9/26/2015

HARMAA TUKKA HELPOSTI

En usko, että keneltäkään on jäänyt huomaamatta harmaiden hiusten trendi ja niillä jotka sitä ovat itse kokeilleet, myös sen vaikeus. Oon pyöritellyt vuoden tai kaksi harmaiden hiusten siisteyttä ja samalla sitä, ettei mulla ollut oikeen hajuakaan miten mä ne tulisin saamaan. Valmistauduin siihen, että tästä tulisi mun kotikampaamoni suurin katastrofi ja seuraavana päivänä menisin töihin hiukset pipoon sullottuna. Mutta se olikin ihan hiton helppoa.

Mun historia suoravärien kanssa on aika jumalattoman pitkä. Nykyään töissä parasta on suunnitella asiakkaiden kanssa heille tukkaprojekteja ja käydä meiltä löytyviä värisävyjä läpi ja miettiä mikä toimisi parhaiten ties mihin sateenkaaritukkiin. Jos reilut kolme vuotta sitten en olisi päässyt Helsingin kuvataidelukioon, olisin jäänyt kotikaupunkiini ja varmaan protestiksi mennyt todella sinne amikseen. Nyt olisin varmaan valmistunut kampaaja. Pääsin kuitenkin tänne Helsinkiin ja enää ei kyseinen koulutus kiinnosta, paitsi sillä tasolla että olisi kiva päästä sinne kampaamotukkuun shoppailemaan.


Mä lätkin mun tyveen Wellan jotain kummallista sävytettä mitä en ollut ennen edes nähnyt, mutta onneksi kampaamokauppa Sitruunan huippu myyjä osasi mulle juuri tota sävyä suositella. Toi on siis 7/19 ja tummin harmaa / hopea kyseisessä harmaassa. Haluaisin vielä joku päivä käydä hakemassa muutaman muun sävyn ja testata myös niitä, mutta osui kyllä kerralla nappiin. Latvoihin laitoin meiltä töistä ostettua Colorscreamin gin toniccia, joka on sen verran vaaleampi kuin tuo Wellan sävyte, että se jätti latvat juuri sopivan hopeisiksi. Vähän sellaista liukuvärjäämisen meininkiä.

Suurimmaksi osaksi ongelma harmaiden hiusten kotivärjäämisen / sävyttämisen kanssa johtuu siitä, että pohja on liian tumma, eikä sävyte tartu. Toinen suuri ongelma on se, että on hankala löytää mitään sävyitettä joka tekee hiuksista todella harmaat eikä vain hopeiset. Toi Wellan väri on ensimmäinen minkä mä oon löytänyt nyt kaupoista. Värjään ton tyven varmaan huomenna uudestaan tummentaakseni sitä vielä hitusen lisää (ja korjatakseni sen läikän mikä toisella puolella päätäni on...) koska en uskaltanut antaa värin vaikuttaa niin kauan kuin sen olisi pitänyt. Mut oon kyllä ihan jumalattoman onnellinen, sillä luulin tosissani joutuvani menemään tämän hiusvärin takia ensimmäistä kertaa seiskaluokan jälkeen kampaajalle ja samalla heittää hanskat tiskiin oman osaamiseni kanssa. Tai eihän tohon edes mitään muuta osaamista tarvittu kuin googlaaminen ja vähän päälle 20€ lompakossa. 

Mun Vaari rokkaa tätä hiusväriä huomattavasti paremmin kuin minä, mutta musta tää on kyllä silti aika hiton siisti. 

Mitä tykkäätte?

9/24/2015

MOTD // MITÄ MUN NAAMAAN TÄNÄÄN TUNGIN

Muutama päivä sitten meikatessani päätin samalla kuvata mitä mä mun naamaan oikeesti tungen ja sen lopputuloksen kanssa. Tää on aika normaali arkimeikki, missä vaihtelee oikeestaan vaan huulten sävy. Panostan oikeestaan meikissä pohjaan ja kulmiin eniten ja jälkimmäisiä fiksatessa voinkin käyttää vaikka tunteja. Onneksi mulla ei siihen koskaan ole aikaa. 

Mun tyypillinen silmämeikki on pelkkä ripsiväri. Jos joku on nähnyt musta kuvia yläasteelta tai ala-asteen lopulta, tietää millaiset pandasilmät mulla oli tapana meikata. Lukioon tullessani itkin niin paljon päivittäin, että lopetin alaripsien meikkaamisen kokonaan ja se tapa jäi vaikka enää en päivittäin nyyhki niin paljon kuin silloin. Haluaisin käydä laittamassa ripsienpidennykset, mutta oman allergisuuteni ja tietämättömyyteni vuoksi en ole vieläkään uskaltanut. Jos joku siis Helsingissä tietää hinta-laatusuhteeltaan loistavan paikan jonka käsiin uskallan omat räpsyttimeni antaa, vinkatkaa mulle tästä asiasta ihmeessä!!


Smashbox Photo Finish Foundation Primer Light -primer // Diorskin Nude Skin-Glowing Makeup -meikkivoide // Real Techniquesin siveltimet // Shiseido Natural Finish Cream Conditioner -peitevoide


Anastasia Dip Brow Pomade // Rimmel Brow This Way Eyebrow Gel // Anastasia Brow Powder // Anastasia Duo Mini 7 Brush  // Pakko huomauttaa miten toi on ihan järjettömän hyvä sivellin kulmille ja mun ehdoton uus lemppari.


Mac Mineralize Skinfinish Lightscapade -highlighter // Mac Sculpting Powder Matt Bronze -aurinkopuuteri


Chanel Le Vernis 635 -kynsilakka // Lancome Hypnose Volume-A-Porter -ripsiväri // Macin joku huultenrajauskynä jonka sävyä en millään jaksa kaivaa enää esiin // Chanelin joku huulipuna jonka sävyä en myöskään jaksa millään kaivaa esiin, mutta se on semmonen oranssinen ja vähän liian kimalteleva mun makuun. Olisipa se matta. Kuvissa se tosin näyttää punaiselta, mutta se johtuu luultavasti vain jostain säädöistä mitä heitin photoshopilla noihin kuviin. 


Unohdin muuten kokonaan kuvista puuterin, joka oli Chanelin Poudre Universelle Libreä. Samapa tuo. Nyt tuotteita katsoessani naurattaa miten näyttää erehdyttävästi siltä, että mun pienestä palkasta mulla olisi varaa laittaa tuhottomasti rahaa kosmetiikkaan. Ehkä mä oonkin salaa riistoporvari. Kyllä mä siihen kosmetiikkaan mitä naamaani tungen panostan, mutta asiaa helpottaa huomattavasti mun siskoni Vilma joka myy kyseistä tavaraa työkseen. Sieltä noi on suurimmaksi osaksi peräisin. 

Musta olisi kiva tehdä vaikka kerran viikossa tämän tyylisiä postauksia, mutta en tiedä kuinka montaa siellä ruudun toisella puolella kiinnostaa näiden lukeminen? Onks kosmetiikkahöpinät ihan turhia vai onko siellä joku joka niistä tykkää? 

9/19/2015

MENOVINKKI: TOTTELEMATTOMUUSKOULU

Yhteiskunnallisesti kantaaottava taide on kaikista taiteen muodoista ehdottomasti mulla eniten lähellä sydäntä. Siksi oon odottanut Jani Leinosen Tottelemattomuuskoulun avaamista Kiasmassa kuin pienenä joulua. Päästiin vihdoin tiistaina Hannan kanssa käymään siellä ja se jätti molemmat sanattomiksi. Sitä, että mä jään täysin sanattomaksi ei tapahdu kovin usein. Se itketti, nauratti, ihmetytti ja vihastutti. 

Tottelemattomuuskoulu on siis sekä oikea koulu, mutta myös nimi ja metafora näyttelylle, joka on katsaus Jani Leinosen uran tuotantoon. Koulussa pyörii oppitunnit joita pitää Li Andersson, Paleface, Tunna Milonoff & Riku Rantala, Marjaana Toiviainen ja katutaiteilija Sampsa. Ehdittiin katsoa Marjaana Toiviaisen ja Li Anderssonin pätkät, joiden jälkeen Kiasma menikin kiinni ja loput pitää käydä tsekkaamassa jonain muuna vapaapäivänä. Oppitunnit, itse näyttely ja sen taiteilija haastaa meidät kaikki kyseenalaistamaan niin taiteen, politiikan kuin koulumaailman rakenteita ja toimintatapoja. Osa niistä oppitunneista myös puhuu siitä, millaisten asioiden suhteen kannattaa olla tottelematon. Mun on ihan turha hehkuttaa sitä miten loistava itse näyttely on kaikesta sen ympärillä liikkuneesta hypestä huolimatta. Se on ehdottomasti paras näyttely mitä olen Suomessa koskaan nähnyt. 


Mut on kasvatettu niin, että mut on aina kehotettu kyseenalaistamaan kaikki ja kaikkea. En tiedä olenko ottanut mitään muuta neuvoa vanhemmiltani niin tosissani kuin sitä. Musta tuntuu, että mun vanhemmat myös vähän katuu sitä neuvoa mun kohdalla. (Terkkuja vaan Äitille ja Isille!) Jani Leinonen on sanonut, että tottelemattomuuskoulua tarvitaan, sillä suomalainen koulujärjestelmä ei edelleenkään palkitse omien mielipiteiden esittämisestä. Tässä voin olla omalta kohdaltani ja peruskouluhistorialtani täysin samaa mieltä. Ihmisiä pitäisi opettaa vaikuttamaan ja näin ehkäistä se, etteivät he passivoidu. Maailmaa voi muuttaa myös tekemällä asiat toisin kuin koulussa yleensä opetetaan. Ylikansallisten yhtiöiden toimintamekanismeihin, tuotantoprosessiin ja mainonnan keinoihin huomion kiinnittäminen on enemmän kuin suotavaa. On myös suotavaa, että käyttää omaa järkeään eikä aina ui virran mukana. 

Tottelemattomuuskoulu on Kiasmassa pystyssä tammikuun 2016 viimeiseen päivään asti. Siksi kehoitankin jokaista, jolla pieni mahdollisuus on käydä se tsekkaamassa käyttämään se mahdollisuus. En yleensä käske ketään tekemään mitään, mutta nyt voisin jopa käskeä.

9/18/2015

VILLAPAITARAKKAUS


PIPO: Kirppislöytö TAKKI: Cubus VILLAPAITA: Kuulema alunperin Hannan isän. Ei mitään hajua mistä ostettu. KASSI: Moomin shop KENGÄT: Karhu

Nää on ehdottomasti mun lempparikuvat mitä musta on vähään aikaan otettu. Tosi harvinaista, että itse tykkään jostain kuvasta missä esiinnyn, mutta näistä ihan aidosti tykkään. Kävin hakemassa Hannan kaapista ton villapaidan jota päätinkin käyttää mekkona sen ison koon vuoksi. Toi oli muutenkin ihan mielettömän lämmin päällä, mikä oli hyvä kyseisen päivän tuulisuuden vuoksi. Jos joku kysyisi mun tyylin kulmakiviä, nimeäisin ehdottomasti ainakin yhdeksi osaksi epämuodostuneet ja ylisuuret yläosat joita voi käyttää mekkona. Yöpuvut on mun lemppareita tohon hommaan ja itseasiassa mun kaksi lempivaatetta mitä käytän aina ovat ilmeisesti yömekoiksi tarkoitettuja. Ehkä vielä jonain päivänä varastan Äitini Marimekon nilkkoihin asti olevan yömekon ja lähden se päällä töihin. Siinä vaiheessa saa kyllä repiä hihasta ja kysyä, että onko kaikki ihan ok. 

Toi oli muutenkin tosi kiva päivä jolloin noi kuvat on otettu. Käytiin kuvailemassa, taidemuseossa (siitä lisää myöhemmin) ja sen jälkeen vielä elokuvissa. Suosittelen ehdottomasti Kätilön katsomista, sillä se oli parhaimpia suomalaisia elokuvia mitä olen pitkään aikaan nähnyt. Ei kannata kuitenkaan laittaa alaripsiin ripsiväriä. Lauantaina voin hyvillä mielillä suunnata viiden päivän vapaille lähtemällä Äitin & Isin luo Raumalle. Mulle lähetettiin jo kuva täydestä jääkaapista, joten uskon viihtyväni kotona paremmin kuin hyvin. Tää tauko töistä tuli juuri tarpeeseen, sillä se määrä töitä mitä olen viime viikkojen aikana tehnyt alkaa tuntumaan jo pahalta ja näkymään naamassa. Peilistä katsoo väsynyt mytty. Toivottavasti ei enää kohta. 

Ihanaa viikonloppua toverit, kamulit ja seuraajani! 

Ps. Sain tänään maailman ihanimman sähköpostin yhdeltä lukijalta ja se pelasti mun päivän kokonaan. Se myös muistutti siitä, että mulla on ihan huikeita ihmisiä täällä lukemassa juttujani ja siitä, mikä on se suurin syy mulla edelleen blogin pitämiseen. Ootte välillä ihan uskomattomia. Kiitos siitä ja anteeksi, etten kiitä siitä tarpeeksi usein. 

9/17/2015

POLAROID // MUISTA NÄMÄ ELÄMÄSSÄSI

"Go for it. Whether it ends good or bad, it was an experience."

"If you do something with your whole heart and it’s a mistake, you can live with that."


"Falling in love with yourself first doesn't make you vain or selfish, it makes you indestructible."

"Wait for someone who tells strangers about you."


"لا أبحث عن نصفي الأخر لأنني لستُ نصفًا.
-I’m not searching for my other half because I’m not a half."

"Your relationship with yourself sets the tone for every other relationship you have."


"Don’t set yourself on fire to keep others warm."

"Stop looking for happiness in the same place you lost it."


"If you consider a woman less pure after you’ve touched her, maybe you should take a look at your hands."

"Pay attention to whom your energy increases and decreases around, because that’s the universe giving you a hint of who you should embrace or stray from."

9/15/2015

SYKSYN SHOPPAILULISTA

Mä voisin viettää kaikki päiväni Polyvoressa selaillen vaatteita ja tavaroita mitä haluaisin itselleni ja etsien inspiraatiota milloin mihinkin asuun. Harmi vain, ettei sitä voi tehdä kokopäiväisenä duunina. Mä kuitenkin taas tein muutaman kollaasin mun tämän hetkisistä suosikeista kyseisellä sivustolla, eli asioista mitä ostaisin jos minulla olisi loistava näky lompakossa.



Mun kenkähistoria menee jotenkin näin: ala-asteella Adidaksen Superstarit oli maailman siistein juttu, sitten muutuinkin emoksi ja oli pakko olla Converset ja sen jälkeen tajusin miten paljon paremmalta Vanssin kengät tuntuvat jalassa ja jäin sille tielle. Nykyään mulla on kyllä muutamat kengät Nikeltä mitä käytän ja nää nykyiset lempparit on Karhulta, mutta muuten vannon edelleenkin Vanssin nimeen. Haluaisin itseasiassa yhdestä niiden kengästä tatuoinnin itselleni, mutta sen näätte sitten joskus kun sen aika on. Oon nyt kesän aikana innostunut Adidaksen kengistä jälleen ja himottaisi saada sellaiset taas käyttöön, mutta hyväksyn myös sen tosiasian etten millään tarvitse sellaisia kenkävarastooni. En kuitenkaan sellaisten saamisesta kirppishinnalla kieltäytyisi. (vink vink )

Lempihajuveteni vetää viimeisiään ja se on tosiaan toi Elie Saabin parfyymi, jonka hinta huimaa mun päätä. Mulla on myös tosta se miedompi versio, mistä on kyllä jäljellä ihan kiitettävästi. Jotenkin kuitenkin tykkään tuoksua vanhalle mummolle, joten käytän hajuvesissä myös sitä samaa mottoa kuin elämässä ylipäätään, eli go big or go home. Oon yrittänyt myös metsästää jostain täydellisen sävyistä tummanpunaista ja korallinväristä mattahuulipunaa, mutta en ole vielä siinä onnistunut. Ehkä löydän tämän syksyn aikana myös elämäni ensimmäisen minulle sopivan (lue: sävy josta tykkään ja jossa ei ole kimalletta) poskipunasävyn.

Meikällä jatkuu myös täydellisen farkkutakin metsästys, joka on päällä varmaan viidettä vuotta. Just nyt mun silmää miellyttää aika retromeininki ja paksu farkku, mutta se väri on edelleen kysymysmerkki. Ostin muutama vuosi sitten aika lähellä täydellisyyttä olevan takin UFF:lta, mutta mulla ei ole hajuakaan sen takin sijainnista nykyään.


Toinen farkkumetsästys on täydelliset siniset farkut. Oon innostunut vähän löysemmistä malleista tämän vuoden aikana, mutta mun silmiin ei ole osunut juuri niitä täydellisiä yksilöitä jotka istuvat kunnolla ja tuntuvat hyvältä päällä. Sinisten farkkujen metsästäminen kummastuttaa myös mua itseäni, sillä en ole käyttänyt vuosiin mitään muita kuin Dr. Denimin mustia korkeavyötäröisiä farkkuja. En oo ikinä tykännyt käyttää housuja, joten jos sellaiset jalkaani laitan niiden on oltava maailman mukavimmat. Bucket hatit jakaa mielipiteitä ihan hirveesti, mutta mun mielestä ne on just niin juntteja että jo aika siistejä omalla tavallaan. Mulla on yksi musta ja oon uneksinut tosta punaisesta Stussyn hatusta. Musta tuntuu, että uneksimiseksi se myös jää. 

Vähän käytännöllisempiä juttuja mistä haaveilen on esimerkiksi sateenvarjo. Mun nykyinen sateenvarjo on peräisin joltain erittäin kummalliselta baarireissulta ja myös sen olinpaikka on mulle suuri mysteeri. Oon hyvä hukkaamaan asioita. Mulla on sellainen mielikuva, että mun Marimekon sateenvarjo on Raumalla, mutta saatan olla väärässä tässä. Tarviin myös kipeesti ihan normaalia mustaa huivia, sillä en rehellisesti sanottuna sellaista omista. Tai ole koskaan omistanut. 

Mainitsinkin jo tässä postauksessa haaveilevani Anastasia Beverly Hillssin Cream Contour kitistä (Jonka muuten mun sisko osti just ja musta tuntuu, että se oli tahallinen veitsen kääntö haavassa) koska kaikki mun tutut jotka sitä on testannut on vaan hehkuttanut sitä. Tietty kaikki bloggaajat ja muutkin hehkuttaa sitä. Mainitsin myös tässä postauksessa haluavani silmälasit, mikä on vähän ironista, sillä näkeminen on varmaan ainoa asia elämässäni missä olen oikeesti loistava. Tykkään Clubmasterin mallisista laseista, mutta ne ovat ehkä vähän liian arvokkaat sille, että leikin kerran viikossa fiksua aikuista. Kuten jo puhuin, oon erinomainen hukkaamaan asioita joten omani tilasin  siis Ebaystä. Vähän liian arvokas minulle on myös toi Alexander Wangin harmaa t-paita, mutta mä kelpuutan kyllä ihan kirpparilta löydetyn yksilön kunhan se on kivaa materiaalia. 

Lushin tuotteita mun ei edes tarvitse perustella. Haluaisin omistaa about koko kyseisen puljun sisällön. Oon vaihtamassa mun tukkashampoota kiinteeseen shampoopalaan Lushilta, mutta en ole vielä päättänyt mitä niistä lähden testaamaan ensimmäisenä. Haluun vaihtaa muutenkin mun hiustenhoitotuotteita vähän ekologisempiin yksilöihin nyt kun ei tarvitse enää ylläpitää mitään sateenkaariväriä. 

9/11/2015

JOPOMIMMI


PIPO: Carhartt TAKKI: Uff PAITA: H&M HOUSUT: Dr. Denim KENGÄT: Karhu LAUKKU: Moomin shop

Asupostauksiin pitäisi varmaan yleiseen tapaan kirjoittaa jotain siitä asusta minkä on valinnut päällensä. No mulla on päässäni pipo, koska hiukseni olivat niin likaiset ja takkuiset etten voinut olla ilmankaan. Ton takin valitsin Hannan kaapista sen jälkeen, kun olin sovittanut kaikkia vaatteitani ja kriiseillyt miksi mikään ei tunnu kivalle. Kiitos Hanna. Farkut on vaan farkut. T-paita on sellainen missä nukun useasti, eli kovin mukava ainakin. En ole käyttänyt viikkoihin mitään muita kenkiä kuin noita Karhuja. Laukussa on tahroja, jotka ovat peräisin siitä kun vadelmat joskus murskaantuivat laukussani. Pitäisi varmaan pestä se. Onneksi mulla on ainakin maailman hienoin pyörä. Jos joku missasi, kirjoitin myös postauksen siitä. (klick

Musta tuntuu kummalliselta selitellä ihmisille valintojani koskien vaatteitani tai tyyliäni. Toisaalta musta tuntuu kummalliselta selitellä ihmisille valintojani ylipäätään, mutta on kuitenkin kaikkein loogisinta valita päällensä vaatteita joista itse pitää ja jotka tuntuvat hyvältä päällä. Yleensä silloin jos ne tuntuu hyvältä päällä, ne myös näyttävät hyvältä päällä. Vaikka eivät näyttäisikään, ei sillä ole mitään väliä. Rokkaa niitä vaatteita silti, mäkin yritän. 

9/09/2015

KOTI ON SIELLÄ MISSÄ MINÄKIN OLEN

Koti. "Koti on paikka, jota ihminen käyttää vakituiseen asumiseen, jossa säilytetään henkilökohtaisia tavaroita, jossa vietetään vapaa-aikaa ja paikka jossa perheen jäsenet asuvat." Näin wikipedia kertoo meille kaikille kodin määritelmän. Mun oli pakko käydä katsomassa se yhtenä päivänä kun epävarmuuteni siitä, mikä se koti oikeen onkaan, kasvoi entisestään. Musta nimittäin tässä aikuistumisen typerässä rumbassa kaikkein kummallisimmalta tuntuu se, ettei mulla ole oikeen mitään hajuakaan missä mun koti on. Tähän voisi heittää jonkun läpän Chisun "Mun koti ei oo täällä" biisistä, mutta oon jotenkin niin väsynyt etten just nyt jaksa.

Onhan mulla paikka missä mun tavarat on ja missä mä vietän vapaa-aikaani. Kyllähän tässä kämpässä asuvat tyypit ovat omalla tavallaan mun Helsinki-perheeni. Mut ei se oo sama asia kuin koti. Se on itseasiassa kaikkea muuta kuin se oikea koti. Mä oon siinä mielessä tosi onnekas, että tulen ehjästä (ja maailman ihanimmasta) perheestä, joka asui oikeestaan mun koko elämäni samassa talossa. Mä taisin olla kolme kun muutettiin kyseiseen taloon, eli asuin siellä siis kokonaisuudessaan 13-vuotta elämästäni. Opettelin pyöräilemään siinä pihalla, leikin kissojen kanssa takapihan metsässä ja totuin katsomaan auringonlaskua merellä olohuoneen ikkunoista. En kiistä millään tasolla sitä miten onnekas olen ollut. 



Haluaisin kuitenkin kynsin ja hampain pitää siitä kodin tunteesta kiinni. Mä oon viimeisen kolmen vuoden aikana asunut neljässä eri asunnossa Helsingissä. Etelä-Haaga, Pukinmäki, Kontula, Ruoholahti. Meillä loppuu vuokrasopimus tammikuun puolessa välissä ja kämpän oikeat asukkaat palaavat takaisin. En opi avaamaan hissin ovea varmaan siihenkään mennessä. Tykkään mun huoneesta täällä sangen paljon (varsinkin siivottuna) ja viihdyn täällä ihan tarpeeksi hyvin.  Silti mun ja kavereiden teiden erotessa Kalliossa mietin minne mun pitää mennä jos pitää mennä kotiin. Siinä vaiheessa olisin voinut kyllä ehdottomasti laulaa sitä Chisua. 

Mä kuitenkin päätin kuvata teille mun kodin. Tai ainakin oman huoneeni tässä kämpässä. Se on just sellainen kuin minäkin, eli suurimman osan aikaa ihan täysin sekaisin, täynnä muistojen aarteita ja ristiriitaisia tavaroita. En enää nuku kuin muumilakanoissa, ( Just nyt sängyssä on Ruusumuumi X Sarjakuva-Muumipappa setti. ) mikä kuullostaa ehkä jonkun mielestä melkoiselta hifistelyltä ja omalla tavallaan aika lapselliselta, mutta ne tuntuvat kodilta. Halailin vähän aikaa sitten pitkään yöllä Urho Kekkosen kadulla ja se tuntui kodilta. Kuuntelin viikko tai kaksi sitten pitkästä aikaa kunnolla Slayeriä ja se tuntui kodilta. Joka kerta puhuessani Äidin kanssa puhelimessa se ääni tuntuu kodilta. Ehkä en saa takaisin sitä kodin tunnetta mikä minulla pienenä oli lapsuudenkodistani, mutta en saa silti unohtaa arvostaa kaikkia uusia siistejä koteja mitä minulla elämässäni on. Ehkä mun on aika unohtaa se määritelmä Kodista paikkana ja fyysisenä asiana ja alkaa pitämään sitä enemmänkin sinä tunnetilana missä haluan mahdollisimman paljon elämääni viettää. Kotona. 

9/08/2015

NENÄKORUN ABC

Oon blogissa puhunutkin siitä miten olen myyn työkseni mm. lävistyskoruja työpaikallani, joten olen lävistysten kanssa paljon tekemisissä arkena. Nenäkoru tuntuu olevan tällä hetkellä jotenkin tosi trendikkään oloinen lävistys ja siitä riittää ainakin meillä töissä asiakkailla paljon kysyttävää, joten miksipä en puhuisi siitä täälläkin. 

Otin oman nenäkoruni hetken mielijohteesta kesällä 2014 varmaan maailman huonoimmassa ympäristössä, eli festareilla. Siinä se nyt on ollut vähän päälle vuoden tulehtumatta onneksi. Nauran aina sitä miten varottelen asiakkaita itsetehtyjen lävistysten hygieniariskeistä ja esimerkiksi korvien liian nopeasta venyttämisestä, mutta olen kuitenkin tehnyt silti ne kaikki virheet myös itse. Ehkä tarvitsen vain kantapään kautta oppimisen tai jotain vastaavaa, mutta voin ainakin aina rehellisesti kertoa miten ei kannata tehdä. Niin typerä en kuitenkaan ole ollut, että olisin ottanut nenäkoruni ampumalla. Jos joku ei vielä tiedä ampumalla tehtyjen lävistysten huonoista puolista, suosittelen lukemaan esimerkiksi täältä. Helsingissä meikä suosittelee ehdottomasti Paradise Tattoota lävistysten hankkimiseen ihan vaan sen superpätevän ja mukavan henkilökunnan takia.


Joidenkin mielestä nenäkoru sattuu kovasti, mutta ainakaan itse en muistele sen sattuneen lainkaan. Nenäkorun paikan johdosta vedet yleensä nousee silmiin lävistystä tehdessä, mutta ei niinkään kivun vaan juurikin sen sijainnin takia. Vertaisin ehkä kipua nipistämiseen, kirpasee hetken ja kohta onkin jo unohtunut oikeestaan kokonaan. Noi on kuitenkin niin yksilöllisiä juttuja, kuten jokaisen oma kipukynnys ylipäätäänkin on. Eihän lävistyksien ottaminen koskaan ole mitään mukavaa hommaa, mutta jos itse mietin vaikka nenäkorun ja nännilävistyksien ottamisen kipua, voin todeta nenäkorun ottamisen olevan melkein nautinnollista jälkimmäisiin verrattuna.

Mä pidän nenässäni kokoajan rengasta, jota en kuitenkaan suosittele pidettäväksi kuin vasta korun parantumisen jälkeen. Renkaan heiluminen viivästyttää paranemista ja lisää arpikudoksen, eli erilaisten pattien muodostumisen riskiä. Mun koru on hurjan ohut, eli vain 0,6mm paksuudeltaan ja halkaisijaltaan 10mm. Vertauksena voisi olla esimerkiksi napakorut, jotka ovat yleensä 1,6mm paksuudeltaan. Tykkään kuitenkin ohuista renkaista nenässä, koska toi näyttää mielestäni juuri sopivan sirolta siihen kohtaan, mutta nää on taas makukysymyksiä. Ehkä vähän Lenny Kravitz fibat, mutta onhan sillä äijällä ihan hyviäkin biisejä. Vuoden 2014 Ruisrockista jäi siis ainakin yksi hyvä muisto kaikkien sumeiden kuvien ja sekoilujen oheella.

9/07/2015

20 FAKTAA MINUSTA

1. Omistan ensimmäistä kertaa elämässäni ihan ikioman iMacin. En voisi olla yhtään onnellisempi siitä. Sen johdosta mun innostus myös bloggaamiseen on kasvanut ensimmäistä kertaa vuosiin ja  oon niin rakastunut kuin tietokoneeseen vaan voi olla.

2. Panostin ylioppilaskirjoituksissa enemmän eväisiin kuin itse aiheeseen. Ne meni silti ihan riittävän hyvin ja mun eväät olivat ainakin onnistuneet joka kerta.

3. Mulla ei ole ajokorttia, eikä sen ajaminen tunnu ajankohtaiselta vielä pitkään aikaan. Heitän tähän syyksi aina jotain liibalaabaa yksityisautoilun haitallisuudesta, mutta tosiasiassa en voi edes ajatella uskaltavani auton rattiin. Multa löytyy kyllä mopokortti, mutta ihan rehellisesti sanottuna sekään ura ei mennyt ihan putkeen mun surkean keskittymiskyvyn takia, joten ehkä on kaikille vain parempi mun olla kortiton. Enhän mä sitä mihinkään Helsingissä edes tarvitsisi. 

4. Näin kerran miehen hyppäävän junan alle ja se näky toistuu nyt vielä reilusti yli vuodenkin päästä unissani useasti. Joka kerta herään siinä samassa voimattomassa paniikissa hätääntyneenä. 

5. Kun muutin kotoa pois, mulle tuli yllätyksenä ettei kaikilla ihmisillä ole kuivausrumpua kotonaan. En ollut koko elämäni aikana miettinyt, että vaatteita voi kuivata myös jollain muullakin tapaa. Perus kultalusikka suussa syntynyt muksu siis.



6. Sims 2 ja GTA San Andreas on maailman parhaimmat pelit. Piste.

7. Varastan mun vanhemmilta aina Raumalla ollessani sukkia ja ne ovatkin ainoat asiat mitä olen koskaan varastanut. Mä muuten vihaan sukkia ja sukkien käyttämistä ja mieluiten olen ilman.

8. Tykkään kulkea kaikista eniten raitiovaunulla Helsingissä jos omaa pyörää ei lasketa. Sporassa on ihan oma tunnelmansa ja vaikka sillä meneekin kauemmin kuin metrolla, fiilistelen sitä tunnelmaa ihan mielelläni. Mun makuuhuoneen ikkunan alapuolella on sporapysäkki, mikä kuullosti huomattavasti paremmalta ajatukselta kuin se todellisuudessa on. Meteli on aika mielenkiintoinen.  

9. Kuulun Facebookissa pahamaineiseen Äitylit- ryhmään ihan vain sen viihdearvon takia. Luen myös usein vauva.fi:n keskustelupalstaa senkin viihdearvon takia. Välillä se on oikeesti viihdyttävää, mutta välillä haluaisin kuristaa ihmisiä virtuaalisesti ruudun läpi. Musta on huolestuttavaa miten paljon ahdasmielisiä, seksistisiä ja rasistisia ihmisiä on jonkun lapsen vanhempina tässä maassa.

10. Tiedän yllättävän paljon Michael Korssin ja Louis Vuittonin laukuista ja kyseisistä merkeistä ylipäätään. Ei sillä, että koskaan itse sellaista haluaisin omalle olalleni. 

11. Alan aina välillä puhumaan ihan omituisilla murteilla ja sanoilla, joiden ei pitäisi mitenkään kuulua omaan murreperimääni. Sama käy jos juttelen jonkun kanssa, joka puhuu vahvaa murretta. Se on oikeestaan aika naurettavaa.

12. Keeping up with the Kardashians on mun yksi ehdottomista suosikki TV-sarjoista, eikä mua edes hävetä myöntää sitä mitenkään. Musta se on just sellaista hömppää mitä voi katsoa kolme tuntia putkeen duunipäivän jälkeen ja kirjaimellisesti olla ajattelematta yhtään mitään. On hassua miten se sarja on murtanut mun ennakkoluuloja kyseisiä ihmisiä kohtaan ja uskon vahvasti, että esimerkiksi About Bruce- jaksot on auttaneet montaa transsukupuolista ihmistä ja myös heidän läheisiään. On oikeesti tosi tärkeää puhua noista asioista ääneen ja se minkä kokoisen yleisön edessä Caitlyn Jenner niistä on puhunut on huikean rohkeaa ja kunnioitettavaa.

13. En ymmärrä miten ihmiset pitävät kynsiensä aluset puhtaina. Just nyt mun kynnet näyttää siltä, että olen piilottanut metsään ruumiita viime yönä.

14. Tunsin joskus ahdistusta siitä, että tiedostin olevani perheeni se ns. musta lammas, vaikka vanhempani eivät koskaan ole sitä millään tasolla ilmaisseet tai minua niin kohdelleet. Nykyään oon vaan päättänyt diilata asian kanssa ja naureskella koko jutulle.


15. Mun inhokki kotityö on ehdottomasti tiskaaminen. 

16. Atm mun haaveammatti olisi varmaan se, että mulla olisi oma tv-ohjelma johon saisin pyytää vieraita juttelemaan ajankohtaisista aiheista. Huomenna mun haaveammatti saattaa olla Safari-opas tai uskonnonopettaja.

17. Aina jonkun heittäessä ilmoille jotain läppää joka on rasistista tai seksististä, tykkään esittää tyhmää ja kysyä mitä se läppä tarkoittaa. Suosittelen kokeilemaan ja katsomaan kun ihmisten maailmat romahtavat niiden yrittäessä selittää ahdasmielistä vitsiään ja samalla tajuavat itse miten se juttu ei ehkä toisella tavalla kerrottuna ole yhtään niin hauska kuin aluksi omassa pienessä päässään luuli olevan.

18. Huijasin pienenä Äitille ja Isille etten näe mitään koska halusin kovasti silmälasit kuten Harry Potterilla. Se ei sit menny läpi ihan kokonaan, mutta muistaessani tän jutun pari viikkoa sitten, tilasin itselleni lohdutukseksi silmälasit ilman vahvuuksia. Nelli 6-vee, mä toteutin sun toiveen 13-vuotta myöhässä mut toteutin silti!

19. Jos joku joskus kosii mua, toivoisin sen tapahtuvan samalla kun harjaan hampaitani illalla tai jossain vastaavassa tilanteessa. Julkisella paikalla jonkun polvistuminen eteeni on varmaan yksi suurimmista peloistani.

20. Maalattiin Hannan kanssa keväällä paljon maalauksia vaginoista. En tiedä miksi, mutta suunniteltiin tekevämme meidän entisen kämpän keittiöön näyttely missä juotaisiin vaan kaljaa ja katsottaisiin niitä maalauksia. Ei olla vielä toteutettu sitä, mutta ehkä jonain päivänä.

9/06/2015

(DETOX)VESI VANHIN VOITEHISTA TAI JOTAIN VASTAAVAA

Puhuin juuri siitä miten en ole kovinkaan uskottava ihminen puhumaan kosmetiikasta, mutta vielä epäuskottavampi olen puhumaan hyvinvoinnista. Yritän kuitenkin nyt parhaani. Oon vähentänyt bissen litkimistä lähiaikoina ja alkanut kuljettaa mukanani vesipulloa. Mulla on aina ollut sellaisia lapsellisia ja naiiveja kuvitelmia siitä, että kaikilla hyvinvoivilla ja pirteillä ihmisillä on aina joku sporttinen juomapullo repussaan. Sporttiset juomapullot jätän ihan toisille tyypeille, mutta ainakin uskon kovasti voivani juuri nyt paremmin kuin hirveiden dokausputkien aikana. Tai ehkä ei tarvita mitään neroa päättelemään, että vesi on ehkä hitusen parempi janojuoma kuin se Koffin kolmonen. Ei sillä, etteikö se jälkimmäinenkin olisi välillä hyvää ja virkistävää.


Hyvinvointiguru-Kenttä onkin taas löytänyt Detox-veden mahtavuuden. Sen pitäisi tasapainottaa aineenvaihduntaa, auttaa ruuansulatuksessa, poistaa kehostasi kuona-aineita ja tehdä sinusta käytännössä superihmisen. Ihan rehellisesti sanottuna mulla ei ole mitään hajua tekeekö se mitään noita todellisuudessa, mutta ainakin se on hyvää ja kivan näköistä. Käytännössä mun motivaatio tehdä yhtään mitään elämässä ilman sitä, että se on hyvää ja nautittavaa on ihan säälittävän pieni. 

Mä itse laitan veden joukkoon yleensä esimerkiksi sitruunaa, kurkkua ja mintunlehtiä. Siitä tulee oikeesti tosi hyvää ja suosittelen kokeilemaan ihmeessä. Mintun pitäisi auttaa johonkin vatsakipuihin, ( Tulee mieleen vain ne Kurt Cobainin selittämättömät vatsavaivat joita hän lääkitsi heroiinilla. En tiedä kumpi toimii paremmin. ) pääkipuun, ruuansulatukseen ja vaikka mihin muuhun. Sitrushedelmät ovat mun käsittääkseni hyviä iholle ja parantaa esimerkiksi kehon immuunijärjestelmää. Immuunijärjestelmästä puheen ollen, oon tulossa varmasti kohta kipeäksi. Oon joka vuosi syyskuussa kipeä ja nyt vaan käytännössä odottelen milloin se tapahtuu samalla kun lipittelen supervesiä Kallion eri baareista peräsin olevista tuopeista. Lupaan muuten ehdottomasti raportoida blogiin jos en tulekkaan kipeäksi. 

Ihan rehellisesti sanottuna musta toi näyttää lasissa visuaalisesti tosi kivalta, joten tykkään juoda niitä. Ehkä jonain päivänä alan testaamaan myös rumalta näyttäviä terveystrendejä, mutta vielä ei ole sen aika.

9/05/2015

ANASTASIA BEVERLY HILLS DIPBROW POMADE

Yhtenä päivänä sitä vain tajuaa, ettei millään muulla ole kasvoissa enää merkitystä kuin kulmakarvoilla. Ehkä vähän liioittelen, mutta musta tuntuu ettei mua enää kiinnosta naamassani rehellisesti sanottuna oikeen mikään muu. On ollut vaikea välttyä siltä hypeltä mitä Anastasia Beverly Hillssin tuotteet ja varsinkin ABH:n kulmatuotteet ovat aiheuttaneet ihmisissä. Kävin hakemassa Kampin Kicksistä oman Pomadeni sävyssä Taupe, joka on juuri sopivan kylmä sävy minulle ja ehkä jopa harmahtavan ruskea jossain valossa. En ole meikannut sen ostamisen jälkeen kertaakaan ilman kyseisen tuotteen käyttämistä. Hyvä esimerkki sen pitävyydestä on viime lauantainen baarireissuni. Kun joskus aamuyöllä neljän ja viiden välillä pääsin vihdoin kotiin, peilistä katsoessani kulmani olivat juuri sellaiset kuin aamulla ne olin meikannut.Musta se on hyvän meikin merkki.

Suhtaudun aina tosi kriittisesti ns. hittituotteisiin ja niin suhtauduin myös tähänkin vain todetakseni sen olevan kaiken hypetyksen arvoinen. Oon testannut myös tota ABH:n Brow Powderia, joka oli puuteriseksi kulmaväriksi mielestäni ihan tajuttoman hyvää. Mulla on sitä kulmissa esimerkiksi tässä kuvassa. (klick) Vertailun vuoksi mulla on omaa Dipbrow Pomadea tässä kuvassa. (klick)



Meikällä kulmien tekemisessä pätee sama filosofia kuin muussakin elämässä. Go big or go home. En tarkoita tuolla mitään tälläistä (klick) lopputulosta, mutta itse henkilökohtaisesti pidän tummista, vahvoista ja isoista kulmakarvoista. Olisi siistiä omistaa luonnostaan tummat ja vahvat kulmat, mutta surullinen tosiasia vain sattuu olemaan se että mun kulmakarvat on luonnostaan niin haaleat, hennot ja harvat että olen ainakin toistaiseksi sidottuna niiden meikkaamiseen. Onneksi eletään ihmeiden aikaa ja kaupoista löytyy ties mitä tököttiä tilanteen korjaamiseksi. Seuraavaksi (lue: sinä kauniina päivänä kun mulla rahaa sellaiseen löytyy) ajattelin sijottaa Anastasian Cream Contour Kittiin josta olen lukenut ihan yhtä uskomattomia hehkutuksia kuin kulmatuotteistakin. Haluaisin testata myös Brow Wiziä, mutta suhtaudun siihen jostain syystä huomattavasti vielä kriittisemmin kuin muihin Anastasian tuotteisiin. 

Ps. Musta olisi tosi kiva puhua blogissa useammin tai vähemmän useammin kosmetiikkajutuista, meikeistä ja kaikesta kauneusliibalaabasta, mutta musta tuntuu oman uskottavuuteni olevan kyseisistä asioista kirjoittajana täysi nolla. Totesin kuitenkin tätä postausta tehdessäni sen, ettei mua voisi vähempää kiinnostaa se. Yritänhän mä täällä kirjoittaa myös elämästä ja kuten todettu on, mä en tajua siitä mitään.


9/03/2015

LEMPITAKKI + LEMPIKENGÄT

TAKKI: Adidas HOUSUT: Dr. Denim KENGÄT: KARHU

Heitin instagramiin kuvan tästa takista näköjään tasan 7 viikkoa sitten kuvatekstillä "En oo ihan varma onko tää maailman rumin vai siistein takki, mut ostin sen silti." ja näin jälkeenpäin tota lukiessa ei ole yhtään vaikeaa ymmärtää miksi oon jälleen kerran ihan rahaton. Onneksi kuitenkin ostin, sillä toi takki on mun ihan ehdoton suosikki tällä hetkellä. Osasyynä on ihan varmasti sen materiaali joka on kevyttä mutta pitää oikeesti tuulta, (Testasin tän yhtenä yönä kun poljin Kalliosta kotiin, ei tullu kylmä!) mutta osasyynä on varmaan se miten se kuuluu niihin vaatteisiin mitkä ovat niin rumia, että jo niin hienoja. 

Kengistä ei tarvii sanoa mitään. Kirjoitin niistä jo rakkaustarinan.