12/02/2015

AVAA SILMÄSI

Mä olen rehellisesti sanottuna todella huono käyttämään talvivaatteita. Talvitakit ovat omaan silmääni aina melko rumia ja talvikengät vasta ovatkin omituisine vuorineen ja paksuine pohjineen. Hukkaan lapaset ja hanskat aina. Liukastelen tennareissa koko talven. En muutenkaan ole millään tasolla talvi-ihmisiä, joten tämä tekee talvesta entistäkin epämukavampaa. Elämä oli huomattavasti helpompaa sillon, kun asuin vielä kotona eikä Äiti päästänyt minua ovesta ulos ilman säätilaan sopivaa vaatetusta. 

Viime talvena haaveilin Makian talvitakista, mutta nyt sovittaessani niitä takkeja kaupoissa nekin vaikuttavat jotenkin lumiukkomaisilta, kummallisilta ja siltä, etteivät ne koskaan näytä kivalta peiliin katsoessa. Talvitennarit tuntuvat ahdistavilta jaloissa ja kaikissa talvivaatteissa on muutenkin aina niin hiostava olla. Pipoa käytän kesälläkin, mutta jotenkin tähän eiliseen asuun valikoitui silti kuitenkin lippis. Ettei vaan niillä korvillakaan ole vahingossakaan lämmin. Tää saattoi olla sitä kurjuuden maksimoimista. 


LIPPIS: Polar Skate Co. HUIVI: Äitiltä nyysitty TAKKI: Adidas HUPPARI: Vans T-PAITA: Uff HOUSUT: American Apparel KENGÄT: Vans

Eilen tuuli paljon ja kotiin kävellessäni mietin sitä talvitakkia ja lämpimiä kenkiä. Ei ole mukavaa, kun on aina ihan jäässä. Alkoi vituttamaan, miksi Suomessa on aina niin kylmä ja miksi en voi käyttää vain kivoja vaatteita kotimaassani. Sen jälkeen alkoi hävettämään. Valitanko minä todella joka talvi siitä, että kaupoista ei löydy kivaa parin huntin takkia ja siitä, että pitäisi laittaa jalkaan jotkut kengät joilla ei liukastu? Valitanko minä todella siitä, että olen syntynyt maahan joka on tarjonnut minulle ilmaisen koulutuksen, muuhun maailmaan verrattuna loistavan terveydenhuollon, puhdasta vettä ja tarpeen käyttää lapasia talvella? Ihan rehellisesti sanottuna teki mieli vetää itseä turpaan ihan vaan oman typeryyden tähden. 

Etelä-Afrikassa on parhaillaan miljoonia aids-orpoja. Minulla on yli kymmenen syystakkia. Al-Qaida on vallannut nyt kaksi kaupunkia eteläisessä Jemenissä. Mua ärsyttää se, etten osaa päättää minkä ilmaisen yliopistokoulutuksen haluaisin tai se, että rakas kultainen Iphoneni sammuu välillä kun ulkona on liian kylmä. Just nyt Intiassa on joutunut tulvien takia jättämään kotinsa yli 200 000 ihmistä. Mä tuskailen sen kanssa, että mun makuuhuoneen katossa roikkuva kolmen huntin lamppu ei ole valkoinen vaan beige. Kiroan sitä, että tilatessani ylihintaisen teen kahvilassa se polttaa suuni. 

Toivottavasti polttaa jatkossakin, sillä välillä sitä tarvitsee heräämisen omaan elämäänsä. Välillä pitää avata silmät ja ymmärtää, että se suomalaisten tyypillinen lempiharrastus, eli asioista valittaminen, ei ehkä ole se kaikkein fiksuin tapa viettää aikaa. Omien ongelmien vertaileminen muiden ihmisten ongelmiin ei poista kenenkään ongelmia tai auta niissä millään tasolla. Se vertailu kuitenkin välillä auttaa ymmärtämään sen, miten hyvin sitä itsellä asiat onkaan. Välillä pitää siis avata silmät ja laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Suomen talvi on välillä ihan perseestä, mutta niin olen näemmä minäkin. 

11/30/2015

VANHOJA KUVIA JA VANHOJA JUTTUJA


Alkuvuosi 2014. Nää oli kolmen suuren bileet vuonna 2014. Mikko oli just tullut takaisin Englannista ja olin ihan onneni kukkuloilla. Olin myös ehkä asteen liian humalassa koko illan, kuten kyseisenä aikana aina tapasin olla. Oli silti hauskaa. Näissä kuvissa on myös joku sellainen kuva missä näkyy röökiaski mun taskussa. Meillä oli vuosisadan riita asiasta Äitin kanssa joka vihaa tupakoimista varmaan enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa. Mulla oli paha mieli Äitin sanojen puolesta, mutta jatkoin polttamista. Olin tyhmä. Olen varmaan edelleen. 


Alkuvuosi 2014. Wanhojen tansseista mulla ei ole ihan rehellisesti sanottuna mitään sanottavaa. Oltiin Toivon kanssa juontajia myös ja molemmat ihan kujalla siitä mitä olisi pitänyt tehdä. Meillä oli kuitenkin hauskaa ja vielä hauskempaa jatkoilla. Päädyttiin Käpylän johonkin räkälään jatkojen jatkoille ja joku vanha nainen halusi todistaa mulle, että osasi vielä tehdä spagaatin. Sen jälkeen mentiin Kallioon yhden kaverin pieneen yksiöön jatkojen jatkoille ja mun luo Hannan kanssa jatkojen jatkojen jatkoille. Mulla oli kiva mekko ja näemmä tyylikkäästi ja etiketin mukaisesti edellisen kesän Provinssin likainen ranneke kädessäni. 


Kesä 2012. Viimeinen kesä jolloin asuin Raumalla. Oltiin Liisan kanssa käymässä Helsingissä ensimmäistä kertaa meidän kämpässäja edellisenä päivänä tästä kuvasta oltiin Tuskassa katsomassa Megadethiä, Exodusta, Edguytä ja Triviumia. Yöllä oli jotain kamppailua pizza-onlinen kanssa, eikä koskaan saatu pitsoja joiden pohjaan olisi piirretty pentagrammi. Onneksi oon korjannut tän vääryyden myöhemmin elämässäni. Olin elämäni ensimmäisillä Prideillä ja se rakkauden määrä pisti minut sanattomaksi. Haluttiin Paavon kanssa yhteiskuvaan, koska olin silloinkin jo tälläinen likainen suvakki mikä nykyäänkin olen. Tämän nimikkeen antoi minulle joku mies muutama viikko takaperin. Pitää varmaan uskoa. 


Loppukevät 2014. Mun elämäni varmaan hankalin ihmissuhde taisi mennä lopullisesti karille edellisenä viikkona tästä kuvasta ja lähdin osaksi siitäkin syystä Raumalle viettämään Äitin kanssa hermolomaviikkoa ilman mitään Helsingissä tapahtuvaa draamaa. Lähinnä makasin sohvalla ja katsoin Netflixiä, enkä välittänyt yhdestäkään poissaolomerkinnästä jota Wilmaan tipahteli viikon aikana. Leikkasin pitkät hiukseni keittiösaksilla pois, vaikka en olisi yhtään halunnut. Palasin Helsinkiin polkkatukan ja huomattavasti paremman olon kanssa. Olin myös näköjään aika swag. 

11/29/2015

EI ENÄÄ TISKAUSTA KÄSIN

Yhteistyössä Indiedaysin, Boschin ja Finishin kanssa. 

Arvatkaa mikä on mun inhokki kotityö ikinä? No tiskaus. Mun viha tiskausta kohtaan on noussut ihan järjettömille leveleille ja nyt heittäisin mielummin likaiset astiat ikkunasta ulos kuin työntäisin käpäläni niille liian kuumaan tiskiveteen. Juuri se mönjäinen tiskivesi saa mussa aikaan kylmiä väreitä ja yleensä omalla tuurillani onnistun tökkäämään sormeni sameassa vedessä piileskelevään veitseen. Tiskaaminen on kamalaa. Tämä viha oli suuri syy siihen, miksi lähdin mukaan Indiedaysin, Boschin ja Finishin kampanjaan.

Ehkä sitä vihaakin suurempi syy oli se, että Cowspiracyn katsomisen jälkeen ( netflixistä näkee! ) oon miettinyt paljon omaa vedenkulutustani elintavoissani ja ruokavaliossani. Käsintiskaaminen on ihan jumalattomasti huonompi vaihtoehto astioiden konepesuun verrattuna niin energian kuin vedenkin kulutuksen kannalta katsottuna. Ennen näiden videoiden katsomista en ihan rehellisesti sanottuna tiennyt kuinka huono vaihtoehto se on, mutta nyt viimeistään mun ja Hannan uuden kämpän ostoslistalla on tiskikone. No more limaista tiskivettä ja ylimääräistä vedenkulutusta meidän taloudessa.


Siinä missä ensimmäinen video heittää faktoja tiskiin, toinen video on katsomisen arvoinen ainakin siinä esiintyvän kissan takia. Kissan pesemä lasi on aika lähellä sitä lopputulosta minkä itse saan likaisten lasien kanssa aikaan. Surkea siis toisin sanoen. Tosiasiassa vaikka suhtauduin videoihin todella skeptisesti aluksi, opin niistä kuitenkin asian tai kaksi ja se on aina plussaa. 


Nyt kun olen julkisesti kuuluttanut, etten enää halua ikinä tiskata käsin pitäisi varmaan keksiä ne rahat millä jonkun ekologisen tiskikoneen kotiutan meille. Ehkä kuitenkin tietoisuuden levittäminen siitä, että käsin tiskaaminen ei ole perseestä pelkästään sen ällöttävän tiskiveden ja vaivalloisuuden vuoksi on joku alku tälle hommalle. Mua kuitenkin kiinnostaa paljon se, että kuinka moni minun ikäiseni omistaa tiskikoneen? Onko se tullut asunnon mukana valmiiksi vai onko se ostettu? Voiko joku aidosti pitää käsin tiskaamisesta?

Ihanaa sunnuntaita teille lukijani! Mä meen nyt kauppaan ja ostan sipsejä. 

11/25/2015

UUDEN KÄMPÄN OSTOSLISTA

Sen johdosta, että ollaan Hannan kanssa muuttamassa vuoden vaihteessa vihdoin ja viimein kunnolliseen kämppään ollaan tehty listaa kaikesta enemmän ja vähemmän hyödyllisestä ostettavasta. Mut onkin vallanut ihan täysin sisustusintoilu taas muuton takia ja nytkin selaimen välilehdet ovat täynnä eri lamppuja, mattoja ja lakanoita. Oon niin jumalattoman innoissani siitä, että saadaan vihdoinkin kunnolla tilaa ja sellainen asunto missä voidaan asua ihan kunnolla ilman muiden ihmisten tavaroita ympärillämme tai Hoasin rumia muovimattoja lattiana. Koska rakastan tehdä kollaaseja, tekin saatte osanne mun sisustusintoilusta uuden kämpän ostoslistan myötä. 

1. Mulla on 12kpl Iiittalan viinilaseja kotona vanhempieni luona, enkä niitä ole vieläkään uskaltanut tuoda Helsinkiin omaan kotiini. Nyt ajattelin kuitenkin rohkaistua ja alkaa juomaan viinini jostain muusta kuin pullosta tai kahvikupista. Nää on varmaan niitä aikuistumisen merkkejä. 

2. Bongattiin Hannan kanssa yhtenä päivänä Clas Ohlsonista kivoja kattolamppuja juurikin tällä tyylillä. Ainakaan itselläni ei ole varaa tuohon kuvassa olevaan Design House Stockholmin lamppuun juuri tällä hetkellä, mutta jos Clasulta lähtisi vähän vastaavan näköinen muutamalla kympillä oon tosi tyytyväinen. Hanna haluaisi valkoisen ja minä haluaisin kuparisen tai kultaisen. Pitää varmaan käydä asiasta vakavia keskusteluita vielä hahahah. 

3. Tarvitaan ruokapöydän tuolit, joiksi ollaan kaavailtu valkoisia pinnatuoleja. Ainakin itselleni nappaa hirveesti juuri perinteiset suomalaiset pinnatuolit ja ajateltiin metsästää sellaiset käytettyinä ja maalata ne valkoisiksi. Toisaalta kulunut puu voisi myös näyttää hyvältä. Käytiin juurikin yhtenä päivänä Espoossa valtavassa Nihtisillan kierrätyskeskuksessa ja sieltä jo osui silmiin muutama sopiva yksilö. 

4. Ajateltiin tehdä keittiöön iso kollaasi molempien ottamista polaroid- kuvista. Mun maailman parhain sisko antoi mulle vuosi sitten joululahjaksi Fujifilmin Instax minin, jolla oon aika ahkerasti ottanut kuvia vuoden aikana. Hannalta löytyy sama kamera, joten kuvia on kertynyt ihan hyvän kokoinen pino. Mun mielestä valokuvien merkitys sisustuksessa on aika merkittävä ja luo ainakin omasta mielestäni suunnattomasti kotoisuutta.

5. En edes tiedä pitääkö mun selittää rakkautta persialaisia mattoja kohtaan. Mulla on samantyylinen Vallilan matto omassa huoneessani ja nyt tarvitaan myös keittiöön matto. En todella tiedä mistä löydetään täydellinen yksilö ilman miljoonan euron hintalappua, mutta pidän sormia ristissä, että se löytyy. Toisaalta aina voi vaan mennä Ikeaan. 

6. Toinen asia mihin omistan suunnattoman määrän rakkautta on lasipurkit. Ei mitään käryä mitä meinaan niihin laittaa, mutta niitä pitää olla paljon. Mulla on visio siitä, että kaikki mausteet sun muut ovat keittiössä omissa lasipurkeissaan kyljissään käsinkirjoitetut etiketit. Ajattelin myös toteuttaa tämän vision. 

7. Oon huomannut, että kenkätelineet on aina rumia. Meillä on yhdessä sellainen kasa tennareita, että niiden säilytyspaikaksi tarvitsisi ehkä paremman vaihtoehdon kuin eteisen nurkat. Voisi tietenkin myös ymmärtää, että yksi ihminen ei tarvitse yli 20 paria tennareita, mutta helpompaa on ehkä vain ostaa isompi kenkäteline ja pinota tossut siihen. 

8. Oman makuuhuoneeni ostoslistalla tärkeimpänä on sänky. Mulla ei siis ole ollut kohta puoleen vuoteen omaa sänkyä, vaan nykyinen sänkyni on tämän kämpän oikeiden omistajien oma. Nyt poistuessani Ruoholahdesta takavasemmalle on pakko hankkia oma sänky mikä ei saisi selkää ainakaan kovin kipeäksi. En ole koskaan tajunnut miten iso ostos sänky on (Miten helvetissä petauspatjat maksavat niin paljon????) ja miten paljon miettimistä kyseinen ostos vaatii. Löysin Ikeasta kivan rungon 140cm leveään parisänkyyn, jossa on laatikot sängyn alapuolella. Tulevassa kämpässä ei ole puutetta tilasta, mutta jonain päivänä tuosta pois muuttaessani saattaa ollakkin. Kyseessä on siis kuvan sänky, mutta omani haluan kyllä ilman sängynpäätyä. Sängynpäädyt ovat jollain tasolla tosi rumia ja kiusallisia. 

9. Tästä kollaasista on varmaan aika helppo huomata, että mun viehätys kultaan sisustuksessa on kasvanut suunnattomasti. Haluaisin vaihtaa mun vaaterekin henkarit joihinkin kultaisiin siroihin yksilöihin noiden möhkäleiden sijaan mitä siinä tällä hetkellä roikkuu, mutta kyseessä on sen verran turha hankinta, että saattaa jäädä kyllä välistä. Ehkä olisi myös vähän koomista ripustaa riekaleisia bändipaitoja kauniisiin kultaisiin henkareihin. Mun sisustusmaku ja oma tyylini ei ehkä mene ihan yksiin. 

10. Jostain syystä mulla ei ole ikinä ollut työpöydän tuolia, vaikka työpöytä mulla onkin ollut aina. Oon käyttänyt jotain epämääräisiä tuoleja, jakkaroita ja suurimmaksi osaksi ollut tekemättä koko pöydällä yhtään mitään tästä syystä. Nyt syksyllä ostin kuitenkin sen iMacin ja siitä syystä en voi enää tietokoneella tehdä sängyssä, vaan kunnollinen tuoli olisi ihan hyvä mun jo valmiiksi rikkinäiselle selälle. 

11. Tää kuuluu samaan kategoriaan noiden kultaisten henkareiden kanssa. Käyn aina välillä Stockalla ihailemassa valonheittimiä ja pakoilemassa niiden hintalappuja. Ehkä jonain päivänä. 

12. Musta tuntuu, että laitetaan mun kokovartalopeili eteiseen muuton jälkeen. Siksi omaan huoneeseen olisi myös kiva hankkia oma peili vaikka sängyn tai työpöydän yläpuolelle. Ylläri pylläri kultaisista kehyksistä oon haaveillut, mutta saa nähdä toteutuuko kyseiset haaveet. Ikeasta löytyy yksi kiva peili koristeellisilla hopeilla kehyksillä, joten voisin tietenkin itse maalata kehykset kultaisiksi. 

13. Edellisessä muutossa mun yöpöytä katosi jonnekkin ( Nyt on hyvä hetki vanhemmillani kertoa löytyykö se nykyään heidän varastostaan tai jostain muualta.. ) joten perjaatteessa tarvitsisin uuden yöpöydän. Mulla on kuitenkin paha tapa kerätä yöpöydälle kaikki mahdollinen turha, joten ehkä olisi ihan hyvä olla omistamatta yöpöytää. Yleensä se turha tavara kyllä löytää silti jonkun paikan. 

Oon pahoillani, mutta tulette luultavasti kuulemaan vielä paljon sisustuspohdiskelua seuraavan parin kuukauden aikana. Koittakaa kestää! 

11/18/2015

RAPUNZELIN PIDENNYKSISTÄ REHELLISESTI

Oon jauhanut täällä useasti siitä, miten yhteistyöt blogimaailmassa arveluttaa mua suuresti ja omalla tavallaan jopa ahdistavat. Mä en todellakaan halua huijata ketään ostamaan mitään, mikä ei oikeasti ole mielestäni ostamisen arvoista. Oonkin nyt muutaman päivän miettinyt sitä, mitä näistä Rapunzel of Swedenin pidennyksistä pitäisi sanoa julkisesti. No, nyt se tulee. 

Mulla on ollut siis kerran aikasemminkin Rapunzelin tukkaa. Se oli kiharaa ja muistaakseni sävyssä 60, sellaista 50cm pituista klipsitukkaa. Tykkäsin siitä, vaikka hiusten sävyttämisen jälkeen ne tukkaan olelliset kiharat katosivat. Niiden joukosta löytyi muutama hius selkeästi muovia, mutta en kiinnittänyt huomiota koko asiaan merkittävästi lainkaan. Olin 16, onnellinen isosta vaaleanpunaisesta tukastani ja ylistin paikkaa kaikille. Suurimmaksi osaksi varmaan senkin takia, että olin niin onnellinen saadessani jotain ilmaiseksi blogini kautta. Se oli uutta ja tuntui kovin jännittävälle. Ne pidennyksetkin mulla on vielä tallessa jossain kaapin pohjalla. Ne ovat sellaista ihan kivaa tukkaa mitä jaksoin käyttää muutaman kuukauden ja sen jälkeen kyllästyin aamuiseen hiustenlaittoon ja ainaiseen kihartamiseen. Muovisuortuvista en koskaan maininnut julkisesti.



Nyt mulla on ollut sellainen järjetön hiuskriisi päällä koko syksyn ajan. Sauma tehdä yhteistyötä Rapunzelin kanssa uudelleen tuli siis erittäin hyvään saumaan ja tilasin sivustolta 40cm pituista tukkaa sävyssä 6001. 6001 on siis kaikkein vaalein blondi sävy ja tiedostin täysin tilatessani sitä, että hius on todella käsiteltyä jo valmiiksi ja siksi sitä pitääkin käsitellä vielä varovaisemmin kuin tummempia pidennyksiä. Ne tulivat muutamassa päivässä perille ilman mitään ongelmaa, tuntuivat paketissa silkkisiltä ja olivat hyvän sävyiset. Muutaman päivän käytön jälkeen totesin niiden kuitenkin sisältävän vähän kaikkea muutakin kuin sitä ihmisen hiusta. Joukosta löytyy selkeästi muovisia hiuksia ja hiuksia, jotka muistuttavat lähinnä karheudellaan hevosen harjaa. Tukka kiiltää luonnottomasti ja latvat harottavat yhden kiharruskerran jälkeen vähän joka suuntaan. Ymmärtäisin tämän jos olisin lämpökäsitellyt esimerkiksi ilman lämpösuojaa tai käyttänyt hiuksiin vääriä aineita, mutta en kuitenkaan koe olevani ihan kaikkein typerin ihminen hiustenpidennysten suhteen.

Mä kuitenkin tykkään hirveesti siitä miltä pitkä tukka taas näyttää päässäni. Musta tuntuu kivalta katsoa peiliin ja jokainen asu on tuntunut paremmalta pitkän tukan saamisen jälkeen. Pitkä tukka siis pysyy, mutta hius saattaa kyllä vaihtua jossain vaiheessa. Rapunzelin paketissa on juuri sopivasti hiusta yhteen päähän ja hiusten pituus oli aikalailla juuri se mitä halusin. Harmi, ettei kyseinen hius tunnu oikeastaan millään tasolla hiukselta. Mun duunikaverilla Vilkulla ( klick ) on ihan sama kokemus saman puljun hiuksista. Muutamia keskustelupalstoja selatessani niin oli aika monella muullakin. 


Mä kiitän käsi sydämellä Rapunzel of Swedeniä siitä, että muistin heidän takiaan miten paljon pidän pitkästä tukasta. Mä kiitän myös siitä, että he halusivat tehdä kämäisen blogini kanssa yhteistyötä. Kiitän sitä työntekijää jonka kanssa kirjoittelin sähköposteja, koska saamani asiakaspalvelu oli erinomaista. Kiitän siitä, että paketti tuli perille muutamassa hassussa päivässä. En vain pysty millään tasolla suosittelemaan tätä hiusta kenellekkään muulle. 

Minun pidennykseni kustantavat 168,99 €. Se on mielestäni aika iso summa rahaa. En halua, että joku siellä ruudun takana tilaisi samat hiukset minun esimerkistäni ja todella käyttäisi muutaman päivän palkkansa tähän tukkaan. Ihan rehellisesti mielestäni tämä ei ole sen arvoista. Tähän loppuun voisin laittaa muutaman linkin tai mainoksen jonka avulla minä saisin jotkut prosentit teidän ostoksistanne Rapunzelin sivuilla. Jätän sen ehkä kuitenkin tällä kertaa tekemättä. 

Onko sulla jotain kokemusta Rapunzelin tukasta? Onko se risuja vai ruusuja? Vai muovia? 

11/17/2015

KIIREISTEN PÄIVIEN PELASTUS, SIENIPASTA

Mä oon yrittänyt aloittaa blogipostauksen tekemisen viimeisen kahden viikon aikana moneen otteeseen. Oon kirjoittanut luonnoksiin ummet ja lammet siitä, miten elämä on ollut hankalaa ja miten saatiin kämppä ja miten oon ihan sekaisin pääni sisällä ja miten kaikki järjestyykin ja miten en osaa enää tehdä mitään ja miten olenkin välillä ollut niin onneni kukkuloilla, etten ole tiennyt miten olisi pitänyt käyttäytyä. Ajattelin kuitenkin ohittaa tämän kaiken täysin ja puhua siitä sitten kun osaan sen jotenkin sanoiksi pukea. Nyt kuitenkin maailman helpoimman sienipastan pariin, joka on käsittääkseni täysin vegaaninen ja varmasti hyvä ja halpa. Teen tätä useasti niin, että syön sitä ennen töihin menemistä ja otan loput evääksi töihin. Koska tekemisessä menee vähän reilu 10min, se sopii hyvin kaikkiin kiireisiinkin päiviin. Mitä tuntuu olevan huomattavasti enemmän kuin niitä vähemmän kiireisiä. 


Tarvitset tähän: 

Sieniä / Pastaa, spagettia tai jotain vastaavaa / Kaurakermaa / Sipulia


Spagetti kiehumaan, sipuli pilkottuna pannulle, sipuleiden pehmenemisen jälkeen myös sienet pilkottuina pannulle ja hetken kuluttua kerma lätkäistään joukkoon. Sit vaan sekoitellaan sitä mömmöä ja lopuksi sekoitetaan valmiin spagetin kanssa. Tässä välissä siis tietenkin jotain pippuria ja suolaa on siroteltu vähän kaikkialle. Ihan super helppoa ja hyvää. Mun tarjoilu sisälsi myös uusimman Alibin, joka on aina hyvä valinta ruokailun oheelle. 

Mua jotenkin turhauttaa hirveesti lukea monimutkaisia reseptejä joita väitetään helpoiksi ja opiskelijaystävällisiksi. En tiedä onko reseptien kirjoittaja unohtanut millaista on olla nuori ja rahaton, vai onko muut ikäiseni jotenkin valovuosien päässä minusta ruuanlaiton suhteen. Saattaa olla. Meikä kuitenkin just on nuori ja aikalailla rahaton, sillä saatiin Hannan kanssa meidän unelmiemme kämppä Kalliosta. Siinä on 65 neliötä, se on suosikkikadullani, siinä on syvät ikkunalaudat, kylpyamme ja korkeat huoneet. Sen takia voin ihan onnellisena olla rahaton ja syödä samaa sienipastaa vaikka kolme kuukautta putkeen. 

11/02/2015

TAKAISINHEITTO


1. Alkukesä 2014. Asuin vielä hämärässä solukämpässä espanjalaisen miehen, slovakialaisen naisen ja jonkun mimmin kanssa. En saanut sen mimmin nimeä koskaan vuoden aikana selville. Olin muuttamassa kuun vaihteessa pois ja oltiin matkalla mun silloisen taloyhtiön grillibileisiin. Siellä oli ilmaista alkoholia enkä mennyt seuraavana päivänä kouluun. 

2. Talvi 2013 (?) Istuttiin Venlan vanhempien takapihalla ja otettiin valokuvia, jonka jälkeen lähdettiin kiertelemään ympäri öistä Helsinkiä, koska Sini oli just saanut ajokortin. Olin just ostanut ton Vanssin 5 panelin ja se oli mun mielestäni siistein juttu ikinä. Asuttiin sillon vielä Venlan kanssa lähekkäin ja kävin niillä useesti iltaisin, koska olin kyseisen syksyn ja talven enemmän tai vähemmän huonossa hapessa. 

3. Alkukesä 2014. Vikat viikot Pukinmäen kämpässä ja tässä kuvassa juon kamalassa krapulassa vettä edellisenä iltana varastetusta tuopista. Hanna heräsi mun lattialta pahoinvoivana ja myöhemmin selvisi, että se oli ilmeisesti saanut aivotärähdyksen yön aikana spurgun potkaisemasta jalkapallosta. Lähdettiin tästä kirjoittamaan vuokrasopimukset ja minä menin töihin. Hanna tais lähteä lääkäriin. Oli hyvä päivä kaikesta huolimatta.

4. Syksy 2013. Olin koulun ruokatunnilla ostamassa tupakkaa. Voisin melkein maistaa suussani sen Pall Mallin vaaleanvihreän röökin mitä Hannan kanssa tolloin vedeltiin kun katson tota kuvaa. Musta tuntuu, että mulla on krapula myös tässä kuvassa. Kuukautta aikasemmin mun elämä oli romahtanut totaallisesti tiettyjen tapahtumien johdosta. Kaikki kyseisen syksyn päiväkirjamerkinnät on lähinnä sanaa vittu ja toteamuksia siitä miten en pysty nousemaan sängystä. Nyt kaksi vuotta myöhemmin ei tee mieli itkeä lattialla ajatellessani sita asiaa, mutta ei kyllä edelleenkään hymyilytä.

10/30/2015

TOFUKOSTAJAN SILMUPALUU

Tehtiin Hannan kanssa yhtenä päivänä yhdessä ruokaa ja päätettiin jakaa kyseinen resepti myös teille.  Hanna tekee aina ihan järjettömän hyvää ruokaa (myös järjettömän tulista ruokaa..) ja oon siitä vähän hyvällä tapaa kateellinen ikuisesti. Multa itseltäni puuttuu melkein kokonaan se oma-aloitteisuus uusien reseptien kokeilemiseen ja siksi syönkin aina niitä samoja ruokia, mutta ehkä tässä jossain vaiheessa pääsen yli siitäkin. Oon yrittänyt muutaman viikon ottaa itseäni niskasta kiinni ja osallistua Jalotofun ja Silmusalaatin heittämään haasteeseen ja kuten mun tapana on, teen sen viimeisenä päivänä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, right? 

Mulle tuli tosiaan kutsu Jalotofun ja Silmusalaatin blogihaasteeseen, jossa ideana oli luoda joku kasvisruokaresepti kyseisten lafkojen tuotteita käyttäen. Tää tuli vallan loistavaan aikaan nyt kun olen muutenkin jakanut kasvisruokajuttuja blogin puolella. Ei keksitty tälle safkalle mitään muuta nimeä kuin Tofukostajan silmupaluu, joten sen nimi olkoon se. Tässä se tulee: 


Tarvitset tähän: 

Tofua / Sipulia / Nuudeleita / Soijakastiketta / Limeä / Valkosipulinkynsiä / Porkkanoita / Silmusalaatin silmuja / Kaalia / Parsakaalia / Epämääräistä chilitahnaa / Tomaattimurskaa / Omenaviinietikkaa / Oliiviöljyä

(Kaikkea oman maun mukaan ja hyvän fiiliksen pohjalta) 

 
Meidän työnjakoon kuuluu aina se, että Hanna sanoo mitä mun pitää tehdä ja mä yritän epätoivoisesti selviytyä näistä tehtävistä. Aloitettiin pilkkomalla sipuli, kuorimalla porkkanat ja päätymällä kolmeen valkosipulinkynteen. Porkkanoiden kuoriminen on muuten ihan mielettömän kivaa touhua, enkä edes vitsaile tätä kirjoittaessani. Pilkoin porkkanat aika reiluiksi suikaleiksi. Oikeastaan tässä vaiheessa voi vaan pilkkoa kaiken mahdollisen reseptissä olevan minkä kuvittelee joutuvan jossain vaiheessa pilkotuksi. Kuivatetaan myös jossain tässä välissä tofua talouspaperilla, jotta siitä on helpompi leikata kuutioita, eikä se murene palasiksi. 


Tofun vähän kuivuttua kuutioitiin se ja heitettiin kuutiot pannulle paistumaan öljyn kanssa. Mä sain kunniatehtävän vahtia, ettei tofu pala pannuun kiinni ja onnistuin siinä loistavasti. Viereisellä levyllä keitettiin nuudeleita ja tofujen paistettua vaihdettiin niiden paikkaa sipuleiden kanssa. Sipuleiden seuraksi pannulle paistumaan menee ensin parsakaali ja niitä seuraa valkosipuli ja nuudelit. 


Tässä välissä tehtiin tomaatti-chilikastike, johon laitettiin puoli desiä soijakastiketta, ( Hanna käski mun laittaa vain 1/3 dl, mutta mulla vähän lipsahti..) muutama ruokalusikallinen etikkaa, hitunen chilitahnaa, enemmän tomaattimurskaa ja puolikkaan limen mehu. Mulla ei ole mitään käryä oikeista mittasuhteista, mutta ehkä sekin riippuu enemmänkin omasta mausta ja siitä mistä itse tykkää. Mä oon aika herkkä tulisesta ruuasta ja tämäkin olisi ehkä omaan makuuni voinut olla hitusen vähemmän chilinen, mutta kokeilemalla luultavasti oppii. Tomaatti-chilikastike lisättiin nuudelien, tofun ja vihannesten joukkoon ja sitä kaikkea pitäisi yrittää sekoittaa ilman sitä, että puolet tippuu hellan päälle. Siinä on haastetta kerrakseen. Lopuksi heitä pannulle myös pilkottu kaali ja porkkanat. Sekoita lisää. 


Kaiken ollessa valmista, laitettiin itse annosten päälle pähkinöitä ja silmuja. Jälkimmäisistä oon muuten ihan mielettömän innostunut, sillä en ole tehnyt pitkään aikaan yhtä hyvää (ja eettistä) löydöstä elämässäni minkään asian suhteen. On myös pakko todeta pähkinöiden olevan aivan liian kalliita elämääni. 

Tästä tuli hyvää, riittoisaa ja täyttävää. Suosittelen testaamaan! Jos joku ainesosa ei nappaa, vaihda se johonkin toiseen ja sovella reseptiä oman makusi mukaiseksi. Se kannattaa aina. 

Ihanaa viikonloppua! T. Minä & Tofukostaja

10/26/2015

IHANAT JA KAMALAT IHOKARVAT

Tämä ei varmaan ole kaikkein mediaseksikkäin aihe kirjoittaa, mutta muistan todella elävästi keskustelun jonka kuulin yläasteella ollessani eräiden poikien suusta. Se meni jotenkin näin: "Pillu on vähän ku pihvi. Jos siinä on karva, se on pilalla." "Joo joo todellaki!" Nyt jälkeenpäin naurattaa suunnattomasti kyseinen analysointi asiasta, joista pojilla ei varmaan ollut  vielä edes mitään näköhavaintoa todellisessa elämässä, mutta silloin se pisti miettimään sitä lausetta aika pitkäksikin aikaa. Niin pitkäksi aikaa, että nyt useita vuosia myöhemmin haluan siitä kirjoittaa. Muistan myös koulussa kun tytöillä alkoi kasvaa käsiin karvat ja niitä pidettiin ihan uskomattoman noloina ja huomauteltiin toisille miten jollain oli pidemmät käsikarvat kuin jollain toisella. Itse olen siinä mielessä keskiverto suomalainen, että ihokarvani ovat hentoja ja vaaleita. Ne jotka eivät olleet tyypillisiä suomalaisia saivat kuulla omistavansa kebabmiesten kädet ja paljon naureskelua peräänsä. Yksi maailman luonnollisimmista asioista tuntui silloin aivan uskomattoman nololta.  

Tiedättekö ne kaikki naisten karvanpoistoon liittyvät mainokset? Ne missä joku malli sivelee höylällä jo valmiiksi sheivattua jalkaansa? Kyseinen mainostyyppi aiheuttaa ainakin itsessäni suurta huvittuneisuutta, sillä luulisi jalkakarvojen olevan niin yleinen asia, että niitä voisi televisiossa näyttää. No mutta ei vaan voi. Kyseessä on ilmeisesti suunnaton ja erittäin yksityinen salaisuus. Onko joku joskus päättänyt, että säärikarvojen pitää olla salaisuus? Miten minä olen kasvanut ymmärtämään sen saman asian, vaikka olen melko varma, ettei kukaan ole minulle koskaan opettanut säärikarvojen olevan piiloteltava asia? Voidaanko tästä kaikesta muka syyttää mediaa?


Yhtenä päivänä nauraessani sille, miten olin keskittymishäiriössäni unohtanut näköjään taas sheivata suihkussa toisen kainaloni kokonaan, aloin miettimään miten ja miksi minä olen kasvanut käsittämään esimerkiksi kainalokarvat naisilla jotenkin uskomattoman likaisina ja epämiellyttävänä.  Kuka minulle on niin opettanut ja missä välissä? Siinä katsoessani vuorotellen sileää kainaloani ja vähemmän sileää kainaloani en huomannut niiden puhtaudessa mitään eroa. Ihan samanlaisilta ne näyttivät silmissäni. Miksi minun pitää olla karvaton, että olisin naisellinen? Miksi miesten pitää olla karvaisia, että he ovat miehisiä? Ketä edes kiinnostaa jonkun toisen ihokarvat niin paljoa? Miksi se on niin mielivaltaista mihin vedetään raja mitkä karvat nyt ovat ällöttäviä ja mitkä eivät? Miksi säärissäni kasvavat karvat ovat eri asia kuin kasvoissani kasvavat kulmakarvat?


Kävin kerran keskustelun erään tuttuni kanssa tästä kaikesta. Hän oli kovasti sitä mieltä, ettei oikeestaan kukaan mies edes pidä naisista jotka eivät sheivaa. Totesin tähän, että jos joku ihminen on noin ehdoton kyseisen asian suhteen ja kuvittelee omaavansa jotain päätösvaltaa toisen ihmisen kehossa kasvaviin karvoihin, minäkään en luultavasti pitäisi hänestä. Tuttuni sanoi, että kyllä kaikilla ihmisillä on oikeus omaan mielipiteeseensä ja minä jäin miettimään sitä, miksi hän koki jotain suunnatonta tarvetta miellyttää jotain toista ihmistä kehonsa karvojen suhteen. Ymmärrän toki siis sen, että ihmisillä on tietenkin jotain ulkonäöllisiä mieltymyksiä toisiin ihmisiin. Eikä todellakaan sillä, ettenkö ymmärtäisi syytä miksi moni haluaa sheivata ihokarvansa pois. Esimerkiksi sileät ja juuri rasvatut jalat tuntuvat ihanilta ja niin hyvältä, että tekee suihkun jälkeen mieli vain silitellä niitä itsekkin. En todellakaan ole sitä vastaan, enkä todellakaan ole myöskään ihmisten päätöstä olla sheivaamatta vastaan. Sitä vastaan minä olen, että joku yrittää rajoittaa toisen oikeutta päättää omasta kehostaan ja siitä, onko siinä ihokarvoja vai ei.

Tämä ei siis ollut todellakaan mikään julistus siitä, miten kaikki miehet ovat sikoja ja elämäni yhtä helvettiä näiden yhteiskunnallisten normien kanssa, vaan tämä oli lähinnä utelias keskustelunavaus siitä, mitä mieltä muut ovat tästä kaikesta ja kysymys siitä, miksi ihokarvat aiheuttavat ihmisissä niin suurta hysteriaa. On kiva kirjoittaa joskus jostain muustakin kuin päivän räteistä ja bataattiranskalaisten syömisestä. Kertokaa mulle tarinoita ihokarvoista.  

Minä sheivaan jos haluan sheivata ja minä en sheivaa jos en halua sheivata. Kenelläkään ei ole mitään oikeutta häpäistä minua siitä asiasta. Sama pätee teihin kaikkiin muihinkin. 

Ihokarvat eivät vähennä, lisää tai tee yhtään mitään minun tai kenenkään muunkaan naiseudelle.

Ihanaa viikkoa toverit!!!

10/25/2015

LEMPIRUOKA - BATAATTIRANSKALAISET

Oon varmasti puhunut täällä siitä, miten mun ruuanlaitto on tosi kausittaista. Kun keksin jonkun uuden ruuan mitä on helppo laittaa, saatan syödä samaa ruokaa monta viikkoa. Tämä kävi esimerkiksi pestopastan kanssa, josta mun on jossain vaiheessa pakko tehdä oma reseptipostaus blogiin. Tein alkukesästä useasti bataattiranskalaisia ja nyt muutama päivä sitten muistin niiden olemassaolon taas. Tää on vähän masentavaa hommaa, sillä näistä ei millään saa yhtä hyviä kuin esimerkiksi Fafa'sissa bataattiranskalaiset ovat, mutta korvaavat ihan kelvollisesti niitä kyseisen raflan ollessa kiinni tai liian kaukana. Nää on myös tietty huomattavasti halvempia. 


Tarvitset tähän: 

Bataattia / öljyä / korppujauhoja / mausteita + creme fraiche / tuoretta persiljaa


Mä yritän aina pilkkoa noi jotenkin saman paksuisiksi, mutta kuten näkyy, epäonnistun siinä myös yleensä aina. Pakko myös myöntää, ettei mulla ole mitään hajuakaan pitäisikö bataatti kuoria jos sen kuitenkin pesee ennen pilkkomista kunnolla. Toisaalta, mun mielestä elämä on vähän liian lyhyt bataattien kuorimiseen. Sekoitan kuitenkin noi lohkot kulhossa öljyn, korppujauhojen ja mausteiden (itse heitin mukaan pippuria, suolaa ja hiukan sokeria) kanssa. Mittasuhteita ei ole, joten kannattaa maustaa vain fiiliksen pohjalta. Tämän jälkeen ne menevät uuniin makoilemaan pellille niin pitkäksi aikaa, että ne näyttävät kypsiltä ja valmiilta. 


Yleensä teen jonkun kastikeviritelmän bataattiranskalaisten kylkeen. Seuraavalla kerralla näitä väsätessäni haluaisin testata tsatsikin tekemistä itse, mutta tällä kertaa tyydyin pilkkomaan tuoretta persiljaa creme fraichen joukkoon. Laitoin jotain mausteita vielä mukaan, varmaan sitä perus suola + pippuri + sokeri- komboa ja työnsin sen jääkaappiin venailemaan bataattiranskalaisten valmistumista. 


Suhteellisen nopeaa, erittäin helppoa ja yksinkertaista, sekä tosi hyvää. Se riittää mulle varsin hyvin. Näiden ruokapostauksien tekeminen on kivaa ihan vain kuvien ja kirjoittamisenkin vuoksi, mutta varsinkin sen syömisen vuoksi. Asupostaukset jäävät kyllä ihan kakkoseksi näille. 

Meikä on makoillut himassa nyt jo aika monta päivää kovassa kuumeessa ja flunssassa ja alkaa tulemaan vähän sellainen olo, että voisin kohta jo rukoilla jotain ihmeparantumista. En millään haluaisi hakea lisää sairaslomaa, enkä millään jaksaisi enää maata peiton alla. Oon katsonut LOTR:in pidennettyjä versioita ja katsonut tunteja lisämateriaaleja kyseisistä elokuvista. Oon myös muistanut miksi kyseinen trilogia on mulle niin rakas ja miten Tolkien olikaan nerokas mies. Elämä voittaa ehkä lopulta kuitenkin.  

10/24/2015

UUSIN TATUOINTINI - MUMMOLA

Mun Äitini vanhemmat, eli Mummoni ja Vaarini ovat ehdottomasti ihmiset joita kunnioitan eniten tässä maailmassa. Jos jonain päivänä voin todeta olevani edes puoliksi yhtä hyvä ihminen kuin he ovat, voin olla tosi tyytyväinen itseeni. Se, miten paljon Mummo ja Vaari ovat aina tehneet meidän eteen asioita ja auttaneet kaikella mahdollisella tapaa on ihan käsittämätöntä, enkä tule sitä varmaan kokonaisuudessaan koskaan ymmärtämään. Ne ovat aina tukeneet ja ymmärtäneet mua, silloinkin kun mun kaikissa vaatteissa oli pentagrammeja ja silmämeikki muistutti lähinnä pandaa. Mummo ja Vaari ovat aina uskoneet muhun, mikä tuntuu siisteimmältä ikinä. 


Ei ne hirveesti varmaan fiilistele tatuointeja muuten, mutta eivät ne ole koskaan mulle sanoneet mitään negatiivistä niistä, vaan lähinnä kehuneet ja ihastelleet. Ne kuuntelevat mun tarinoita niistä, niiden tekemisestä ja parantelusta ja aidosti ovat kiinnostuneita niistä. Ehkä juuri se se onkin, että he ovat aina aidosti kiinnostuneita kaikista mun jutuista ja saavat mut aina ymmärtämään miten rakastettu olen ja miten hyvästä perheestä tulen. Ne kaksi ovat sellaisia ihmisiä jotka haluaisin esitellä koko maailmalle. Niin siistejä tyyppejä Mummo ja Vaari ovat. 

Kävin siis Tatuatan Miilalla ottamassa tohon kyynerpään alapuolelle Mummola- tatskan viikko takaperin josta oon niin monta vuotta jo haaveillut, että nyt oli sen aika toteutua. Miila on tosiaan tehnyt kaikki mun käsistä löytyvät tatskat ja musta tuntuu, että sillä linjalla jatketaankin vielä aika pitkän matkaa, sillä oon tähän kuten kaikkiin muihinkin ihan tajuttoman tyytyväinen. 

Mun Mummola on mulle rakkain paikka koko maailmassa. Siellä tuoksuukin rakkaus. 

10/14/2015

K I I T O L L I N E N

Pitäisi useammin pysähtyä hetkeksi ja havaita niitä asioita ympäristössä joista olen niin kiitollinen, etten edes sitä itse tiedosta. Näitä asioita ovat esimerkiksi se, että hanastani tulee vettä ja omistan kivoja levyjä ja paljon kirjoja. Tai se, että katto on pääni päällä ja jääkaapissa on aina edes jotain ruokaa. Voin käydä kavereiden kanssa litkimässä ylihinnoiteltua teetä kahviloissa ja löpistä Äitin kanssa puhelimessa tunteja. Tiedän, että jos soitan Isille se on valmis keskustelemaan mun kanssa milloin mistäkin salaliittoteorioista ja politiikasta. Makoiltiin yksi yö siskon kanssa mun sängyssä katsoen telkkaria ja kaikki oli juuri niin kuin pienenäkin. Olen kiitollinen siis siitä, että voin katsoa rauhassa Vain elämää muumilakanoissani.

Just nyt oon kiitollinen niin monesta asiasta ja haluaisin puhua niistä kuullostamatta täysin Cheekin ja Jeesuksen sekoitukselta. Yritän kuitenkin kertoa teille ainakin yhdestä paikasta mistä tykkään tällä hetkellä tosi paljon. Ollaan nimetty se mangustikukkulaksi. Se sijaitsee meidän kodin lähellä ja tehdään sinne Hannan kanssa iltaisin retkiä. Siellä ei ole mangusteja, mutta ehkä jonain päivänä myös niitäkin. Rottia, pupuja ja hiiriä kyllä löytyy. Siellä on pieni huvimaja jossa voi istua sateensuojassa, mutta silti kylmyydessä kuitenkin. Se on juuri sopivan matkan päässä, että sinne voi ottaa mukaansa teekupin kotoa. Siellä ei oikeen tapahdu ikinä mitään. Siellä ei oikeen edes ole valoja. Siellä on hiljaista.


Helsingin keskustassa asuminen on aikalailla juuri sellaista kuin ajattelinkin. Ulkona ei ole koskaan pimeää katuvalojen, valokylttien ja autojen valojen ansiosta. Ikkunani ulkopuolella harvoin on myöskään hiljaista ja aina baarireissuilta tulevat ihmiset aamuneljältä huutavat jotain juuri siinä alapuolella puhelimeensa tai käyvät parisuhderiitojaan hyvin kovaäänisesti (ja julkisesti). Kaikki elinympäristöstäni elämäntilanteeseeni on niin kovin hektistä juuri nyt. On kiva mennä mangustikukkulalle hetkeksi olemaan keskellä ei mitään. Olen kiitollinen siitä, että mulla on joku ihminen jonka kanssa jakaa ne hetket ja puhua kaikesta maan ja taivaan välillä. Olen kiitollinen myös siitä, että mun elämäni todella on jatkuvasti hektistä duunin, ystävien ja kaiken mahdollisen kulttuurihörhöilyn ansiosta. Olen kiitollinen siitä, että mulla on elämässäni sisältöä vaikka välillä siltä ei tunnukkaan. Olen kiitollinen siitä, että kännykässäni on Spotify Premium ja tietokoneellani Photoshop. Olen kiitollinen siitä, että minulla on kännykkä ja tietokone. Olen kiitollinen siitä, että näen ja osaan puhua ja kirjoittaa ja ajatella ja olla olemassa jotenkin. Olen kiitollinen siitä, että pystyn koskettamaan, tuntemaan ja aistimaan. Pystyn itkemään, nauramaan ja tanssimaan. 

Olen kiitollinen myös siitä, että viikonloppuna työpaikkani saunaillassa tuli taas ilmi se miten siistien tyyppien kanssa teen töitä. Myös se, miten tärkeä työyhteisöni ja heidän näkemisensä on minulle, on kiitollisuuden aihe. Olen kiitollinen siitä, että saan käydä kuuntelemassa spoken wordia ja itkeä kotimatkalla niiden sanojen kauneudesta. Kiitos taide. Olen kiitollinen siitä, että minulla on jääkaapissa just nyt yksi avokado ja voin sen mennä syömään tämän kirjoittamisen jälkeen. Olen kiitollinen siitä, että minua rakastetaan vaikka se ei varmasti kovinkaan helppoa ole. Ei tosin rakastaminen tai rakkaus tunnu ikinä olevan. En tiedä osasinko selittää tämän jutun tarpeeksi hyvin, mutta kehotan silti teitäkin pysähtymään hetkeksi. Ole hetken kiitollinen.

Olen kiitollinen siitä, ettei taivas todella romahdakkaan vaikka sellainen olo olisikin.

10/13/2015

PARAS YLEISVOIDE IKINÄ // LUSHIN ULTRABALM

En ole ihan varma miten ihmiset suoraan sanottuna pärjäävät ilman hyvää yleisvoidetta. Luin joskus Yleltä vinkkilistan mihin kaikkeen yleisvoide taipuu ( sen voi lukea tästä. ) ja ihmettelen edelleen loputtomasti yhden kosmetiikkatuotteen pätevyyttä kaikkeen.  

Lushin ystävämyynneillä mun mukaan lähti Ultrabalm, jolta löytyy nettikaupan mukaan normaalisti hintaa 25,50€. Se on täysin vegaaninen, eikä siis myöskään tietenkään testattu eläinkokeilla kuten ei muutakaan Lushin tuotteita. Se on valmistettu pelkästään luonnonvahoista eikä yhtään mistään muusta. Tästä tulee jo ainakin multa suuret pointsit kyseiselle voiteelle. Musta tuntuu kyseenalaiselta aina laittaa esimerkiksi ärtymiin tai kuivaan ihoon jotain lisäainehelvettiä. Candelillavaha ja luomujojobaöljy korvaavat mehiläisvahan, muodostavat suojaavan kerroksen iholle ja samalla kosteuttavat. Ruusuvaha hoitaa ärtyneisyyttä ja siinä ne ainekset sitten olikin. Tuoksu ja ulkonäkö eivät ole kummallisia, mutta teho sitäkin loistavampi. Ainakin atoopikkona mulle kaikkein tärkeintä on se, että mun yliherkkä iho olisi vähän vähemmän kuiva ja koppurainen. Sitä se tämän jälkeen todellakin on.


Tähän mennessä oon käyttänyt Ultrabalmia huulissa, ihossa, tatuoinneissa, hiusten latvoissa ja kynsinauhoissa. Mulla ainakin tatuoinnit kuivuu jotenkin erityisherkästi ja siihen tää onkin ollut ihan paras apuväline. Pakko sanoa vielä, että plussaa annan myös kätevästä pakkauksesta ja siitä, että vaikka tätä olen muutaman viikon käyttänyt päivittäin ties mihin on purkkiin tullut vain pienen pieni kuoppa. Se on siis pienestä koostaan huolimatta uskomattoman riittoisaa ja paljon kätevämpi kuljettaa mukana kuin jotain apteekkirasvaa. 

Mä ostan todellakin tätä lisää sinä päivänä kun tämä purkistani loppuu. Olisi pitänyt ostaa sieltä ystävämyynneiltä heti viisi purkkia hahahha. Arvosteluja Ultrabalmista lukiessani huomasin miten moni tätä kehui esimerkiksi pakkasen kuivattamalle iholle, eläinten kuiviin polkuanturoihin, rohtuneisiin huuliin, rakkuloihin, flunssan aikana rohtuneisiin nenänpieliin ja vaikka mihin muuhun. Paras ja eettisin monitoimivoide minkä minä tiedän. Pakko vielä lisätä, ettei tämä ole mikään maksettu tai sponsoroitu postaus, vaan halusin ihan aidosti teille vinkata tästä. 

Onko ruudun toisella puolella yleisvoidefaneja tai ihmisiä jotka ovat kokeilleet Ultrabalmia?

10/08/2015

EILISET KIRJALÖYDÖT

Mulla on heikkous kirjoihin. Pystyn vaatteiden suhteen ajattelemaan edes jollain tasolla järkevästi, eli mitä todellisuudessa tarvitsen ja mitä en todellakaan tarvitse. Kirjojen suhteen mitään tälläistä ajattelua ei päässäni ostohetkellä tapahdu, vaan ostan vain kaikki mitkä haluan lukea. Sen takia kirjahyllyni alkavatkin olemaan täysiä ja mun on pakko ostaa uusia hyllyjä. Pienestä asti Äiti ja Isi ovat takoneet mun päähän lukemisen tärkeydestä ja siitä, ettei lopuksi ole edes väliä mitä lukee kunhan lukee. Oon kyllä tosi suuri leffadiggari ja tykkään hifistellä elokuvien suhteen kunnolla, mutta kirjat voittaa elokuvat, pojat ja sosiaalisen elämän ylipäätään ihan kuusi nolla. Kirjat on parasta.

Eilen kävin shoppailemassa Citykäytävän jossain Rosebudin myymälässä ja sen jälkeen erehdyin astumaan Akateemisen kirjakaupan puolelle Hullujen Päivien aikaan. Akateeminen kirjakauppa oli muuten ihan pienenä mun lempikauppa kun Turkuun mentiin shoppailemaan. Se pääsee lempikauppojen listalle kyllä edelleenkin. 


Sven Lingqvist - Tappakaa ne saatanat
"Sven Lindqvist tekee kirjassaan kiehtovan ja kylmäävän tutkimusmatkan eurooppalaisen rasismin lähteille"

Sirpa Ahola-Laurila - Soinin kupla
"Soinin kupla ei ole kirja julkkispoliitikoista vaan tosielämän paikallispolitiikasta ja uutterasta talkootyöstä, jossa epäpätevyys, riitely ja sisäpiirin kähmintä rehottavat."

Pauliina Rauhala - Taivas laulu
"Taivaslaulussa konkreettiset yksityiskohdat avaavat lukijalle näkymän lestadiolaisyhteisön elämään. Suviseurat ovat hakkeentuoksua, keinuvia lautapenkkejä, pitsaa, punaista jaffaa ja Jumalan sanaa. Runollinen kieli kohottaa Taivaslaulun toiselle tasolle, yksityiskohdista rakentuu poikkeuksellisen kaunis kaunokirjallinen teos."


Virpi Hämeen-Anttila - Minun Intiani
"Virpi Hämeen-Anttila on tutkinut nuoresta saakka Intian kieliä ja kulttuuria, ja joka vuosi hän palaa rakastamaansa maahan muuttolinnun tavoin. Kirjassaan hän kertoo, mitä matkailijan tulee tietää Intiasta ja miten suuri, outo maa parhaiten aukeaa ulkopuoliselle."

Pentti Linkola - Unelmat paremmasta maailmasta
"Kalastaja Pentti Linkolan ensimmäinen ja merkittävin esseekokoelma, joka järisyttää lukijansa maailmankuvaa. Alun perin vuonna 1971 julkaistu Unelmat paremmasta maailmasta on kirjallinen tapaus, jolle on vaikea löytää vertaista suomalaisen kirjallisuuden historiasta."

Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
"Saatana saapuu Moskovaan on klassikko, joka kertoo hykerryttävän kertomuksen siitä kuinka Saatana saapuu Moskovaan seurueineen. Kirja kertoo myös Jeesuksen ja Pontius Pilatuksen kohtaamisesta ja kolmantena linjana kuljetetaan vaikeuksiin ajautuvan kirjailija Mestarin ja Margaritan rakkaustarinaa."


Just nyt mulla on kesken Lars Buggen kirja parhaista salaliittoteorioista, joka on saanut mut taas väsäilemään sitä foliohattua kotonani. Oon aika heikkona salaliittoteorioihin ja kaikkeen niihin liittyvään. Tykkään lukea murhamysteereistä ja menen niistä yleensä aina päiväksi tai kahdeksi ihan sekaisin. Sitten siirryn seuraavaan. Oon myös miettinyt salaliittoteoriakerhon perustamista, mutta se saattaa jäädä vähän myöhemmäksi kaikkien uusien kirjojeni takia. Nyt on meinaan taas lukukiireitä. 

Mulla onkin sopivasti tänään vapaapäivä, eli juuri sopivaa aikaa peiton alla makaamiseen ja hyvään kirjaan syventymiseen. Illalla olisi myös eräässä Kallion kapakassa avoimen mikin runoilta, joka voisi olla myöskin aika hyvä aktiviteetti tälle päivälle. Ihana torstai. Kiitos tästä. 

10/05/2015

MAAILMAN HELPOIN AVOKADONUUDELISOTKU

Mä teen suurimmaksi osaksi vain iltavuoroja, eli mun työpäivä alkaa melkein aina kahdelta. Tykkään nukkua pitkään, mutta ennen töitä yritän aina syödä jotain muutakin kuin yhden leivän tai kupin vihreää teetä. Yleensä esimerkiksi Netflixin katsominen vie voiton ja tajuankin taas olevani hirveessä kiireessä. Siksi oonkin yrittänyt myös samalla opetella tekemään nopeita ruokasotkuja siitä mitä jääkaapilla on milläkin kerralla tarjolla. Tänään kävi sen verran hyvä mäihä, että ainekset mun lemppari avokadonuudelisotkuun oli tarjolla ja päätinkin jakaa sen teidän kanssanne. 


Tarvitset tähän: 

Avokadon // tomaatin // nuudeleita // limen // chilikastiketta (mulla oli makeaa koska oon nössö )


En oikeen tiedä pitääkö tämän ohjeita edes selittää. Pilkoin tomaatin ja avokadon vaihtelevalla menestyksellä niin, että osa paloista oli kivan pieniä suuhun laitettavia ja osa paloista oli lähinnä puolet itse tomaatista tai avokadosta. En oo kovin tarkka näiden kanssa. Samalla keitin nuudelit joiden valuttamisen jälkeen heitin puolikkaan limen mehun niihin. Oon jotenkin ihan rakastunut limeen just nyt ja laitankin sitä tällä hetkellä varmaan jokaiseen ruokaani mitä teen. 


Seuraava jännittävä vaihe onkin sotkea nämä ainekset keskenään lautaselle, heittää niiden päälle enemmän tai vähemmän kauniisti sitä chilikastiketta ja pippuria. Mun mielestä avokadon ja mustapippurin yhdistelmä on niin hyvä, että ihan sama missä avokadoa on siellä on mun safkassa myös pippuria. Toisen puolikkaan limestä viipaloin ja tungin vesilasiini. 

Tadaa! Helppoa ja nopeeta. Tän safkan valmistusaika oli vähän päälle 5 minuuttia ja kustannuksetkin vähäiset. Elin ensimmäisen vuoden yksin asuessani lähinnä pelkästään nuudeleilla, mikä oli aika karseeta mutta ihan ymmärrettävää Nelli 16-veeltä. Se oli meinaan ainut ruoka mitä osasin valmistaa. En pystynyt oikeesti syömään nuudeleita pitkään aikaan kunnolla sen yliannostuksen takia, mutta nykyään oon saanut ujutettua ne takaisin mun syömisiin niiden valmistamisen nopeuden takia. Nykyään tosin en enää syö niitä paljaaltaan, vaan heitän jotain niiden kylkeen myös. Useimmiten siihen liittyy jotenkin avokado, koska sitä yritän aina laittaa väkisin muutenkin jokaiseen ruokaani.  

Hei ihanaa viikkoa ruudun toiselle puolelle!

Ps. Näiden ruokapostauksien tekeminen on kivaa.

10/03/2015

LUSHILLA SHOPPAILUN SALDO JA PALJON HEHKUTUSTA

Tämä postaus ei ole tehty mitenkään yhteistyössä Lushin kanssa, vaan yksinkertaisesti oman rakkauteni kyseistä merkkiä kohtaan innoittamana. 

Mä en pysty mitenkään hehkuttamaan Lushia tarpeeksi. He haluavat tietää mistä tuotteiden raaka-aineet todella tulevat, miten ne ovat tehty ja miten niiden tuottaminen vaikuttaa paikallisten ihmisten elämään. Lush ei kuluta senttiäkään rahaa yrityksiin jotka tekevät eläinkokeita. Lush pyrkii tekemään mahdollisimman suuren osan tuotteistaan kiinteään muotoon, koska silloin ei tarvita suuria määriä pakkausmateriaaleja ja näin kuormitetaan ympäristöä huomattavasti vähemmän. Maailma nimittäin on hukkumassa pakkausmateriaaliin jos se joltain on nyt vielä ohi mennyt. Pakkausmateriaalit on kierrätettäviä tai jo kertaalleen kierrätettyjä, Lush on kehittänyt palmuöljyttömän saippuapohjan jota käyttävät kaikissa saippuoissaan ja 82% Lushin valtavasta valikoimasta on täysin vegaanista ja loput vegetaristisia. Listaa voisi jatkaa hiton pitkään.


En tiedä kuinka monta kertaa olen blogissa maininnut siitä, että omistan atooppisen ja ja aika allergisen ihon. Mun pitäisi siis vielä huomattavasti enemmän miettiä sitä, mitä iholleni tungen, kuin tällä hetkellä mietin. Nyt varsinkin talven tullessa tiedän taas tilanteen räjähtävän käsiin ilman kunnollisia tuotteita. Mulla on ollut nyt keväästä käytössä Body Shopin hamppu vartalovoi, joka on ollut paras löytö vuosiin. Yritän kuitenkin löytää uusia suosikkeja jotka voittaisivat vanhat suosikit tai jotain vastaavaa. Lush on kiehtonut mua yrityksenä niin kauan kuin jostain jotain olen ymmärtänyt ja sen hintaluokan ollessa hieman suurehko pienituloiselle meikälle, oon lähinnä tyytynyt ihastelemaan värikkäitä tuotteita liikkeen ikkunoiden takaa. Kuitenkin muutamia tuotteita testattuani olen ymmärtänyt kyseisen merkin olevan yksi siisteimpiä markkinoilla olevista, tuoksuvan paremmalta kuin taivas tuoksuu ja tekevän kaiken tämän tinkimättä tuotteiden laadusta.

Suunnittelen tekeväni yksittäisiä tuotearvosteluja kuvissa näkyvistä tuotteista sen jälkeen kun niitä olen kunnolla päässyt testailemaan, koska ainakin itseäni aina kiinnostaa lukea tuotteesta kokemuksia joltain muulta ennen kuin itse siihen laitan lompakkoni hilut.

Onko ruudun toisella puolella ketään muuta joka on ihan hullaantunut Lushista? 

10/02/2015

LAINAVAATTEISSA


PIPO: Itä HUIVI: Jonkun kaverin vanha ja jäänyt jotenkin mulle TAKKI: Uff MEKKO: Monki KENGÄT: Nike

Suosittelen edelleen kämppiselämää ihan vaan vaatteiden lainaamisenkin takia. Hannalla on vino pino kirpparilta peräisin olevia takkeja joita minä erittäin mielelläni lainailen useasti. Vaikka meillä on tiettyjä piirteitä tyyleissämme jotka ovat hyvin erilaisia kuin toisella, meillä on kuitenkin myös paljon samaa ja toisen kaapista löytyy aina vaatekriisin yllättäessä ne parhaat yksilöt. Ymmärrän toki, että joillekkin ihmisille vaatteiden ja tavaroiden lainaaminen tuntuu ylitsepääsemättömän hankalalta, eikä lainkaan helpottavalle ja hyvälle kuten itsestäni. Esimerkiksi tällä hetkellä mun kirjoja on kavereilla tosi paljon lainassa. Mulla on siis tosi paljon kirjoja ja kuten tyhmäkin ymmärtää, voin lukea vain yhtä kirjaa kerrallaan. On siis paljon parempi, että joku muu myös kuluttaa kirjojeni sivuja kuin vain minä pelkästään, koska niille tulee silloin enemmän käyttöä. Sama pätee vaatteideni kanssa. 

Ajattelin tehdä jonain päivänä kunnollisen kirppiskierroksen ja ottaa teidätkin mukaan joko videon tai kuvien muodossa ja heittää vinkkejä Helsingin hyvistä kirppareista. Heitä mulle siis sitä ennen oma suosikkisi kommentin muodossa niin tiedän missä kaikkialla pitää käydä!

10/01/2015

NUUDELI-TOFU-VIHANNES-WOKKI

Mun blogin historian ensimmäinen (toivottavasti ei myös viimeinen) reseptivinkki on tässä. Musta tuntuu, että kasvisruuan ympärillä liikkuu hirveesti uskomuksia siitä, että sen tekeminen olisi jotenkin järjettömän hankalaa ja vaivalloista. Asia ei kuitenkaan ole näin ja mun mielestä olisi kiva valottaa teille jotain kokkauksia mitä meidän taloudessa täällä tehdään. Hyvä ruoka, parempi mieli ja niin edelleen. Tästä alkaa mun postaussarja hyvistä & helpoista kasvisruokavinkeistä. 


Tarvitset tähän: 

Parsakaalia // nuudelia // maustamatonta tofua // paprikaa // sipulia // porkkanaa // limeä // saatanasti soijakastiketta + mausteita ja pähkinöitä jos muistat ne kaupasta toisin kuin me


1. Suikaloi kasvikset ohuiksi suikaleiksi ja parsakaali sopivan kokoisiksi paloiksi. Tässä vaiheessa kuivaa tofu kevyesti talouspaperilla. Me tehdään niin, että kääritään tofuklöntti talouspaperiin ja annetaan sen nesteen imeytyä paperiin kunnolla. Toimii ainakin mun mielestä ihan tarpeeksi hyvin. 


2. Leikkaa tofu kuutioiksi ja paista se pannulla kuumassa öljyssä. Mausta soijakastikkeella ja mausteilla, meillä oli käytössä Garam Masalaa. Lopuksi tofuihin myös puolikkaan limen mehut  ja sen jälkeen nosta ne pois pannulta ja laita niiden tilalle kasvikset paistumaan. Tässä jossain vaiheessa olisi pitänyt laittaa jo nuudelit kiehumaan. 


3. Kasviksien hengailtua pannulla jonkin aikaa voit lisätä joukkoon nuudelit, tofukuutiot ja ihan helvetisti soijakastiketta. Puristettiin myös se limen toinen puolikas tonne joukkoon ja sekoteltiin hetken aikaa. Siinä se sitten olikin. 


Me nautiskeltiin tästä wokista persikkajääteen ja 2000-luvun alun hittibiisien kanssa. Minä, Hanna ja Roosa kaikki todettiin tämän olevan mielettömän hyvää joten uskon vahvasti jonkun muunkin pitävän siitä. Mun reseptien kirjoittaminen on vähän heikkoa, mutta toivottavasti tosta saa jotain selkoa kuitenkin, sillä tää on oikeesti ihan kokeilemisen arvoinen juttu. Hintaa ei kerry paljoakaan varsinkin kun yhdessä tekee (mun osuus taisi olla 4 euroa ja risat) ja ruokaa tulee suhteellisen paljon kuitenkin samalla. 

Meinasin kysyä, että kiinnostaako jotain lukea lisää reseptejä ja kasvisruokajuttuja, mutta teen niitä vaikka ketään ei kiinnostaisikaan. Toivottavasti siellä on silti joku kuitenkin! Pusi pusi!