11/30/2015

VANHOJA KUVIA JA VANHOJA JUTTUJA


Alkuvuosi 2014. Nää oli kolmen suuren bileet vuonna 2014. Mikko oli just tullut takaisin Englannista ja olin ihan onneni kukkuloilla. Olin myös ehkä asteen liian humalassa koko illan, kuten kyseisenä aikana aina tapasin olla. Oli silti hauskaa. Näissä kuvissa on myös joku sellainen kuva missä näkyy röökiaski mun taskussa. Meillä oli vuosisadan riita asiasta Äitin kanssa joka vihaa tupakoimista varmaan enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa. Mulla oli paha mieli Äitin sanojen puolesta, mutta jatkoin polttamista. Olin tyhmä. Olen varmaan edelleen. 


Alkuvuosi 2014. Wanhojen tansseista mulla ei ole ihan rehellisesti sanottuna mitään sanottavaa. Oltiin Toivon kanssa juontajia myös ja molemmat ihan kujalla siitä mitä olisi pitänyt tehdä. Meillä oli kuitenkin hauskaa ja vielä hauskempaa jatkoilla. Päädyttiin Käpylän johonkin räkälään jatkojen jatkoille ja joku vanha nainen halusi todistaa mulle, että osasi vielä tehdä spagaatin. Sen jälkeen mentiin Kallioon yhden kaverin pieneen yksiöön jatkojen jatkoille ja mun luo Hannan kanssa jatkojen jatkojen jatkoille. Mulla oli kiva mekko ja näemmä tyylikkäästi ja etiketin mukaisesti edellisen kesän Provinssin likainen ranneke kädessäni. 


Kesä 2012. Viimeinen kesä jolloin asuin Raumalla. Oltiin Liisan kanssa käymässä Helsingissä ensimmäistä kertaa meidän kämpässäja edellisenä päivänä tästä kuvasta oltiin Tuskassa katsomassa Megadethiä, Exodusta, Edguytä ja Triviumia. Yöllä oli jotain kamppailua pizza-onlinen kanssa, eikä koskaan saatu pitsoja joiden pohjaan olisi piirretty pentagrammi. Onneksi oon korjannut tän vääryyden myöhemmin elämässäni. Olin elämäni ensimmäisillä Prideillä ja se rakkauden määrä pisti minut sanattomaksi. Haluttiin Paavon kanssa yhteiskuvaan, koska olin silloinkin jo tälläinen likainen suvakki mikä nykyäänkin olen. Tämän nimikkeen antoi minulle joku mies muutama viikko takaperin. Pitää varmaan uskoa. 


Loppukevät 2014. Mun elämäni varmaan hankalin ihmissuhde taisi mennä lopullisesti karille edellisenä viikkona tästä kuvasta ja lähdin osaksi siitäkin syystä Raumalle viettämään Äitin kanssa hermolomaviikkoa ilman mitään Helsingissä tapahtuvaa draamaa. Lähinnä makasin sohvalla ja katsoin Netflixiä, enkä välittänyt yhdestäkään poissaolomerkinnästä jota Wilmaan tipahteli viikon aikana. Leikkasin pitkät hiukseni keittiösaksilla pois, vaikka en olisi yhtään halunnut. Palasin Helsinkiin polkkatukan ja huomattavasti paremman olon kanssa. Olin myös näköjään aika swag. 

11/29/2015

EI ENÄÄ TISKAUSTA KÄSIN

Yhteistyössä Indiedaysin, Boschin ja Finishin kanssa. 

Arvatkaa mikä on mun inhokki kotityö ikinä? No tiskaus. Mun viha tiskausta kohtaan on noussut ihan järjettömille leveleille ja nyt heittäisin mielummin likaiset astiat ikkunasta ulos kuin työntäisin käpäläni niille liian kuumaan tiskiveteen. Juuri se mönjäinen tiskivesi saa mussa aikaan kylmiä väreitä ja yleensä omalla tuurillani onnistun tökkäämään sormeni sameassa vedessä piileskelevään veitseen. Tiskaaminen on kamalaa. Tämä viha oli suuri syy siihen, miksi lähdin mukaan Indiedaysin, Boschin ja Finishin kampanjaan.

Ehkä sitä vihaakin suurempi syy oli se, että Cowspiracyn katsomisen jälkeen ( netflixistä näkee! ) oon miettinyt paljon omaa vedenkulutustani elintavoissani ja ruokavaliossani. Käsintiskaaminen on ihan jumalattomasti huonompi vaihtoehto astioiden konepesuun verrattuna niin energian kuin vedenkin kulutuksen kannalta katsottuna. Ennen näiden videoiden katsomista en ihan rehellisesti sanottuna tiennyt kuinka huono vaihtoehto se on, mutta nyt viimeistään mun ja Hannan uuden kämpän ostoslistalla on tiskikone. No more limaista tiskivettä ja ylimääräistä vedenkulutusta meidän taloudessa.


Siinä missä ensimmäinen video heittää faktoja tiskiin, toinen video on katsomisen arvoinen ainakin siinä esiintyvän kissan takia. Kissan pesemä lasi on aika lähellä sitä lopputulosta minkä itse saan likaisten lasien kanssa aikaan. Surkea siis toisin sanoen. Tosiasiassa vaikka suhtauduin videoihin todella skeptisesti aluksi, opin niistä kuitenkin asian tai kaksi ja se on aina plussaa. 


Nyt kun olen julkisesti kuuluttanut, etten enää halua ikinä tiskata käsin pitäisi varmaan keksiä ne rahat millä jonkun ekologisen tiskikoneen kotiutan meille. Ehkä kuitenkin tietoisuuden levittäminen siitä, että käsin tiskaaminen ei ole perseestä pelkästään sen ällöttävän tiskiveden ja vaivalloisuuden vuoksi on joku alku tälle hommalle. Mua kuitenkin kiinnostaa paljon se, että kuinka moni minun ikäiseni omistaa tiskikoneen? Onko se tullut asunnon mukana valmiiksi vai onko se ostettu? Voiko joku aidosti pitää käsin tiskaamisesta?

Ihanaa sunnuntaita teille lukijani! Mä meen nyt kauppaan ja ostan sipsejä. 

11/25/2015

UUDEN KÄMPÄN OSTOSLISTA

Sen johdosta, että ollaan Hannan kanssa muuttamassa vuoden vaihteessa vihdoin ja viimein kunnolliseen kämppään ollaan tehty listaa kaikesta enemmän ja vähemmän hyödyllisestä ostettavasta. Mut onkin vallanut ihan täysin sisustusintoilu taas muuton takia ja nytkin selaimen välilehdet ovat täynnä eri lamppuja, mattoja ja lakanoita. Oon niin jumalattoman innoissani siitä, että saadaan vihdoinkin kunnolla tilaa ja sellainen asunto missä voidaan asua ihan kunnolla ilman muiden ihmisten tavaroita ympärillämme tai Hoasin rumia muovimattoja lattiana. Koska rakastan tehdä kollaaseja, tekin saatte osanne mun sisustusintoilusta uuden kämpän ostoslistan myötä. 

1. Mulla on 12kpl Iiittalan viinilaseja kotona vanhempieni luona, enkä niitä ole vieläkään uskaltanut tuoda Helsinkiin omaan kotiini. Nyt ajattelin kuitenkin rohkaistua ja alkaa juomaan viinini jostain muusta kuin pullosta tai kahvikupista. Nää on varmaan niitä aikuistumisen merkkejä. 

2. Bongattiin Hannan kanssa yhtenä päivänä Clas Ohlsonista kivoja kattolamppuja juurikin tällä tyylillä. Ainakaan itselläni ei ole varaa tuohon kuvassa olevaan Design House Stockholmin lamppuun juuri tällä hetkellä, mutta jos Clasulta lähtisi vähän vastaavan näköinen muutamalla kympillä oon tosi tyytyväinen. Hanna haluaisi valkoisen ja minä haluaisin kuparisen tai kultaisen. Pitää varmaan käydä asiasta vakavia keskusteluita vielä hahahah. 

3. Tarvitaan ruokapöydän tuolit, joiksi ollaan kaavailtu valkoisia pinnatuoleja. Ainakin itselleni nappaa hirveesti juuri perinteiset suomalaiset pinnatuolit ja ajateltiin metsästää sellaiset käytettyinä ja maalata ne valkoisiksi. Toisaalta kulunut puu voisi myös näyttää hyvältä. Käytiin juurikin yhtenä päivänä Espoossa valtavassa Nihtisillan kierrätyskeskuksessa ja sieltä jo osui silmiin muutama sopiva yksilö. 

4. Ajateltiin tehdä keittiöön iso kollaasi molempien ottamista polaroid- kuvista. Mun maailman parhain sisko antoi mulle vuosi sitten joululahjaksi Fujifilmin Instax minin, jolla oon aika ahkerasti ottanut kuvia vuoden aikana. Hannalta löytyy sama kamera, joten kuvia on kertynyt ihan hyvän kokoinen pino. Mun mielestä valokuvien merkitys sisustuksessa on aika merkittävä ja luo ainakin omasta mielestäni suunnattomasti kotoisuutta.

5. En edes tiedä pitääkö mun selittää rakkautta persialaisia mattoja kohtaan. Mulla on samantyylinen Vallilan matto omassa huoneessani ja nyt tarvitaan myös keittiöön matto. En todella tiedä mistä löydetään täydellinen yksilö ilman miljoonan euron hintalappua, mutta pidän sormia ristissä, että se löytyy. Toisaalta aina voi vaan mennä Ikeaan. 

6. Toinen asia mihin omistan suunnattoman määrän rakkautta on lasipurkit. Ei mitään käryä mitä meinaan niihin laittaa, mutta niitä pitää olla paljon. Mulla on visio siitä, että kaikki mausteet sun muut ovat keittiössä omissa lasipurkeissaan kyljissään käsinkirjoitetut etiketit. Ajattelin myös toteuttaa tämän vision. 

7. Oon huomannut, että kenkätelineet on aina rumia. Meillä on yhdessä sellainen kasa tennareita, että niiden säilytyspaikaksi tarvitsisi ehkä paremman vaihtoehdon kuin eteisen nurkat. Voisi tietenkin myös ymmärtää, että yksi ihminen ei tarvitse yli 20 paria tennareita, mutta helpompaa on ehkä vain ostaa isompi kenkäteline ja pinota tossut siihen. 

8. Oman makuuhuoneeni ostoslistalla tärkeimpänä on sänky. Mulla ei siis ole ollut kohta puoleen vuoteen omaa sänkyä, vaan nykyinen sänkyni on tämän kämpän oikeiden omistajien oma. Nyt poistuessani Ruoholahdesta takavasemmalle on pakko hankkia oma sänky mikä ei saisi selkää ainakaan kovin kipeäksi. En ole koskaan tajunnut miten iso ostos sänky on (Miten helvetissä petauspatjat maksavat niin paljon????) ja miten paljon miettimistä kyseinen ostos vaatii. Löysin Ikeasta kivan rungon 140cm leveään parisänkyyn, jossa on laatikot sängyn alapuolella. Tulevassa kämpässä ei ole puutetta tilasta, mutta jonain päivänä tuosta pois muuttaessani saattaa ollakkin. Kyseessä on siis kuvan sänky, mutta omani haluan kyllä ilman sängynpäätyä. Sängynpäädyt ovat jollain tasolla tosi rumia ja kiusallisia. 

9. Tästä kollaasista on varmaan aika helppo huomata, että mun viehätys kultaan sisustuksessa on kasvanut suunnattomasti. Haluaisin vaihtaa mun vaaterekin henkarit joihinkin kultaisiin siroihin yksilöihin noiden möhkäleiden sijaan mitä siinä tällä hetkellä roikkuu, mutta kyseessä on sen verran turha hankinta, että saattaa jäädä kyllä välistä. Ehkä olisi myös vähän koomista ripustaa riekaleisia bändipaitoja kauniisiin kultaisiin henkareihin. Mun sisustusmaku ja oma tyylini ei ehkä mene ihan yksiin. 

10. Jostain syystä mulla ei ole ikinä ollut työpöydän tuolia, vaikka työpöytä mulla onkin ollut aina. Oon käyttänyt jotain epämääräisiä tuoleja, jakkaroita ja suurimmaksi osaksi ollut tekemättä koko pöydällä yhtään mitään tästä syystä. Nyt syksyllä ostin kuitenkin sen iMacin ja siitä syystä en voi enää tietokoneella tehdä sängyssä, vaan kunnollinen tuoli olisi ihan hyvä mun jo valmiiksi rikkinäiselle selälle. 

11. Tää kuuluu samaan kategoriaan noiden kultaisten henkareiden kanssa. Käyn aina välillä Stockalla ihailemassa valonheittimiä ja pakoilemassa niiden hintalappuja. Ehkä jonain päivänä. 

12. Musta tuntuu, että laitetaan mun kokovartalopeili eteiseen muuton jälkeen. Siksi omaan huoneeseen olisi myös kiva hankkia oma peili vaikka sängyn tai työpöydän yläpuolelle. Ylläri pylläri kultaisista kehyksistä oon haaveillut, mutta saa nähdä toteutuuko kyseiset haaveet. Ikeasta löytyy yksi kiva peili koristeellisilla hopeilla kehyksillä, joten voisin tietenkin itse maalata kehykset kultaisiksi. 

13. Edellisessä muutossa mun yöpöytä katosi jonnekkin ( Nyt on hyvä hetki vanhemmillani kertoa löytyykö se nykyään heidän varastostaan tai jostain muualta.. ) joten perjaatteessa tarvitsisin uuden yöpöydän. Mulla on kuitenkin paha tapa kerätä yöpöydälle kaikki mahdollinen turha, joten ehkä olisi ihan hyvä olla omistamatta yöpöytää. Yleensä se turha tavara kyllä löytää silti jonkun paikan. 

Oon pahoillani, mutta tulette luultavasti kuulemaan vielä paljon sisustuspohdiskelua seuraavan parin kuukauden aikana. Koittakaa kestää! 

11/18/2015

RAPUNZELIN PIDENNYKSISTÄ REHELLISESTI

Oon jauhanut täällä useasti siitä, miten yhteistyöt blogimaailmassa arveluttaa mua suuresti ja omalla tavallaan jopa ahdistavat. Mä en todellakaan halua huijata ketään ostamaan mitään, mikä ei oikeasti ole mielestäni ostamisen arvoista. Oonkin nyt muutaman päivän miettinyt sitä, mitä näistä Rapunzel of Swedenin pidennyksistä pitäisi sanoa julkisesti. No, nyt se tulee. 

Mulla on ollut siis kerran aikasemminkin Rapunzelin tukkaa. Se oli kiharaa ja muistaakseni sävyssä 60, sellaista 50cm pituista klipsitukkaa. Tykkäsin siitä, vaikka hiusten sävyttämisen jälkeen ne tukkaan olelliset kiharat katosivat. Niiden joukosta löytyi muutama hius selkeästi muovia, mutta en kiinnittänyt huomiota koko asiaan merkittävästi lainkaan. Olin 16, onnellinen isosta vaaleanpunaisesta tukastani ja ylistin paikkaa kaikille. Suurimmaksi osaksi varmaan senkin takia, että olin niin onnellinen saadessani jotain ilmaiseksi blogini kautta. Se oli uutta ja tuntui kovin jännittävälle. Ne pidennyksetkin mulla on vielä tallessa jossain kaapin pohjalla. Ne ovat sellaista ihan kivaa tukkaa mitä jaksoin käyttää muutaman kuukauden ja sen jälkeen kyllästyin aamuiseen hiustenlaittoon ja ainaiseen kihartamiseen. Muovisuortuvista en koskaan maininnut julkisesti.



Nyt mulla on ollut sellainen järjetön hiuskriisi päällä koko syksyn ajan. Sauma tehdä yhteistyötä Rapunzelin kanssa uudelleen tuli siis erittäin hyvään saumaan ja tilasin sivustolta 40cm pituista tukkaa sävyssä 6001. 6001 on siis kaikkein vaalein blondi sävy ja tiedostin täysin tilatessani sitä, että hius on todella käsiteltyä jo valmiiksi ja siksi sitä pitääkin käsitellä vielä varovaisemmin kuin tummempia pidennyksiä. Ne tulivat muutamassa päivässä perille ilman mitään ongelmaa, tuntuivat paketissa silkkisiltä ja olivat hyvän sävyiset. Muutaman päivän käytön jälkeen totesin niiden kuitenkin sisältävän vähän kaikkea muutakin kuin sitä ihmisen hiusta. Joukosta löytyy selkeästi muovisia hiuksia ja hiuksia, jotka muistuttavat lähinnä karheudellaan hevosen harjaa. Tukka kiiltää luonnottomasti ja latvat harottavat yhden kiharruskerran jälkeen vähän joka suuntaan. Ymmärtäisin tämän jos olisin lämpökäsitellyt esimerkiksi ilman lämpösuojaa tai käyttänyt hiuksiin vääriä aineita, mutta en kuitenkaan koe olevani ihan kaikkein typerin ihminen hiustenpidennysten suhteen.

Mä kuitenkin tykkään hirveesti siitä miltä pitkä tukka taas näyttää päässäni. Musta tuntuu kivalta katsoa peiliin ja jokainen asu on tuntunut paremmalta pitkän tukan saamisen jälkeen. Pitkä tukka siis pysyy, mutta hius saattaa kyllä vaihtua jossain vaiheessa. Rapunzelin paketissa on juuri sopivasti hiusta yhteen päähän ja hiusten pituus oli aikalailla juuri se mitä halusin. Harmi, ettei kyseinen hius tunnu oikeastaan millään tasolla hiukselta. Mun duunikaverilla Vilkulla ( klick ) on ihan sama kokemus saman puljun hiuksista. Muutamia keskustelupalstoja selatessani niin oli aika monella muullakin. 


Mä kiitän käsi sydämellä Rapunzel of Swedeniä siitä, että muistin heidän takiaan miten paljon pidän pitkästä tukasta. Mä kiitän myös siitä, että he halusivat tehdä kämäisen blogini kanssa yhteistyötä. Kiitän sitä työntekijää jonka kanssa kirjoittelin sähköposteja, koska saamani asiakaspalvelu oli erinomaista. Kiitän siitä, että paketti tuli perille muutamassa hassussa päivässä. En vain pysty millään tasolla suosittelemaan tätä hiusta kenellekkään muulle. 

Minun pidennykseni kustantavat 168,99 €. Se on mielestäni aika iso summa rahaa. En halua, että joku siellä ruudun takana tilaisi samat hiukset minun esimerkistäni ja todella käyttäisi muutaman päivän palkkansa tähän tukkaan. Ihan rehellisesti mielestäni tämä ei ole sen arvoista. Tähän loppuun voisin laittaa muutaman linkin tai mainoksen jonka avulla minä saisin jotkut prosentit teidän ostoksistanne Rapunzelin sivuilla. Jätän sen ehkä kuitenkin tällä kertaa tekemättä. 

Onko sulla jotain kokemusta Rapunzelin tukasta? Onko se risuja vai ruusuja? Vai muovia? 

11/17/2015

KIIREISTEN PÄIVIEN PELASTUS, SIENIPASTA

Mä oon yrittänyt aloittaa blogipostauksen tekemisen viimeisen kahden viikon aikana moneen otteeseen. Oon kirjoittanut luonnoksiin ummet ja lammet siitä, miten elämä on ollut hankalaa ja miten saatiin kämppä ja miten oon ihan sekaisin pääni sisällä ja miten kaikki järjestyykin ja miten en osaa enää tehdä mitään ja miten olenkin välillä ollut niin onneni kukkuloilla, etten ole tiennyt miten olisi pitänyt käyttäytyä. Ajattelin kuitenkin ohittaa tämän kaiken täysin ja puhua siitä sitten kun osaan sen jotenkin sanoiksi pukea. Nyt kuitenkin maailman helpoimman sienipastan pariin, joka on käsittääkseni täysin vegaaninen ja varmasti hyvä ja halpa. Teen tätä useasti niin, että syön sitä ennen töihin menemistä ja otan loput evääksi töihin. Koska tekemisessä menee vähän reilu 10min, se sopii hyvin kaikkiin kiireisiinkin päiviin. Mitä tuntuu olevan huomattavasti enemmän kuin niitä vähemmän kiireisiä. 


Tarvitset tähän: 

Sieniä / Pastaa, spagettia tai jotain vastaavaa / Kaurakermaa / Sipulia


Spagetti kiehumaan, sipuli pilkottuna pannulle, sipuleiden pehmenemisen jälkeen myös sienet pilkottuina pannulle ja hetken kuluttua kerma lätkäistään joukkoon. Sit vaan sekoitellaan sitä mömmöä ja lopuksi sekoitetaan valmiin spagetin kanssa. Tässä välissä siis tietenkin jotain pippuria ja suolaa on siroteltu vähän kaikkialle. Ihan super helppoa ja hyvää. Mun tarjoilu sisälsi myös uusimman Alibin, joka on aina hyvä valinta ruokailun oheelle. 

Mua jotenkin turhauttaa hirveesti lukea monimutkaisia reseptejä joita väitetään helpoiksi ja opiskelijaystävällisiksi. En tiedä onko reseptien kirjoittaja unohtanut millaista on olla nuori ja rahaton, vai onko muut ikäiseni jotenkin valovuosien päässä minusta ruuanlaiton suhteen. Saattaa olla. Meikä kuitenkin just on nuori ja aikalailla rahaton, sillä saatiin Hannan kanssa meidän unelmiemme kämppä Kalliosta. Siinä on 65 neliötä, se on suosikkikadullani, siinä on syvät ikkunalaudat, kylpyamme ja korkeat huoneet. Sen takia voin ihan onnellisena olla rahaton ja syödä samaa sienipastaa vaikka kolme kuukautta putkeen. 

11/02/2015

TAKAISINHEITTO


1. Alkukesä 2014. Asuin vielä hämärässä solukämpässä espanjalaisen miehen, slovakialaisen naisen ja jonkun mimmin kanssa. En saanut sen mimmin nimeä koskaan vuoden aikana selville. Olin muuttamassa kuun vaihteessa pois ja oltiin matkalla mun silloisen taloyhtiön grillibileisiin. Siellä oli ilmaista alkoholia enkä mennyt seuraavana päivänä kouluun. 

2. Talvi 2013 (?) Istuttiin Venlan vanhempien takapihalla ja otettiin valokuvia, jonka jälkeen lähdettiin kiertelemään ympäri öistä Helsinkiä, koska Sini oli just saanut ajokortin. Olin just ostanut ton Vanssin 5 panelin ja se oli mun mielestäni siistein juttu ikinä. Asuttiin sillon vielä Venlan kanssa lähekkäin ja kävin niillä useesti iltaisin, koska olin kyseisen syksyn ja talven enemmän tai vähemmän huonossa hapessa. 

3. Alkukesä 2014. Vikat viikot Pukinmäen kämpässä ja tässä kuvassa juon kamalassa krapulassa vettä edellisenä iltana varastetusta tuopista. Hanna heräsi mun lattialta pahoinvoivana ja myöhemmin selvisi, että se oli ilmeisesti saanut aivotärähdyksen yön aikana spurgun potkaisemasta jalkapallosta. Lähdettiin tästä kirjoittamaan vuokrasopimukset ja minä menin töihin. Hanna tais lähteä lääkäriin. Oli hyvä päivä kaikesta huolimatta.

4. Syksy 2013. Olin koulun ruokatunnilla ostamassa tupakkaa. Voisin melkein maistaa suussani sen Pall Mallin vaaleanvihreän röökin mitä Hannan kanssa tolloin vedeltiin kun katson tota kuvaa. Musta tuntuu, että mulla on krapula myös tässä kuvassa. Kuukautta aikasemmin mun elämä oli romahtanut totaallisesti tiettyjen tapahtumien johdosta. Kaikki kyseisen syksyn päiväkirjamerkinnät on lähinnä sanaa vittu ja toteamuksia siitä miten en pysty nousemaan sängystä. Nyt kaksi vuotta myöhemmin ei tee mieli itkeä lattialla ajatellessani sita asiaa, mutta ei kyllä edelleenkään hymyilytä.