2/13/2016

YKSI IHANA KÄMPPÄ JA YKSI ÖINEN POHDINTA AVOKADOISTA


Tässä kaksi kuvaa mun huoneesta. Ennustan tästä kodista tulevan valmiina parhainta mitä olen koskaan nähnyt. Toivottavasti ainakin. Keittiön pöytä ja miljoona muuta hassua asiaa vieläkin hankkimatta, mutta niiden aika koittaa ehkä seuraavien palkkapäivien aikana. Jos ostaisin kaupasta verkkopussissa olevia avokadoja enkä niitä yksittäisiä, mulla olisi varmaan jo nyt rahat siihen hemmetin pöytään jonka ääressä kuulema ihmisen pitää syödä. 

Mutta kun mä en halua ostaa siinä verkkopussissa olevia avokadoja. En ikinä ole osannut selvittää sitä mysteeriä miten kauan niitä kuuluu kypsyttää, että ne olisivat juuri täydellisiä syömiseen. Aina puolet niistä saatanan kalliista ja saatanan trendikkäistä hedelmistä on huonoja kuitenkin. Vähän niinku ihmiset. Ne näyttää sen verkon läpi juuri oikeilta sulle, mutta lähemmällä katsomisella tajuatkin vain sen olevan täyttä kusetusta ja käsissäsi onkin jotain täysin mätää. Se yksilö jota katsoit verkon läpi olikin sellainen joka sai sut hetkeksi tuntemaan onnea jonkun asian saamisesta vihdoin, mutta ei antanutkaan niin paljon kuin sinä annoit sille. Jälkelle jäät pelkästään sinä. Rahattomana, nälkäisenä ja kiukkuisena. Yleensä bonuksena tulee vielä muutama kyynel ja James Blunt. 

Niin mulle kävi. Varmaan jollekkin muullekkin.

Puhun siis edelleen avokadoista, enkä esimerkiksi vaikka henkilökohtaisesta ihmissuhde-elämästäni. Tykkään avokadoista edelleen kaikkien mun virheostoksienkin jälkeen, mutta nykyään olen huomattavasti tarkempi niiden valinnassa. Niin tarkka, että tutkin hedelmäosastolla jokaisen korissa olevan yksilön ja valitsen vain parhaat omaan koriini. Niin sen kuuluukin mennä. Jokaisesta kokemuksesta pitää oppia jotain ja minä opin jotain hyvin merkittävää niistä verkkopusseista ja sinusta

1/31/2016

VIIMEISET KAKSI KUUKAUTTA

Tämä elämä on ollut niin kummallista myrskyä, ettei blogiin kirjoittaminen ole käynyt mielessä kuin kerran. Se kerta johtikin sellaiseen pyöritykseen, etten olisi millään osannut arvata sitä pyöritystä kirjoittaessani kyseistä postausta. Annoin haastattelun Me Naiset- lehdelle ja kävin ostamassa aamuyöllä falafeliä kumisaappaat jalassa. Nyt mun pitäisi suoltaa tähän jotain lauseita jotka oikeuttaisivat tämän blogitauon ja päästäisivät minut takaisin normaaliin blogiarkeen. En ole koskaan ollut hyvä sellaisessa, joten teen teille listan asioista mitä viimeisen kahden kuukauden aikana olen tajunnut, oppinut ja tehnyt.

- Netflixistä suosittelen ehdottomasti katsomaan Blacklistiä. Ihan uskomattoman hyvä sarja. Mä ahmin kaksi tuotantokautta parissa viikossa ja jäin ihmettelemään sen käsikirjoituksen loistavuutta. 

- Sain tuparilahjaksi Äitiltä Lushin kylpypommeja ja kylpyankkoja. Oonkin lillunut kylvyssä tän kuukauden aikana enemmän kuin varmaan viimeisen kymmenen elinvuoteni aikana. Oma kylpyamme on paras juttu varsinkin kovilla pakkasilla ja rankkojen päivien jälkeen. 

- Vietin ihanan joululoman kotona Raumalla. Sen loman pituudesta kylläkin vastasi aikalailla paperi sairaslomasta joka minulle lätkäistiin käteen puolessa välissä kuuta. Tulee muuten aika lohduton olo kun tuntematon täti sanoo pöydän toisella puolella, ettet ole enää oman pääsi kanssa kykeneväinen töihin. Se loma on kuitenkin lusittu ja tämän kuun aikana olenkin tehnyt enemmän töitä kuin pitkään aikaan. Eli leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

- Ostin uuden sängyn. Se on varmaan yksi parhaimpia asioita mitä omistan. Oon viettänyt paljon aikaa peiton alla.

- Äskeiseen kohtaan liittyy oleellisesti varmaan se, että päästiin vihdoin ja viimein muuttamaan uuteen asuntoon Hannan kanssa. Kalliossa elämä on maistunut itseasiassa juuri siltä kuin sen oletinkin maistuvan. Joka kerta kun työpäivän jälkeen pääsee kotiin on sellainen utopistisen kiitollinen olo siitä, että itsellä on koti joka myös tuntuu kodilta. Niin ei ole ollut aina ja siksi se tuntuukin niin hyvältä.  


PIPO: Itä HUIVI: Cubus TAKKI: Uff  LAUKKU: Ponkes KENGÄT: Caterpillar

- Jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni kohtaamaan lemmikin menettämisen kamaluuden. Meidän vanhin kissa Helmi nukkui pois muutama viikko sitten. Helmi oli paras ensimmäinen lemmikki mitä kukaan meistä olisi voinut koskaan toivoa.

- Mun last-fm:n mukaan (Jota aloin taas käyttämään joulukuun alussa, ihan paras sivusto!!!) oon viimeisen 7pv:n aikana kuunnellut eniten Rauli Badding Somerjokea ja joulukuun alusta lähtien eniten Pyhimystä ja David Bowieta. Jälkimmäisen neron kuolema itketti tässä kuussa aika paljon. 

- Etsin Tinderistä yhtä tiettyä poikaa kolme tuntia. En löytänyt. Yritys oli mielestäni kuitenkin hyvä. 

- Vihis on parhaimmillaan jos sinne väliin laittaa ketsuppia, tomaattia, salaattia, suolakurkkuja ja hiukan chilikastiketta.  

- Oon huomannut, että käytän paljon mielummin muiden ihmisten vaatteita kuin omiani. Ylhäällä olevassa asukokonaisuudessa vain Pipo, huppari ja legginssit ovat alunperin omiani. Kassin omistaja on edelleen mysteeri, sillä kukaan ystävistäni ei ole tunnustanut jättäneensä sellaista kotiini. Takki on kämppikseltä nyysitty yhden röökiaskin hinnalla, kengät laitoin jalkaani sisareni eteisessä ja huivin otin mukaani joskus Äitin huivikorista. Toi takki on muuten musta niin ruma, että se on jo väkisinkin aika hieno. 

- Otin uuden tatuoinnin. Se on saastunut maapallo. Nyt on vain entistäkin pahempi tatuointikuume.

Oikeesti mulla on ollut tosi opettavaiset pari kuukautta. Niin opettavaiset, että näiden kuukausien jälkeen tunnen itseni huomattavasti vahvemmaksi ihmiseksi. Vuosi 2016 on alkanut siis yllättävän hyvin ottaen huomioon kaiken mitä tässä lyhyessä (mutta silti niin pitkässä) ajassa on ehtinyt tapahtua. Hirveesti on tullut kyselyä siitä, meinaanko lopettaa bloggaamisen, mutta en ole vielä sillä tasolla turhautumiseni kanssa. Kyllä tää taas tästä! Kiitos teille, että jaksatte roikkua täällä edelleen mukana. Ootte best. 

1/12/2016

#LÄÄPPIJÄ

Jos joku on ohittanut kokonaan #lääppijä- tarinat tai sen perimmäisen idean, siitä voi lukea esimerkiksi täältä tai täältä. Parhaiten kyseiseen hästägiin pääsee uppoutumaan twitterissä, mutta koska minä en siellä kovinkaan aktiivisesti vaikuta, koen tämän olevan huomattavasti parempi kanava kirjoittaa oma tarinani muiden jatkoksi. Mua ei ole muuten ikinä blogini kuuden vuoden historian aikana ahdistanut aloittaa minkään postauksen kirjoittamista näin paljon. Voi juku. 

Otin kerran yhden miespuolisen ystäväni luokseni yöksi sen takia, ettei hänellä mennyt enää julkisia kulkuvälineitä lainkaan omaan kotiinsa. Sanoin, että hän saa tulla yöksi jos nukkuu lattialla. Junamatkalla luokseni hän hivutteli kokoajan kättään reidelleni ja kun päästiin luokseni hän yritti kokoajan tulla viereeni. Ajoin hänet kuitenkin lattialle nukkumaan ja yöllä heräsin siihen, että hän runkkasi lattiallani. Olin 16. Hän oli #lääppijä ja kyseisen yön jälkeen hän ihmetteli miksi en enää vastannut hänen viesteihinsä. 

Vaihdoin muutama kesä sitten baarissa numeroita yhden kivalta vaikuttavan miehen kanssa. Hetki tämän jälkeen hän kuiskasi minulle snägärijonossa haluavansa tunkea sormet perseeseeni ja yritti laittaa käsiään vaatteideni alle, vaikka yritin todella selkeästi päästä vain pois tilanteesta ja estää häntä. Jonossa oli paljon aikuisia ihmisiä eikä kukaan puuttunut miehen tekemisiin. Seuraavana päivänä hän lähetteli minulle kuvia sukupuolielimistään ja viestejä miten katselee kuviani netistä samalla kun runkkaa. Selvitin miehen henkilöllisyyden ja tajusin hänen olevan naimisissa, muutaman lapsen isä ja nuorisotyöntekijä. Olin juuri täyttänyt 18. Hän oli #lääppijä ja vuoden päästä törmättyämme uudelleen pisti viestiä ja pyysi anteeksi käytöstään. Oli kuulema ollut vain kännissä. 

Festareiden väenpaljoudessa mies tarttuu takapuolestani kiinni ja kun käännyn ja kysyn mikä häntä rehellisesti sanottuna vaivaa, hän haukkuu minua huoraksi. Olin 14. Hän oli #lääppijä ja varmasti kymmenen vuotta vanhempi kuin minä.


Miespuolinen ystäväni juotti minut hirveään humalaan ja yritti käyttää minua sen jälkeen hyväksi. Olin puhunut hänelle hyvin henkilökohtaisia asioita parisuhteesta josta yritin silloin päästä yli ja kertonut rehellisesti miten paskana olin henkisesti sillä hetkellä. Hänen tapansa lohduttaa minua oli niin mielenkiintoinen, että ystävyytemme päättyi siihen päivään. Olin 18 ja luulin tosissani voivani luottaa kyseiseen poikaan. Hän oli #lääppijä ja ihan suoraan sanottuna vaan jumattoman paska ihminen. 

Tuntematon mies istui viereeni ratikassa ja repäisi sukkahousuni rikki. Hän huoritteli minua ja kysyi mitä hänen pitäisi maksaa siitä, että saisi viedä minut kotiinsa ja tehdä minulle mitä ikinä haluaisi. Pariskunta takanamme käänsi katseensa pois, koska ilmeisesti se oli huomattavasti helpompaa kuin tilanteeseen puuttuminen. Olin 17 ja sen miehen takia en saanut illalla unta, sillä tunsin oloni niin häpäistyksi ja likaiseksi. Hän oli #lääppijä, eikä miehen iljettävät kasvot ole poistuneet mielestäni vieläkään.

Kerran baarin portsari halasi minua kyseisen baarin tupakkapaikalla ja yritti samalla paitani läpi avata rintsikoideni hakasia. Olin sen ikäinen, ettei minun edes olisi pitänyt päästä kyseiseen baariin sisään. Hän oli #lääppijä ja töissä siellä varmaan vieläkin.

Ainoa asia mikä kaikkia juuri kertomiani tapauksia yhdistää on se, että näissä tarinoissa kyseessä on ollut joka kerta valkoinen suomalainen heteromies. Voisin kertoa näitä tarinoita surullisen paljon lisää ja pienen kyselyn jälkeen näitä stooreja tuntuu olevan myös jokaisella ystävälläni. Helsingin apulaispoliisipäällikkö Ilkka Koskimäki sanoi, että seksuaalinen häirintä ja raiskaukset Suomessa ovat uusi ilmiö, joka on saapunut vuoden 2015 turvapaikanhakijoiden myötä. Tämä väite on täysin naurettava jokaiselta mahdolliselta kantilta katsottuna. Tämä väite on itseasiassa niin naurettava, että ihmettelen suunnattomasti miten Ilkka Koskimäki elää elämäänsä ja tekee työtään jos hän on ilmiselvästi täysin pihalla siitä naisten seksuaalisesta häirinnästä mitä on koko hänenkin elämänsä ajan Suomessa tapahtunut päivittäin.

Suomalaisten naisten hyvinvoinnista ollaan kiinnostuttu nyt turvapaikanhakijoiden myötä, koska sillä voidaan kätevästi lietsoa muukalaisvihaa ja ajaa myös samalla omia poliittisia agendoja. Häirintä ja raiskaukset eivät ole uusia asioita yhteiskunnassamme, ja se joka niin väittää, väheksyy täysin sitä mitä kyseisten asioiden uhrit ovat saaneet elämänsä aikana kokea. Olen saanut nimettömiä ja nimellisiä raiskausuhkauksia netissä. Niistä jokainen on ollut kirjoitettu selkeällä suomen kielellä. Naisten esineellistäminen ja sukupuoliväkivallan vähättely on ollut täällä jo kauan ennen turvapaikanhakijoiden tulemista. Tuntuu turhauttavalta edes kirjoittaa tätä tekstiä ja todistella sitä, miten tämä kaikki on arkipäivää vaikka sen ei kuuluisi olla.

Seksuaalinen väkivalta ja häirintä ei ole koskaan oikeutettua. Jo perustuslaissa lukee, miten jokaisella meillä on oikeus elämään, henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. 

Minun ei tarvitse sietää yhtään #lääppijää, eikä tarvitse kenenkään muunkaan.