6/30/2015

HELSINKI PRIDE 2015

Tämä vuosi oli ensimmäinen pitkään aikaan kun mulla edes oli mahdollisuus Prideille menoon. Oon aina ollut aikaisemmat vuodet Tuskassa, mutta tänä vuonna mut nakitettiin duuniin eikä Tuskan artistikattaus miellyttänyt mua niin suuresti, että se jäi multa nyt välistä. Olin kuitenkin lauantaina viiteen asti töissä, (sopivasti just asematunnelissa mistä kaikki tuli ostamaan sateenkaarijuttunsa kulkueeseen, oli niin kiire että tuli kyllä ujosti hiki) mutta ehdin hyvin vielä puistoilemaan Priden tunnelmissa. 

Ihan mielettömän rakkaudentäyteinen päivä. Musta tuntui kaikkien ihmisten näyttävän niin aurinkoisilta ja aidosti onnellisilta, että se sama tunne tarttui minuunkin. Niille jotka eivät Prideillä ole koskaan olleet, niin kulkueen jälkeen puistossa on kojuja ja ohjelmaa josta oli nytkin ihana nauttia niin hyvässä säässä kuin lauantaina oli. Harmittaa vähän edelleen, että missasin Anna Puun esiintymisen töissä olemisen takia, mutta söin jotain mielettömän hyvää Afrikkalaista kasvissafkaa ja se korvasi aika hyvin Anna Puuta. 


Totuushan on se, että elän ihan yhtä vahvan kuplan sisällä kuin Krista Kosonenkin. Tiedostan sen täysin itsekkin, mutta se ei edes häiritse minua suurimmaksi osaksi millään tavalla. Pidän minun taidelukiosta tulleista tyypeistä ja siitä, miten varmaankin jokainen ystävistäni kannattaa täydellistä tasa-arvoa, kutsuu itseään feministiksi ja äänestää vaaleissa vasemmistopuoluetta. Elän siinä punavihreässä kuplassa jossa en tunne ketään joka todella olisi Perussuomalaisia äänestänyt. Sellaista se on. Joku perussuomalainen nuori elää aivan varmasti omassa kuplassaan jossa hänen lähipiirissään ei ole tyypillisiä Vasemmistonuoria. 

Tavallaan se vähän harmittaa. Musta on maailman siisteintä touhua puhua asioista jonkun ihan täysin eri mieltä kanssani olevan henkilön kanssa, joka kuitenkin osaa kuunnella myös vastakkaista mielipidettä ja perustella oman kantansa hyvin. Toisaalta jos joku todella olisi sitä mieltä, että homot kaappiin ja kaappi Ahvenanmaalle, en pystyisi olemaan kyllä saman sosiaalisen kuplan sisällä hänen kanssaan. Mulle on opetettu ihan pienestä asti miten kaikkien mielipiteitä pitää kunnioittaa ja kaikilla saa olla omat mielipiteensä. Se on ihan hyvä ohjeistus, mutta pitääkö niitäkin mielipiteitä kunnioittaa jotka loukkaavat jonkun toisen ihmisoikeuksia? Ihan rehellisesti sanottuna minä en ainakaan kunnioita. 

"Kaikki voivat olla ittestänsä ylpeitä
ei kenenkään pitäisi pelätä
sillä avaruudesta käsin nähtynä
me olemme kaikki vain ihmisiä"


6/29/2015

VIISI ASIAA MISTÄ EN OLE EHKÄ BLOGISSA PUHUNUT

1. Luin juuri muutaman vuoden vanhaa päiväkirjaani ja se miten paljon paremmassa kunnossa olen nykyään henkisesti iski päin kasvojani. Siellä tuli vastaan mm. teksti missä kerroin, että ainut syy miksi en kyseisellä hetkellä tappanut itseäni oli se, että minun olisi pitänyt siivota pieni Pukinmäen kämppäni ennen sitä, koska en halunnut olla vaivaksi kenellekkään muulle. Ihmisen mieli toimii kyllä välillä kummallisella tavalla. Pointti tän jutun kertomisessa oli lähinnä se, että vaikka joskus on tuntunut, että olen täysin pohjalla niin sieltä pohjalta on myös mahdollista nousta ylös. En ollut tajunnut nousseeni jo ennen kuin luin noita tekstejä ja sen tajuamisen onnellisuus, ylpeys ja parhaus sai minut itkemään. Elämä on ihan siistiä välillä.


2. Mä en oo ikinä tuntenut mitään vetoa pikkulapsiin tai lasten saantiin ylipäätään. Oon edelleen sitä mieltä, että jos joskus lapsen haluan niin adoptoiminen olisi minulle sopivin ratkaisu. Maailmassa on ihan liikaa lapsia (ja ihmisiä ylipäätään) jotka ansaitsivat niin paljon parempaa mitä heillä juuri nyt on. Anyways, musta synnyttäminen kuullostaa edelleen enemmänkin brutaalilta sotkulta ihmisen eritteitä kuin elämän tärkeimmältä hetkeltä. Ajatus siitä, että joku kasvaisi mun sisälläni tuntuu kammottavalle. Tästä huolimatta rakastan perheblogeja ja mammablogeja ylipäätään ja luen niitä ihan mielettömän paljon. Sen johdosta tiedän yllättävän paljon siitä, miten tärkeä valinta just oikeanlaiset rattaat on ja mitä kiemuroita perhe-elämässä ja uhmaikäisissä muksuissa on. Mun ehdoton lemppari on MAMI GO GO-blogi, koska pystyn blogin kirjoittajaan Minttuun samaistumaan jotenkin hyvin vahvasti. Muutenkin se on parhain paikka saada inspiraatiota sisustamiseen ja onhan noi kuvat visuaalisesti ihan uskomattoman kauniita, kuten koko blogin ulkoasukin.


3. Suutun tosi harvoin, mutta silloin kun suutun olen pitkävihainen ja varmaan maailman ilkein ihminen. Tiedän olevani verbaalisesti suhteellisen lahjakas ja hyödynnän sitä sellaisissa tilanteissa vähän liikaakin. Tämä on piirre jota toisaalta vihaan ja häpeän itsessäni, mutta toisaalta se kova ulkokuori on ollut myös elämässä monissa asioissa hyödyksi. En kiellä, etteikö siitä olisi hitosti myös ollut haittaa. Oon siis sellainen ihminen kenen kanssa en itse todellakaan haluaisi riidellä. Osaan antaa anteeksi, mutta tulen muistelemaan vielä varmaan haudassakin niitä kamalia sanoja mitä minulle sanottiin ollessani seitsemän. En siis osaa päästä asioista yli tai päästää ylipäätään niistä (tai ihmisistä) irti. 


4. Olen Amnestyn kuukausilahjoittaja ja suosittelen kovasti teitäkin allekirjoittamaan ihan hiton tärkeän vetoamuksen Juha Sipilälle tästä. Luen paljon esim. Into Kustannuksen tietokirjoja ja mulla tulee vähintään kerran viikossa sellainen itkupotkuraivari siitä, miten kamala paikka maailma on ja miten en pysty vain pelastaa ja auttaa kaikkia. Mua kiinnostaisi kovasti lähteä tekemään jotain vapaaehtoistyötä, mutta en ole vielä ihan varma missä päin maailmaa ja olisiko se eläinten vai ihmisten parissa.



5. Välivuosi oli mun mielestä tosi hyvä valinta, koska halusin pitää vuoden jolloin reissata ja tehdä duunia ennen uutta opiskelu-urakkaa. Tosiasiassa siinä oli myös aika merkittävänä syynä se, etten yksinkertaisesti tiedä mihin haen ensi keväälläkään opiskelemaan. Mua kiinnostaa niin monet asiat opiskelumielessä etten osaa laittaa niitä mihinkään järjestykseen. Kulttuurituotanto, kuvataidekasvatus, muotoilu, valokuvaaminen, graafinen suunnittelu, uskontotiede, estetiikka, taidehistoria, muoti jne. jne. Voisin jatkaa tota listaa loputtomiin. Pelkään, että olen tässä samassa tilanteessa myös ensi keväänä. Toisaalta, mihin tässä edes on mikään kiire ja toisaalta haluaisin vain samanlaisen varmuuden kaikesta kuin muilla ihmisillä tuntuu olevan tulevaisuudestaan. Epäilen tosin vahvasti niiden vain huijaavan. 

6/27/2015

KESÄKUUN SUOSIKIT

"Pohjanmaata routa syö ja tuuli riepottaa
Ollen osa kansallista sielunmaisemaa
Aivan niin kuin Koskenkorva ja syvä masennus
Vaitonaiset miehet, itsemurha-alttius"
Samuli Putro - Helismaa 


Tove Jansson - Kuvanveistäjän Tytär // Tove Jansson - Kesäkirja


Nirvana - Unplugged in New York // Samuli Putro - Elämä on Juhla // Ismo Alanko - Kun Suomi putos puusta


Oras Tynkkynen - Pieni maailmanpelastusopas // Johan Ehrstedt & Mervi Leppäkorpi - Reilumman kaupan jäljillä // Frank Dikötter - Mao


Rauli Badding Somerjoki - 30 Laulua // Sielun Veljet - Maallinen vaellus 1983-2011 // Anthrax - Persistence of Time // Outkast - Stankonia 

"Laulan, ilakoin, riehun ja rakastun
Ryhdyn, kituutan, hyydyn ja pysähdyn
Ja paskaa, ihmisen paskaa
Kaikkialla ja samalla
Elämä on ruma, kaunis ja rakas
Rikas, rämä mutta oma"
Ismo Alanko - Rakas, Rämä elämä 

6/26/2015

KESÄMEKKORAKKAUTTA // MARIMEKON LIEKIT


Puhuin muutama postaus sitten siitä, miten tilasin Marimekolta kesämekon itselleni. Niiden nettisivuilla on parhaillaan ihan hullut alennukset meneillään ja tämänkin yksilön hinta tippui puolella, (onneksi...) joka vaikutti ostopäätökseeni suuresti. Kävin tosiaan eilen noutamassa paketin postista ja illalla istuinkin onnellisena kyseinen rätti päälläni Kallion ehkä pahimmassa räkälässä. Ei tullut edes paljoa ylipukeutunut olo hahah!

Musta on aika ihanaa uskaltaa käyttää jotain muutakin väriä kuin mustaa ja tykätä aidosti ihan hulluista kuvioista, vaikka niitä olen pelännyt viimeiset vuodet ihan hulluna. Hoen aina kaikille sitä, miten ei saisi liikaa miettiä mitä päälleen pukee koska silloin ahdistuu ja kaikki näyttää omasta mielestä typerältä. Syyllistyn silti siihen samaan itse miltein joka päivä ja analysoin omaa ulkonäköäni ihan liikaa. Se on suoraan sanottuna ihan helvetin typerää ja siitä hitaasti luopuminen on ollut vapauttavaa. Tiedostan edelleenkin täysin sen, miten vaatteet eivät näytä ehkä tismalleen samalta päälläni mitä haluaisin, mutta tiedostan myös sen ettei niiden tarvitsekkaan. Minä riitän tälläisenaan ja elämäni ei siihen sorru jos en jollekkin muulle riitä. Fuck that ja suck that. Ihanaa viikonloppua kaikille ja tulkaa nykimään huomenna Priden puistojuhlassa mua hihasta!

Ps. Suosittelen myös tämän lukemista kaikille. 

MINÄ, NELLI ALIISA YO 2015


Kuvista saan kiittää maailman ihaninta Pinja Nikkiä. ( klick ) ( klick

"The thing I’m most afraid of is me. Of not knowing what I’m going to do. Of not knowing what I’m doing right now."

6/25/2015

MIKÄÄN EI VOISI HERMOSTUTTAA NAISTA JOKA ELÄÄ VAPAAHERRAN ELÄMÄÄ


Käytiin eilen Pinjan kanssa ensin talvipuutarhalla ottamassa mulle muutamat ylppärikuvat ja siitä jatkettiinkin Kaapelitehtaalle, jossa tsekattiin ÄRT- Lahden Taideinstituutin opinnäytetyönäyttely jonne oli vapaa pääsy. Sen jälkeen käytiin kiertämässä Valokuvataiteen museon näyttelyt, jossa varsinkin Hannele Rantalan Ihanien aikojen loppu kolahti muhun tosi lujaa. Ehkä se oli se punainen lanka joka yhdisti koko näyttelyä tai sitten se oli se, ettei mikään teos ollut yksittäinen vaan ne olivat ihan uskomattomia kokonaisuuksia. Kuka tietää, mutta ainakin minut se jätti melkein sanattomaksi ja ainakin liikuttuneeksi. Suosittelen ehdottomasti käymään katsomassa jos vain aikaa ja kiinnostusta löytyy! 

Ps. Oon kuunnellut paljon Ultra Bra:ta viimepäivinä ja suosittelen myös sitä teillekkin. Elämänne laatu saattaa parantua hetkessä. 

6/20/2015

SAVE THE SEALS

Käväistiin mun kahden duunikaverin Netan ja Vilhelmiinan kanssa Paradise Tattoon Save The Seals- Walk in tatskatapahtumassa 6.6, mistä mulle jäi muistoksi tollainen söpö norppa sääreeni. Tää oli siis toinen suomessa järjestettävä tatskatapahtuma minkä kaikki tuotto menee Sea Shepherdin Saimaa Seal- kampanjan hyväksi. 

Siis faktahan on se, että Saimaannorppa on maailman uhanalaisin hylje ja yksi maailman uhanalaisimmista nisäkkäistä. Se on myös yksi harvoista hyljelajeista jotka elävät makeassa vedessä.  Jos se katoaa Saimaalta, se katoaa koko maailmasta. Sitä on uhkaamassa sukupuutto muutaman kymmenen vuoden sisään. 


Sea Shepherd auttaa vapaaehtoisvoimin pitämään suojelualueen vedet vapaina laittomista pyydyksistä, jotka ovat suuri uhka hylkeille. Kaikista suurimmassa vaarassa ovat kuutit, jotka eivät osaa varoa vielä pyydyksiä. Norppakanta on jo nyt niin pieni, että jo muutaman yksilön menehtyminen saattaa olla katastrofaalista koko lajille. Sea Shepherd partioi Saimaannorpan suojelualueella kalastusrajoituskauden ajan, eli huhtikuusta kesäkuun loppuun. Tavoitteena tässä on moninkertaistaa Saimaannorppien suojelualueella tapahtuva valvonta ja näin parantaa norpan selviytymismahdollisuuksia. 

Kiitän Jaakko Forsmania mun omasta tatskasta, Paradisea huipusta tapahtumasta ja Sea Shepherdiä jumalattoman tärkeestä duunista!

6/19/2015

SUSANNA YO


Mun omia lakkiaiskuvia ei ole vieläkään otettu, mutta kävin tällä viikolla ottamassa täällä Raumalla Susannan kuvat joihin ainakin itse olen kovin tyytyväinen. Tosta Susannan ihanasta mekosta tulikin mieleen se, miten eilen tilasin Marimekon sivuilta itselleni kesämekon tuntemattomasta syystä X. Siellä kuitenkin on parhaillaan ihan hullut alet meneillään ja tilaamani yksilö olisi normaalilta hinnaltaan 149,00€ ja nyt 74,50€, joten uskottelin itselleni sen olevan niin hyvä tarjous että siihen on pakko tarttua. 

Ps. Mulla on muuttoon enää 13 päivää jäljellä! Apua!