8/30/2014

TOM OF FINLAND - TUHMAT RUUDUT @ MUU GALLERIA

Jos minun pitäisi nimetä suosikkejani suomalaisista taiteilijoista, kärkipäähän kuuluisi ehdottomasti Tom of Finland eli Touko Laaksonen. Niille jotka eivät tiedä kyseisestä herrasta, hän oli Wikipedian sanoja lainaten homoeroottinen fetissitaiteilija ja sarjakuvapiirtäjä jonka tuotanto vaikutti merkittävästi 1900-luvun lopun homokulttuuriin. Tom of Finland on kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia kuvataiteilijoita ja ihan mahtava kaikella mahdollisella tavalla. 


HATTU: Isin vanha
TAKKI: Cubus
PAITA: Ei mitään hajua
HAME: Bik Bok
KENGÄT: Vans
SUKKAHOUSUT: Reikäset

Vuonna 2011 Turun Logomossa oli Tom of Finland näyttely, joka oli 15-vuotiaan itseni mielestä ehkä maailman siistein juttu. Nyt kolme vuotta myöhemmin käytiin muutaman kaverin kanssa Muu Galleriassa Tom of Finland - Tuhmat ruudut- näyttelyn avajaisissa jossa on mukana myös muita homoeroottisia sarjakuvataiteilijoita. Pakko mainita, että kyseessä oli hauskimmat avajaiset missä minä olen itse ollut vieraana. 

Tietty itse näyttely oli ihan yhtä loistava kuin tunnelma avajaisissakin. Ei ole mitään piristävämpää kuin pahennusta herättävät sarjakuvapenikset ja loistava tekosyy ylppärilukemisen välttämiseen. Yllättäen mun kamerasta ei löydy yhtään kuvaa itse avajaisista, sillä taisin olla liian kiinnostunut siitä pahamaineisesta ilmaisesta skumpasta ja ihmisten nahka-asujen ihastelusta. Kipaise Lönnrotinkatu 33:een ja mene MUU Gallerian ovesta sisään tsekkaamaan itse! 

Toivon, että tulevaisuudessa hyväksytään yhä suuremmassa määrin nekin, jotka ovat erilaisia, suvaitaan paitsi homoja myös kaikkia maailman ihmisiä kaikessa heidän erilaisuudessaan. Olen koko elämäni työskennellyt sen päämäärän saavuttamiseksi.

8/26/2014

ABITELTTAILU


Mun tarkoituksena oli kuvata hirveesti materiaalia meidän Abitelttailusta, eli pyhästä tapahtumasta koulujen alkua edeltävänä yönä. Yövyttiin siis koulun pihalla abiporukalla ja meno oli sen verran railakas, ettei ilmeisesti kuvaus yöllä kiinnostanut enää. Muutama säälittävä pätkä itse paikalta ja liikaa mun ja Hannan telttailuun valmistautumista himassa. Mulle on kuitenkin tullut sen verran pyyntöjä videoista blogin puolelle, että ehkä tosta kämäsestä pätkästä on joku siellä ruudun puolella tyytyväinen.

Onneksi Shakira & Britney toimii nyt ja aina, muuten olisi ehkä tämäkin video jäänyt julkaisematta. Ehkä ryhdistäydyn blogin suhteen ja alan samalla heittämään tänne enemmän videoitakin, koska noiden editoiminen on kivaa hommaa. 

8/25/2014

MITÄ JOS AIKAA EI OLE?

Hyvin onnellisuutta esittävä minä olen hyvä kuvitus tähän postaukseen.
Elän elämässäni sellaista aikaa jolloin aikaa ei edes ole. Olen töissä, koulussa, sosiaalistumassa potien huonoa omatuntoa ylppäreihin lukemisesta tai kotona potien huonoa omatuntoa kuolleesta sosiaalisesta elämästäni. Yhteiskuntaopin ylppäreihin onkin vain kolme viikkoa aikaa, eikä mulla ole hajuakaan mistä aloittaa. Jokainen kerta kun tartun kirjaan tai johonkin muuhun opiskeluvälineeseen, mun hysteerisestä itkusta tai ahdistuksesta ei tule loppua. Töissä musta tuntuu, etten osaa tehdä enää mitään. Kavereiden kanssa en osaa enää puhua yhtään mistään. Yöllä kun pitäisi nukkua tuntuu vain niin laiskalta, ikäänkuin pitäisi silloinkin olla tekemässä jotain. Yritän repiä itseäni jokaiseen mahdolliseen paikkaan ja jokaiseen projektiin. Haluaisin riittää kaikille ja olla hyvä lapsi, sisko, ystävä, opiskelija, työntekijä ja ihminen. 

Vaatekaapissa on edelleen piilossa laatikoita joita en ole edes purkanut muuton jälkeen, kaktuksetkin taitaa kuolla ja ruokakin pilaantuu. Nenässä on finni ja tukka on rasvainen. Läheiset huomauttelevat negatiiviseen sävyyn kuinka ei minulla ole aikaa millekkään tärkeälle kuten heidän kanssa olemiselle ja (ah) ylioppilaskirjoituksille. Teen kuulema liikaa töitä, mutta silti samaan aikaan onnistun olemaan liian laiska. Olen tylsä kun en lähde kaljalle maanantaina kello 11.00 ja vielä tylsempi kun haluaisin perjantaina mennä koulun ja töiden jälkeen kotiin vain nukkumaan. En jaksa istua yli neljää tuntia bussissa, en jaksa siivota, en jaksa kirjoittaa blogia. Olen kuulema liian lapsellinen, mutta samalla jotenkin onnistuin olemaan kaikkien mielestä myös liian aikuismainen. Blah blah blah, ymmärrätte pointin? Ikinä ei voi miellyttää kaikkia, mutta tällä hetkellä tuntuu etten miellytä yhtään ketään. 

Kaikista kamalinta on kuitenkin se, että tunnen omasta olostani huonoa omatuntoa suurimmaksi osaksi muiden ihmisten takia. Minun roolini on aina ollut se joka kuuntelee muiden huolet. Siis aina, niin kauan kuin olen ollut olemassa. Kauniisti sanottuna olen roskakori johon dumpataan elämän huolet huonoina päivinä, mutta hyvinä päivinä siihen koriin ei vilkaistakkaan. Enkä todellakaan kieltäydy toimimasta läheisteni tukena, sillä heidän onnellisuutensa on minulle omaani tärkeämpää. En kuitenkaan pysty olemaan enää edes hyvä ystävä, koska en vain jaksa tai osaa. Olisi kiva, että joskus joku kysyisi "Mitä kuuluu Nelli?" Toisaalta eihän mulla ole aikaa vastata siihen kysymykseen. Olisi kiva, että joku auttaisi minua jolla ei ole aikaa auttaa itseäni. Ajasta puheenollen kello on 23.45 ja pitäisi väsätä yksi essee englantiin ja pistää kello soittamaan 6.50.

Jos aikuistuminen on tätä, niin tämähän on ihan paskaa. Miten yh-mutsit pärjää? Tai äidit ylipäätään?