9/26/2014

LEIKIN LOMALAISTA, ELI OLEN LOMALAINEN


Otin äkkilähdön pääkaupunkiseudun syövereistä tänne maanpäälliseen taivaaseen, eli lapsuuden kotiini Raumalle. Tuntuu hyvälle pyöräillä yöllä kotiin, tuntuu hyvälle syödä Äidin tekemiä ruokia ja tuntuu hyvälle törmätä sattumalta yläasteen ihastukseen kaupungilla. (Okei, ehkä vähän kiusallista…) Minä olen taas minä, enkä se tärisevä ja omituinen kasa lihaa, verta ja sekavia ajatuksia. En muista kenenkään odotuksia, paineita, kiukkua ja pettymystä. Olen ja elän vain. Niin sen kuuluisikin olla ja niin se nyt on.

Ps. Vihdoin mulla on omassa elokuvahyllyssä Her, elokuva joka sai mut itkemään elokuvateatterissa kuin pieni vauva. Suosittelen katsomaan ja ehkä vähän nyyhkimään. 

9/21/2014

MERENNEITO // PEACOCK BLUE


Nyt kävi näin. Duunissa oon aina kytännyt himoiten sitä tiettyä sävyä hiusvärihyllyssä ja kuten vähän ennustinkin, Vilun kanssa jutteleminen perjantaina avusti mun päätöstä huomattavasti. Eilen mun mukaani siis lähti duunipäivän jälkeen väsymyksen lisäksi kaksi purkkia Crazy Colorin Peackock Blue:ta. Toi on siinäkin mielessä tosi magee väri, että se näyttää tietyssä valossa ihan vihreälle ja tietyssä siniselle. Se kuitenkin on jotain siitä välistä ja oon ehkä vähän rakastunut päähäni. Tunnen itseni vähän merenneidoksi ja se ei ole koskaan huono juttu. 

Välillä pitää kokeilla jotain uutta, ja just nyt se uus tuntuu hiton hyvälle. 

9/19/2014

HENGAILUA / SVENGAILUA - VIDEO

Nimensäkin mukaisesti kyseinen video ei sisällä mitään hyödyllistä. Ootte kuitenkin toivoneet ihan perus videomatskua blogin puolelle, joten ajattelin sitä tänne heittää meidän eilisestä illasta Hannan & Patrickin kanssa. Ei tehty mitään erikoista, kunhan vaan oltiin ja litkittiin teetä. (Tässä välissä ehkä vähän myös tanssittiin kasaripopin tahtiin...) Ite tykkään eniten ehkä tosta viimeisestä pätkästä rakkaan kämppikseni pyllystä. God bless kalansilmä. 


Multa kysyttiin muutama päivä sitten Ask.fm:n puolella kesän parhaasta illasta. Mietin sitä oikeesti suhteellisen kauan ja tyydyin vastaamaan niiden parhaimpien iltojen olevan niitä ihan tavallisia illanviettoja kavereiden tai perheen kanssa. Ne on niitä pieniä hetkiä joita osaa arvostaa aina ihan liian vähän. 

Oon palannut parin viikon tauon jälkeen takaisin duuniin ja huomasin eilen asematunnelissa häärätessäni, että sitä venytyskorujen ainaista mittailua ja hiusväripohdintaa oli ollut jo tavallaan ikävä. Hiusväripohdiskeluista tuli muuten mieleen, että oon edelleen ihan pihalla tän mun tukan kanssa. Oon saanut niin ärsyttävän paljon positiivista kommenttia ihmisiltä näistä, että se on saanut mun pääni ihan sekaisin. Onneksi vietetään tänään mun sateenkaarisiskon Vilun kanssa iltaa, joten ehkä saan jonkun huippuhyvän idean päähäni sinä aikana. Adios! Tilatkaa mun kanava youtubessa! Nauttikaa elämästä! Syökää pitsaa! Kuunnelkaa Shakiraa!