. On aika hiton hyvä fiilis olla kotona. 

7/17/2014

NELLI / MINÄ



Nelli Kenttä / 18 

Olen se vähän hölmö ja hajamielinen tyttö Helsingistä, joka omistaa takkuisen hattaratukan ja naurettavan paljon teepurkkeja. Olen ehkä vähän hukassa henkisesti ja useimmiten myös fyysisestikkin. 

Kissat, thrash metal, vihreä tee, elokuvien kauniit värisävyt, maalaaminen, taidenäyttelyt, kalja, suitsukkeet, tatuoinnit, kamerat, nuudelit, lyyrinen runous, sateiset päivät, mummon tekemät villasukat, yölliset seikkailut, El Tiempo, persikkajäätee, filmikuvien kehittäminen, festarien kiertäminen, spontaanit ideat, Äiti, kirpputorien haju, moshpitit, omituiset dokumentit ja visuaalisesti kauniit asiat. 

Ihmisen persoonasta kertoo mielestäni niin paljon enemmän asiat joita kyseinen henkilö rakastaa yli kaiken, kuin tyhjät lauseet harrastuksista ja muusta turhasta. Minä en taida edes harrastaa mitään. Paitsi seikkailua, se on se mun juttu.