5/06/2016

14 PÄIVÄÄ

Mun on pakko kertoa tarina tämän kuvan takana. Kuvan, joka on varmaankin suosikkini kaikista itsestäni otetuista kuvista koskaan. Mä pääsin töistä ja koko päivä oli ollut täyttä katastrofia. Oli ehkä keskiviikko tai tiistai tai jotain vastaavaa. Satoi kaatamalla. Kaikki kaverit halusi enemmän tai vähemmän lähteä istumaan baariin ja siksi varmaan me lähdettiin Iitan kanssa seikkailemaan ratikoilla ristiin ja rastiin vailla mitään päämäärää tarkoituksena ottaa jotain kuvia. Kaikki kuvat siltä reissulta oli ihan uskomattoman epäonnistuneita, paitsi tämä yksi. Lopuksi suunnistettiin Helsingin mukavimpaan Hesburgeriin (sijainti jää mysteeriksi myös minulle) ja vannotettiin sen illan aikana tulevaisuuden menestymistämme ja haaveitamme yhdessä monta tuntia. Musta tuntuu, että yöllä nukahtaessani taisin hymyillä. 


Kevät on mulle varmasti kummallisinta aikaa vuodessa. Sitä kävelee ulkona liian vähissä vaatteissa vain sen takia, että pää pimenee kun ulkona kirkastuu. Nenä vuotaa allergialääkkeistä huolimatta ja niin myös Alkon alahyllyltä napattu viinitonkka kangaskassissa. Kevät tuoksuu koiranpaskalta, ihastumiselta ja kaupan halvimmalta mehujäältä. Jäähyväisiä on ilmassa ja onnenkyyneliä poskilla. Pienen tytön pää menee ihan pyörälle tästä kaikesta. 

Se pieni tyttö on muuten parin viikon päästä 20. Mä kirjoitin joskus melkein 10-vuotta sitten listan siitä, mitä kaikkea mun on pitänyt saavuttaa siihen mennessä kun olen 20. Yksikään niistä asioista ei ole toteutunut, mutte anna sen masentaa minua. Minä olen elänyt, antanut, ottanut ja rakastanut. Pettynyt, jättänyt, vihannut ja iloinnut. Siihen pisteeseen pääseminen on vaatinut paljon, etten kadu mitään katsoessani taaksepäin. Siihen pisteeseen on kuitenkin saavuttu ja jotenkin pöytä tuntuu puhdistuvan tänä vuonna kokonaan.

Elämän seuraava vuosikymmen, olen valmis.