4/04/2018

JUTTUJA MITÄ EN YMMÄRRÄ


Miksi kaikki ihmiset eivät käy aina Lidlissä?

Mihin ne katoavat sukat oikeen menee ja miksi jalat haisevat aina pahalle?

Miksi ihmiset nauravat jos kerron uskovani ufoihin, mutta minä en saa nauraa jos joku kertoo uskovansa Jumalaan? Ihan yhtä utopistisena minä pidän Jumalaa kuin ilmeisesti ne ihmiset pitävät ufoja. Miten se on eri asia?

Milloin aikuistuminen tapahtuu?

Miten ihastua johonkin tyyppiin pidemmäksi aikaa kuin kahdeksi päiväksi?

Miten paljon ihminen tarvitsee vapaa-aikaa? Ja mitä silloin kuuluisi tehdä?

Mitä räkä on?

Miksi joku tykkää maksalaatikosta?

Minkä verran päivässä saa vauhkota salaliittoteorioista ilman, että kaikki ympärilläsi alkavat pitää sinua hulluna? Ja milloin oma pää sekoaa niistä oikeesti?

Miten voin suojautua terrorismilta?

Mitä teen jos törmään johonkin entiseen heilaan ja sen tyttöystävään Alepassa ja mun pitää jäädä juttelemaan?

Miksi mun kasvojen iho on ollut viimeiset 21-vuotta ihan läikikäs? Mistä se punainen väri tulee ja miten sen saa pois?

Miten monta Paavo Väyrysen mukia ihminen voi omistaa olematta vähän kummallinen? (Ostin kolme.)

Miten säästää rahaa? 

Miksi välillä kurkussa on semmosta limaa? Ja julkisella paikalla jos yskittää ja sitä limaa tulee suuhun, mihin se pitää sylkäistä?

3/25/2018

HYVÄ YRITYS SIPSIEN HYVÄSTELYLLE


PIPO:  Ehkä Uff tai joku muu kirppis HUIVI: Ehkä Uff tai joku muu kirppis TAKKI: Adidas PAITA: H&M HOUSUT: Cubus LAUKKU: Carhartt KENGÄT: Adidas

Mun maanantaisin alkava terveellinen elämä on mun ystäväpiirissä yleinen läppä. Joka maanantai päätän, että kyllä tää tästä ja nyt alan urheilemaan. Nyt jätän sipsit kaupan hyllylle, yritän syödä säännöllisesti ja käyn siellä hieltä haisevalla kuntosalilla. Yleensä se toimii keskiviikkoon asti ja sen jälkeen unohdan koko homman. New week, new me. Osaan kuvitella siellä ruudun toisella puolella olevan aika monta tähän samaistuvaa ihmistä. 

Tää ei siis ole mikään "haluan mahtua kolme kokoa pienempiin shortseihin kesällä" -juttu. Tää on ihan puhtaasti se, että haluaisin voida paremmin. Haluaisin jaksaa, elää ja olla paremmin. Tavoitteellinen laihduttaminen ja kummalliset dieetit ovat aika vaarallisia. Ainakin tietyille ihmisille. Ne sekottaa päätä, tekee terveellisistä elämäntavoista kilpailun ja siksi mä välttelen niitä. Tiedän omat heikkouteni ja tunnen itseni. 

Olen kuitenkin viettänyt elämästäni nyt pari viikkoa ilman megaherkkujen ostamista. Yhtenä iltana tosin söin kokonaisen purkin Ben & Jerrysiä (topped salted caramel brownie), mutta sinä iltana kärsin jostain järjettömästä eksistentiaalisesta kriisistä. Silloin siihen on lupa. Asioiden kieltäminen itseltä on ihan tyhmää. Ehdottomuus on tyhmää. Jos mun tekee mieli syödä lohikeittoa, mä syön sitä. Jos mun tekee mieli ostaa kaupasta viisi pussia sipsejä, mä voin tehdä sen. 

Nyt ei ole kuitenkaan tehnyt mieli. Ei ole tehnyt mieli ostaa viittä pussia sipsejä kerrallaan ja kylpeä majoneesissa, karkeissa ja kaikessa muussa uskomattoman hyvässä. Ilman niitä eläminen tuntuu tällä hetkellä aika mielettömältä. Se on jo aika hyvä saavutus.

3/22/2018

KÄRSITKÖ SÄ HUIJARISYNDROOMASTA?


PIPO: Itä TAKKI: Monki ANORAKKI: Adidas LAUKKU: Carhartt KENGÄT: Nike

Kuukausia sitten istuin ystäväni kanssa kahvilla ja hetken höpinäni jälkeen ystäväni kysyi tiedänkö mikä on huijarisyndrooma. Kai olin siinä kahvipöydässä jälleen naureskellut sille miten lahjaton paska olen. Mulla on tapana tehdä sitä ja se on varmasti kaikille ihmisille ympärilläni todella ärsyttävää. Oikeestaan tiedän sen olevan. 

Mulla on tosi vähättelevä tapa puhua itsestäni. Mulla on tosi vähättelevä tapa ajatella itseäni. Jos kymmenen vuotta hokee päänsä sisällä sitä, miten paska on, se jää väkisinkin päähän. Olen perfektionisti, suorittaja, jatkuva stressaaja ja jollain tavalla pakkomielteinen töiden tekemisestä. Kun siihen soppaan lisätään vielä tunne huijarina olemisesta, on aika stydi keitto kyseessä. Ei mikään ihme, ettei uni tule ja hiukset lähtevät päästä. 

Huijarisyndrooma on siis ajattelumalli ja psykologinen ilmiö jossa ihminen ajattelee olevansa käytännössä huijari. Sitä on tutkittu erityisesti lahjakkaiden ja menestyneiden naisten kohdalla. Ne siitä eniten ilmeisesti kärsii. Huijarisyndroomasta kärsivä on sellainen tyyppi joka on omasta mielestään oikeesti täysin lahjaton, mutta on saanut ihmiset ympärillä luulemaan, että on todellisuutta kyvykkäämpi. Kaikki saavutukset on vain sattumaa todisteista ja kovasta työstä huolimatta. Joka päivä ahdistaa, että ihmiset tajuavat miten epäpätevä ja surkea olet kaikessa. Paljastuminen pelottaa. On vaikea ottaa kehuja vastaan, koska ne eivät tunnu todenmukaisilta. 

Hävettää edes myöntää asiaa, mutta äskeinen kuvaus oli aika tarkka analyysi omasta tavastani ajatella itseäni. Nyt kun sen kirjoitti ja luki ääneen, hävettää vielä enemmän. En ikinä kohtelisi ketään ihmistä tolla tavalla, miksi siis kohtelen jatkuvasti itseäni niin? 

Heitin yhdelle frendilleni läppää huijarisyndroomasta (varmaankin jälleen itseni vähättelyn kautta) ja se totesi tuntevansa järjettömän määrän tyyppejä joissa tunnistaa kyseiset piirteet. Tajusin, etten ole ainoa huijari lähipiirissäni. Meitä on itseäsiassa paljon. Me ei vaan sanota sitä asiaa ääneen. 

Sen jälkeen kun aloin tarkkailemaan omia ajatusmallejani olen tajunnut olevani ihan perseestä. En siis muille ihmisille, vaan itselleni. On niin tärkeää, että välillä pysähtyy ajattelemaan sitä millaisena ihmisenä itsensä näkee. Niin kauan kun tekee parhaansa, ei voi piiskata itseään loputtomiin.

Ollaan alettu tekemään iltaisin Hannan kanssa sitä, että molemmat luetellaan kolme asiaa mitä ollaan tehty hyvin sinä päivänä ja yksi asia mikä on hyvää itsessä. Suosittelen samaa kaikille, kärsi sitten huijarisyndroomasta tai ei. Se jo, että jaksaa pestä hampaat kahdesti päivässä tai piirtää kivat kulmakarvat aamulla on hyvä suoritus. Onnistutaan joka päivä jossain asiassa, mutta ne pienet asiat eivät jää mieleen. Mielummin keskittyy niihin epäonnistumisiin, mitkä eivät edes mullista maailmaa. Ei kukaan muista viikon päästä töissä sitä, että unohdin jonkun palaverin viime tiistaina. 

Tän tekstin julkaisemisen jälkeen tuntuu aika alastomalta. Mä kerroin nyt jokaiselle teille sen, että omasta mielestäni olen ihan paska ja pelkään muiden huomaavan sen myös. Totuus on kuitenkin ihan toinen. Mä teen joka päivä parhaani ja yritän olla paras versio itsestäni. Mä olen hyvä ja mä olen ansainnut sen kaiken mitä mulla elämässäni on kovalla työllä. Niin sinäkin. 

Pitäisi vaan välillä muistaa se. 
© nelli kenttä. Design by FCD.