6/30/2015

HELSINKI PRIDE 2015

Tämä vuosi oli ensimmäinen pitkään aikaan kun mulla edes oli mahdollisuus Prideille menoon. Oon aina ollut aikaisemmat vuodet Tuskassa, mutta tänä vuonna mut nakitettiin duuniin eikä Tuskan artistikattaus miellyttänyt mua niin suuresti, että se jäi multa nyt välistä. Olin kuitenkin lauantaina viiteen asti töissä, (sopivasti just asematunnelissa mistä kaikki tuli ostamaan sateenkaarijuttunsa kulkueeseen, oli niin kiire että tuli kyllä ujosti hiki) mutta ehdin hyvin vielä puistoilemaan Priden tunnelmissa. 

Ihan mielettömän rakkaudentäyteinen päivä. Musta tuntui kaikkien ihmisten näyttävän niin aurinkoisilta ja aidosti onnellisilta, että se sama tunne tarttui minuunkin. Niille jotka eivät Prideillä ole koskaan olleet, niin kulkueen jälkeen puistossa on kojuja ja ohjelmaa josta oli nytkin ihana nauttia niin hyvässä säässä kuin lauantaina oli. Harmittaa vähän edelleen, että missasin Anna Puun esiintymisen töissä olemisen takia, mutta söin jotain mielettömän hyvää Afrikkalaista kasvissafkaa ja se korvasi aika hyvin Anna Puuta. 


Totuushan on se, että elän ihan yhtä vahvan kuplan sisällä kuin Krista Kosonenkin. Tiedostan sen täysin itsekkin, mutta se ei edes häiritse minua suurimmaksi osaksi millään tavalla. Pidän minun taidelukiosta tulleista tyypeistä ja siitä, miten varmaankin jokainen ystävistäni kannattaa täydellistä tasa-arvoa, kutsuu itseään feministiksi ja äänestää vaaleissa vasemmistopuoluetta. Elän siinä punavihreässä kuplassa jossa en tunne ketään joka todella olisi Perussuomalaisia äänestänyt. Sellaista se on. Joku perussuomalainen nuori elää aivan varmasti omassa kuplassaan jossa hänen lähipiirissään ei ole tyypillisiä Vasemmistonuoria. 

Tavallaan se vähän harmittaa. Musta on maailman siisteintä touhua puhua asioista jonkun ihan täysin eri mieltä kanssani olevan henkilön kanssa, joka kuitenkin osaa kuunnella myös vastakkaista mielipidettä ja perustella oman kantansa hyvin. Toisaalta jos joku todella olisi sitä mieltä, että homot kaappiin ja kaappi Ahvenanmaalle, en pystyisi olemaan kyllä saman sosiaalisen kuplan sisällä hänen kanssaan. Mulle on opetettu ihan pienestä asti miten kaikkien mielipiteitä pitää kunnioittaa ja kaikilla saa olla omat mielipiteensä. Se on ihan hyvä ohjeistus, mutta pitääkö niitäkin mielipiteitä kunnioittaa jotka loukkaavat jonkun toisen ihmisoikeuksia? Ihan rehellisesti sanottuna minä en ainakaan kunnioita. 

"Kaikki voivat olla ittestänsä ylpeitä
ei kenenkään pitäisi pelätä
sillä avaruudesta käsin nähtynä
me olemme kaikki vain ihmisiä"


6/29/2015

VIISI ASIAA MISTÄ EN OLE EHKÄ BLOGISSA PUHUNUT

1. Luin juuri muutaman vuoden vanhaa päiväkirjaani ja se miten paljon paremmassa kunnossa olen nykyään henkisesti iski päin kasvojani. Siellä tuli vastaan mm. teksti missä kerroin, että ainut syy miksi en kyseisellä hetkellä tappanut itseäni oli se, että minun olisi pitänyt siivota pieni Pukinmäen kämppäni ennen sitä, koska en halunnut olla vaivaksi kenellekkään muulle. Ihmisen mieli toimii kyllä välillä kummallisella tavalla. Pointti tän jutun kertomisessa oli lähinnä se, että vaikka joskus on tuntunut, että olen täysin pohjalla niin sieltä pohjalta on myös mahdollista nousta ylös. En ollut tajunnut nousseeni jo ennen kuin luin noita tekstejä ja sen tajuamisen onnellisuus, ylpeys ja parhaus sai minut itkemään. Elämä on ihan siistiä välillä.


2. Mä en oo ikinä tuntenut mitään vetoa pikkulapsiin tai lasten saantiin ylipäätään. Oon edelleen sitä mieltä, että jos joskus lapsen haluan niin adoptoiminen olisi minulle sopivin ratkaisu. Maailmassa on ihan liikaa lapsia (ja ihmisiä ylipäätään) jotka ansaitsivat niin paljon parempaa mitä heillä juuri nyt on. Anyways, musta synnyttäminen kuullostaa edelleen enemmänkin brutaalilta sotkulta ihmisen eritteitä kuin elämän tärkeimmältä hetkeltä. Ajatus siitä, että joku kasvaisi mun sisälläni tuntuu kammottavalle. Tästä huolimatta rakastan perheblogeja ja mammablogeja ylipäätään ja luen niitä ihan mielettömän paljon. Sen johdosta tiedän yllättävän paljon siitä, miten tärkeä valinta just oikeanlaiset rattaat on ja mitä kiemuroita perhe-elämässä ja uhmaikäisissä muksuissa on. Mun ehdoton lemppari on MAMI GO GO-blogi, koska pystyn blogin kirjoittajaan Minttuun samaistumaan jotenkin hyvin vahvasti. Muutenkin se on parhain paikka saada inspiraatiota sisustamiseen ja onhan noi kuvat visuaalisesti ihan uskomattoman kauniita, kuten koko blogin ulkoasukin.


3. Suutun tosi harvoin, mutta silloin kun suutun olen pitkävihainen ja varmaan maailman ilkein ihminen. Tiedän olevani verbaalisesti suhteellisen lahjakas ja hyödynnän sitä sellaisissa tilanteissa vähän liikaakin. Tämä on piirre jota toisaalta vihaan ja häpeän itsessäni, mutta toisaalta se kova ulkokuori on ollut myös elämässä monissa asioissa hyödyksi. En kiellä, etteikö siitä olisi hitosti myös ollut haittaa. Oon siis sellainen ihminen kenen kanssa en itse todellakaan haluaisi riidellä. Osaan antaa anteeksi, mutta tulen muistelemaan vielä varmaan haudassakin niitä kamalia sanoja mitä minulle sanottiin ollessani seitsemän. En siis osaa päästä asioista yli tai päästää ylipäätään niistä (tai ihmisistä) irti. 


4. Olen Amnestyn kuukausilahjoittaja ja suosittelen kovasti teitäkin allekirjoittamaan ihan hiton tärkeän vetoamuksen Juha Sipilälle tästä. Luen paljon esim. Into Kustannuksen tietokirjoja ja mulla tulee vähintään kerran viikossa sellainen itkupotkuraivari siitä, miten kamala paikka maailma on ja miten en pysty vain pelastaa ja auttaa kaikkia. Mua kiinnostaisi kovasti lähteä tekemään jotain vapaaehtoistyötä, mutta en ole vielä ihan varma missä päin maailmaa ja olisiko se eläinten vai ihmisten parissa.



5. Välivuosi oli mun mielestä tosi hyvä valinta, koska halusin pitää vuoden jolloin reissata ja tehdä duunia ennen uutta opiskelu-urakkaa. Tosiasiassa siinä oli myös aika merkittävänä syynä se, etten yksinkertaisesti tiedä mihin haen ensi keväälläkään opiskelemaan. Mua kiinnostaa niin monet asiat opiskelumielessä etten osaa laittaa niitä mihinkään järjestykseen. Kulttuurituotanto, kuvataidekasvatus, muotoilu, valokuvaaminen, graafinen suunnittelu, uskontotiede, estetiikka, taidehistoria, muoti jne. jne. Voisin jatkaa tota listaa loputtomiin. Pelkään, että olen tässä samassa tilanteessa myös ensi keväänä. Toisaalta, mihin tässä edes on mikään kiire ja toisaalta haluaisin vain samanlaisen varmuuden kaikesta kuin muilla ihmisillä tuntuu olevan tulevaisuudestaan. Epäilen tosin vahvasti niiden vain huijaavan. 

6/27/2015

KESÄKUUN SUOSIKIT

"Pohjanmaata routa syö ja tuuli riepottaa
Ollen osa kansallista sielunmaisemaa
Aivan niin kuin Koskenkorva ja syvä masennus
Vaitonaiset miehet, itsemurha-alttius"
Samuli Putro - Helismaa 


Tove Jansson - Kuvanveistäjän Tytär // Tove Jansson - Kesäkirja


Nirvana - Unplugged in New York // Samuli Putro - Elämä on Juhla // Ismo Alanko - Kun Suomi putos puusta


Oras Tynkkynen - Pieni maailmanpelastusopas // Johan Ehrstedt & Mervi Leppäkorpi - Reilumman kaupan jäljillä // Frank Dikötter - Mao


Rauli Badding Somerjoki - 30 Laulua // Sielun Veljet - Maallinen vaellus 1983-2011 // Anthrax - Persistence of Time // Outkast - Stankonia 

"Laulan, ilakoin, riehun ja rakastun
Ryhdyn, kituutan, hyydyn ja pysähdyn
Ja paskaa, ihmisen paskaa
Kaikkialla ja samalla
Elämä on ruma, kaunis ja rakas
Rikas, rämä mutta oma"
Ismo Alanko - Rakas, Rämä elämä