11/18/2014

ALL YOU NEED IS INKA

PIPO: Itä SADETAKKI: Rukka HUIVI: Henkka maukka HUPPARI: Girl Skateboards REPPU: Fjällräven kånken KENGÄT: Nike Janoski

"PS4 kurssin käytyäni olen oppinut, että luovalle ihmiselle on ominaista ristiriitaisuus. Sitä ristiriitaisuutta ei sinäänsä tarvii selitellä. Se, että olet juuri tuollaisella tavalla ristiriitainen tekee susta just Nellin. Se mitä sun päässä liikkuu on jotain mitä kaikki ei välttämättä ymmärrä. En aina ymmärrä sun motiiveja milloin missäkin, mutta se ei haittaa mua."

"Toivon Nelli, että sulla menee hyvin siellä suomessa vaikka siellä onkin lukuisia ihmisiä jotka näkevät sun ulkokuoren eivätkä vaivaudu selvittämään mitä siellä kuoren alla on. Tiedän, että siellä kuoren alla on tyttö joka ajattelee omilla aivoillaan. Tyttö, jolla on luovuutta ja kykyä tehdä vaikka mitä."

"Se mitä sanoit mulle ennen kun lähdin tai oikeastaan kaikki ne asiat, jotka oot sanonut ennen kun oon lähtenyt mulla on ne aina mielessä. Oon ylpee, että mulla on ystävä joka sanoo mulle niin kauniita ja ihania asioita. Jos joku joskus sanoo, että oot feikki tmv. niin siltä ihmiseltä puuttuu jotain elämästä. Mun elämästä se asia ei puutu. Se asia on Nelli, joka on täysin omaalaatuaan ja jonka ei tarvitse muuttua miksikään muuksi tai keneksikään muuksi."

Ps. Sitten kun Inka luet tätä, ajattelin vain ilmoittaa että pilasit mun päivän meikit kokonaan ja mulla on ihan kamala ikävä. Toi kirje mistä laitoin muutaman katkelman tähän, sisälsi asioita mitä tuun kantamaan mukanani aina. Kiitos Inka kaikesta. Terveisiä myös jenkkilään, että syksyn ylppärit meni kevyesti läpi! Tästäkin pitää kiittää sinua. 

11/11/2014

TYYLIMOKA VOI TAPPAA #TURKITONTYYLI

"Turkikset ovat yleellisyyttä - ihan niinkuin plantaasiorjat ja ihmisistä tehdyt kodin sisustuselementit. Jätetään kaikki nämä epäeettisyydet historiaan.

Suomen turkistarhoilla elää yli neljä miljoonaa turkiseläintä. Elämänsä turkiseläimet viettävät pienissä verkkohäkeissä vailla mahdollisuutta lajityypilliseen käyttäytymiseen: esimerkiksi ketulla on elintilaa alle yksi neliömetri. Jos eläin on onnekas, sen saalistusviettiä on tyydyttämässä puukapula tai luunpätkä. Miten onnellinen sinun lemmikkisi olisi sellaisessa tilassa ilman mitään kunnollista virikettä? En usko, että kovinkaan onnellinen. 


Perinteiset kokoturkikset eivät ole enää onneksi suurinta muotia, mutta talvitakkien huppujen reunoja sekä pipoja "somistavat" turhat turkiskoristeet. Suurin osa turkiseläimistä päätyy esimerkiksi hupunreunuksiksi ja pipojen turkispompuloiksi. Arviolta 90% kaikista maailman turkiseläimistä tapetaan somisteiksi. Nämä eläimet elävät ankeissa ja epäeettisissä oloissa elämänsä, jotta voisivat olla sinun piposi tupsu. Se on niiden elämäntehtävä. 

Hissi voi jäädä jumiin, mutta yleensä sieltä pääsee pois. Tarhaketun häkki on sitä tilaa pienempi. Sieltä ei pääse pois, eikä siellä ole hälytysnappia. 

"Olen mielummin alasti, kuin pukeudun turkiseläimen nahkaan. Me kaikki tiedämme, että turkistarhaus on julmaa ja turhaa. Olen aina rakastanut eläimiä, mutta kesti kauan ymmärtää ettei se riitä. Turkiseläimet tarvitsevat sinunkin apuasi, tai tuska jatkuu."


"Kauneus ja tyylikkyys ei edellytä julmuutta. Ajattelemattomuus on inhimillistä. Välinpitämättömyys ei. Ajattele!"

Mulle tuli Animalialta kutsu mukaan heidän uuteen kampanjaansa joka avataan ensi maanantaina. (17.11.2014) Kampanja yhtenä tavoitteena on saada suomalaiset sitoutumaan turkiksettomaan muotiin ja ostamaan vaatteensa liikkeistä, jotka ovat sitoutuneet turkittomuuteen. (klik!) Kaikki minut vähänkään tuntevat ihmiset tietävät miten paljon pidän yhteiskunnallisista ongelmista jauhamisesta. Lähden siis mukaan kampanjaan erittäin mielelläni. 

En tiedä kuinka moni teistä on seurannut keskustelua siitä, miten ah niin ihana Burberry käyttää vaatteissaan suomalaista turkista. Se on kuulema niin eettisesti tuotettua, mutta valitettavasti kyseinen luksusmerkki on siinä väärässä. Suomalaisilla turkistarhoilla on aivan ne samat hyvinvointiongelmat kuin missä tahansa muuallakin. 


Kaikkihan meistä päättää itse omasta tyylistään ja tekee valinnat elämästään suurimmaksi osaksi itse. Turkiseläimistä ei voi samaa sanoa. Nämä samat eettiset ongelmat liittyvät myös halpavaatetuotantoon ja sen työvoiman oikeuksiin (joita ei ole), joista olen blogissa aikaisemmin jauhanutkin. Animalia esittää mielestäni erittäin hyvän kysymyksen siitä, onko hinta ja tyylikkyys suurempaa luksusta kuin puhdas omatunto? 

Avaa silmäsi, sillä tyylimoka voi tappaa. #Turkitontyyli

Ps. Tää on varmaan kolmas kerta kun jaan blogissani Christopher Golebiowskin töitä, mutta nää on mun mielestä yksinkertaisesti niin mahtavia, että kuvat löytävät tänne kerta toisensa jälkeen. Ensimmäinen kuva oli varmaan vuoden mun facebookin kansikuvana. Ensin meinasin laittaa järkyttäviä ja surullisia kuvia itse turkiseläimistä, mutta sitten totesin ettei kaikki ehkä olisi lukenut postausta loppuun asti. Kiitos sinulle joka niin teit!

11/08/2014

UUTTA POPOA JA LEIMAA

Tämän viikon tiistaina olin taas vaihteeksi nukkunut pommiin ja matkalla kouluun nälkäisenä (ja kiukkuisena). Tajusin, että koulussa on ruokana puuroa, mikä on ainut ruoka pinaattikeiton lisäksi mitä vain yksinkertaisesti en pysty syömään. Viimeksi ollessani koulussa puuropäivänä sekosin täysin ja lähdin ekalla bussilla Raumalle syömään äitin ruokia. Eli siinä vaiheessa tiistaita tajusin, että nyt on vain kaksi vaihtoehtoa; lähteä joko Raumalle tai tehdä jotain muuta lohduttavaa. Raumalle lähteminen ei ollut kovin hyvä idea ottaen huomioon, että oli töitä vielä muutamana päivänä, joten lähdin kaupoille etsimään rakkautta itselleni. 

Mun piti tosiaan mennä katselemaan kenkiä, mutta kävelin kaupasta ulos kaksi Niken kenkäboksia mukanani. Vaikka oon vannoutunut Vans-mimmi, niin Niken Stefan Janoskit ovat mun sydämessä ehdottomana kakkosena kengissä. Ostin nämä kuvissa näkyvät nahkaiset ja sitten ihan perus musta-harmaat, jotka tuutte kyllä varmasti kuvista bongaamaan. Varsinkin nää nahkaset on vieneet mun sydämen ihan kokonaan, sillä onhan noi nyt ihan saatanan kauniit kengät. 


Toisena olevasta kuvasta voi bongata myös mun säärestä löytyvän uuden tatuoinnin. Viime perjantaina käväistiin mun kämppiksen ja parhaan kaverini Hannan kanssa Helsinki Tattoossa halloweenin ja perjantain kunniaksi pilaamassa vähän ihoa. Toi hattupäinen akka jolla on lyöty luu kurkkuun ilmestyi Miskan käsistä tohon enemmän tai vähemmän kivuliaasti ja mun jalat näyttää taas hitusen kivommalle. Tykkään ton mimmin poskista ja tukasta ihan hirmuisasti.

On muuten jännittävää, ettei mun tatuointikuume parane yhtään uuden tatuoinnin ottamisen jälkeen. Musta tuntuu, että se loppuu vasta sitten kun tilaa ottaa uusia ei ole. Tosta hattupäisestä mimmistä tuli kuitenkin erittäin hauska muisto vähemmän hauskasta syksystä.