9/20/2017

IHAN PUHTAALTA PAPERILTA

Täällä mä nyt oon, aika pyyhityllä paperilla. En väitä, ettenkö olisi muka miettinyt blogia viimeisen kolmen kuukauden aikana, jolloin tänne en ole kirjoittanut. Oikeesti mietin sitä ja tätä kaikkea sometouhua tosi paljon. Päätin tossa heinäkuussa, että jossain vaiheessa syksyllä kun jaksan, tulen tänne kirjoittamaan pitkän yhteenvedon kaikesta, hyvästit blogimaailmalle ja poistan koko paskan. Kuitenkin pari viikkoa sitten mulle laittoi yksi lukija instagramissa pitkän viestin siitä, miten ikävä sillä on mun postauksia. Sen viestin johdosta mä tajusin, että niin on mullakin. 
Oon oikeestaan vasta viimeisen puolen vuoden aikana käsittänyt sen, että mua seuraa netissä ihan oikeita ihmisiä. Kuulostaa tosi typerältä, mut sillon kun ne seuraajamäärät näkee vain numeroina on aika hankala käsittää niiden olevan jotain eläviä olentoja ruudun toisella puolella. Sellaisia jotka puhuu toisilleen, tekee asioita ja tuntee ihmisiä. Sellaisia jotka kirjoittaa keskustelupalstalle sun olevan ruma kun olet lähikaupassa ilman meikkiä. Sellaisia jotka tulee baarin vessassa ilmoittamaan sulle, että olet tosi ärsyttävän olonen tyyppi. Mut myöskin sellaisia jotka kirjoittaa sulle pitkän viestin ihan vaan piristämään sun päivää, jotka tulee festareilla halaamaan ja jotka kertoo sulle Monkin sovituskoppien jonossa, että noi farkut varmaan sopis sulle tosi hyvin. 

Aika kummallista. Teitä siellä ruudun toisella puolella on kuitenkin aika hiton paljon, enkä mä tiedä ketä te olette tai millaisia te ootte. Tiedän vaan sen analytiikan ja datan mitä saan kävijöistä ja tykkääjistä, mut se ei paljoa kerro. Tapasin just kesällä tytön joka oli lukenut mun blogia niin pitkään, että muisti mun emoajat ja pakottavan tarpeen muokata kaikki kuvat keltaisiksi (sos). Mä en kuitenkaan tiennyt siitä mimmistä yhtään mitään. 
Oikeesti se syy miksi en ole edes ahdistuksissani uskaltanut kirjautua blogin tunnuksille sisään on myös se, että mun elämässä on tapahtunut kesän aikana tosi paljon kaikkea. Ihan järjettömästi siistejä juttuja ja sitten tietty vastapainoksi niitä vähemmän siistejä juttuja. Mun elämäntilanne on muuttunut täysin, eikä kaikki asiat ole menneet ihan niin kuin mä itse suunnittelin. Mulla on siis aina ollut tosi vaikeaa hyväksyä sitä faktaa, ettei kaikki aina mene kuten päässäni olen ajatellut niiden menevän. Oli kyse sitten positiivisista tai negatiivisista asioista. 

Mä kuitenkin kirjoitan varmasti pian tänne siitä, että mä nykyään opiskelen ammattikorkeassa (jep????) ja teen työkseni kaikkia sellaisia juttuja mitä en oikeen vielä edes itse ymmärrä. Ajattelin vain tulla nyt avaamaan blogin takasin. Mut siis summa summarum: oon vaan vähän kyseenalaistanut itseäni ja sitä mitä tällä hetkellä haluan tehdä. Kaikki siis oikeesti ihan hyvin, toivottavasti myös teillä on!

Ps. Mulla on uus kamera minkä ostin videoiden kuvaamiseen, eli niitä myös on tulossa ja pian! 

5/08/2017

ONKO KAIKKIEN PAKKO HALUTA LAPSIA

Mä en halua lapsia. Ainakaan biologisia. En ole koskaan halunnut, enkä luultavasti koskaan tule haluamaan. Se on yksi ainoita isoja asioita, mistä olen aina ollut samaa mieltä. Mun mielipide saattaa tietenkin muuttua, mitä pidän hyvin epätodennäköisenä, mutta ainahan se on mahdollista. Varsinkin se, että joskus adoptoisin jonkun lapsen saattaa hyvinkin olla mahdollista. Maailmassa kun on loputtomiin lapsia, joilla ei ole perhettä tai jotka ansaitsisivat niin paljon parempaa. Silti, en vain usko millään, että tämä erittäin vahva mielipiteeni lapsien saamisesta muuttuu. 

Mun mielipide ja päätös ei enää perustu siihen, että vihaisin lapsia. Tosin inhosin lapsia silloinkin kun olin itse lapsi. Enää en inhoa ja jotenkin kuvittelen, että saattaisin olla jopa ihan hyvä äiti. Eikä mulla ole mitään sitä vastaan, että joku muu haluaa lapsia, enkä pidä niitä ihmisiä millään tasolla huonompina kuin itseäni. Ymmärrän sen, miksi ihmiset haluavat lapsia ja perustaa perheen vallan mainiosti. Mä en vain halua lisää lapsia tähän maailmaan. Piste.


Maapallon ja ihmisten tilanne on huolestuttava, eikä sen tilanteen pahenemiseen näy mitään loppua. Olemme ylikansoitettu planeetta, eikä kukaan voi kieltää sitä. Eriarvoistuminen kasvaa, köyhät köyhtyy, rikkaat rikastuu, öljy loppuu ja jääkarhut hukkuu. Sitäkään kukaan ei voi kieltää. Mikäli tutkijoita uskoo, maapallon tila heikkenee huomattavasti vuoteen 2050 mennessä, jos ihmiset jatkavat nykyistä elämäntapaansa. Lajien sukupuutto, tehotuotanto, ekosysteemien katoaminen, ympäristön saastuminen, ihmisten kulutustavat, väestönkasvu ja ilmastonmuutos. Keksisin loputtomiin syitä, miksi maapallon tilanne on huolestuttava ja miksi en halua tänne enää yhtään enempää ihmistä. Onhan tää planeetta nyt oikeesti tosi paska keissi. 

Muutamien terveydellisten syiden vuoksi en ole edes varma, olisiko mun järkevä hankkia lapsia. Vahvasti periytyvät sairaudet kun on suhteellisen ikäviä, enkä tiedä kestäisikö mun moraali sitä, että minä olisin jollain tasolla syypää oman lapseni sairastumiseen. Enkä edes tiedä voinko itse saada lapsia. Monet tuntuvat ajattelevan, että se on itsestäänselvyys. Ei se ole.

Lopulta kaikista eniten omaan lapsettomuuspäätökseeni vaikuttaa se, etten vain yksinkertaisesti nää tulevaisuutta, jossa minulla olisi omia lapsia sisältävä perhe. Olen kuullut loputtomiin lauseita "kyllä sitten kun sun biologinen kello alkaa tikittää" ja "olet niin nuori edes miettimään tuota asiaa", mitkä kerta toisensa jälkeen vaan suoraan sanottuna vituttavat. Ne tuntuvat siltä, ettei minulla saisi olla omaa päätöstä kehostani ja elämästäni, vaan pitäisi vain mennä valtaosan mukana niiden yhteiskunnan normien mukaisesti. Ihan kuin elämäni ei voisi olla kokonainen ilman sitä, että olisin vaginastani pullauttanut yhden olennon tähän maailmaan lisää. 

Luin aamulla Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksen tästä asiasta (klik) ja siitä inspiroituneena päätin avata myös oman suuni. Nämä ovat isoja asioita, enkä koe olevani mielipiteeni kanssa yksin. Nämä ovat myös todella henkilökohtaisia asioita ja tämä teksi onkin luultavasti yksi henkilökohtaisimmista mitä olen koskaan kirjoittanut. Mun mielestä asioista on kuitenkin tärkeä puhua, vaikka ne olisivatkin vaikeita. 

Summa summarum, minä en halua lapsia. Ja se on ihan okei. 

5/04/2017

MAJOITTUMINEN TUNTEMATTOMIEN IHMISTEN KANSSA REISSUSSA - MILLAISTA SE ON?


Kööpenhaminan reissulla majoituin ensimmäistä kertaa dormissa, jossa oli siis 12 ihmiselle paikka nukkua. Ei se jännittänyt, mutta en vain tiennyt mitä siitä voisi odottaa. Budjettireissaajalle dormissa nukkuminen on ehdottomasti paras vaihtoehto, koska sillä säästää oikeesti tosi paljon. Mulle viisi päivää tuolla maksoi satasen ja muutaman euron siihen päälle, mikä ei mun mielestä ole kovinkaan iso summa hyvästä yöpaikasta. Ainakin jos vertaa hotelleihin.

Mulla oli huonetovereina 11 miestä, tosin yhtenä yönä sain nauttia erään kiinalaisen tytön seurasta. On tietty erikseen mimmien ja jäbien dormeja, mutta mulle ei ollut asialla mitään väliä, joten otin vaan mixed roomin, mihin pystyi majoittumaan sukupuolesta riippumatta kuka vain. Oli tosi kivaa ja suhteellisen rauhallista. Muutamien tyyppien kanssa ystävystyttiin ja erään huonekaverin kanssa käytiin jopa yhdessä bailaamassa. Mulla sattui hyvä tuuri, joskin eräs miehistä kehitti muhun jonkun suunnattoman rakkauden. Se oli vähän kiusallista, mutta siitä selvittiin. Tosin, se edelleenkin lähettelee mulle tekstareita.

Kaiken kaikkiaan suosittelen dormissa majoittumista tosi paljon, varsinkin jos ei ole mitenkään erityisen mukavuudenhaluinen. Huoneissa on kuitenkin kaapit, (kannattaa muistaa se lukko ottaa mukaan matkaan, sillä mä melkein unohdin sen..) joihin tavarat saa turvaan muilta. Ei siis tarvinnut pelätä varastelua tai mitään muutakaan. Tietenkin joillekin ihmisille on helpompaa nukkua kuorsaavan kuoron vieressä ja joillekin vaikeampaa. Mä koin sen kuitenkin aika helpoksi, koska olin aina yöllä niin väsynyt, että uni tuli heti. Ainoana miinuksena oli tietenkin se, että eli aika pitkälti muiden päivärytmissä. Yöllä tullessa takaisin huoneeseen, ei voinut laittaa valoja päälle, vaan kännykän valossa piti yrittää etsiä hammasharjat ja muut. Aamulla heräsi aikalailla silloin kuin muutkin.

Oli kuitenkin erittäin kivaa ja dormissa majoitun kyllä jatkossakin! Isot suositukset Urban Houselle, joka sijaitsee kävelymatkan päässä keskustasta, on täynnä hyvää porukkaa ja erilaisia huoneita! 
© nelli kenttä. Design by FCD.