7/30/2016

KIRSIKANKUKKIA JA VANHOJA KUVIA


Joskus toukokuussa päätettiin mun hyvän toverini Aapelin kanssa kutsua kaverit puistoilemaan meidän kanssa ja vaan nauttimaan siitä, että tuntui vihdoin kesältä. Vietettiinkin koko päivä ulkona ja heiteltiin frisbeetä, soitettiin kitaraa ja puhuttiin kaikesta mahdollisesta. Toi hetki oli hyvä esimerkki siitä tavasta jolla haluaisin kaikki vapaapäiväni viettää. Jossain vaiheessa päivää nappasin Aretasta nää kuvat ja otin hyvinkin geneerisiä kuvia noista meidän kaikkien rakastamista vaaleanpunaisista puista. Oon käynyt vanhoja kuvia aika paljon läpi tämän viikon aikana ja innostunut uudelleen kunnolla valokuvaamisesta ja kuvien muokkaamisesta, mikä on aika hyvä juttu myös tän blogin kannalta.

Jatkan näemmä näiden täydellisten kesäpäivien ylistämisen linjaa. Tämä loppuu vasta talvella. 

7/28/2016

KUUKAUDEN KOSMETIIKKAVINKKI - MUN HIUSTEN TOP 5

Mä alotin kesäkuussa tekemään kerran kuukaudessa postauksen mun sen hetken kosmetiikkavinkistä teille ja nyt on tämän kuun vinkkausten vuoro. Kesäkuussa puhuin vegaanisesta budjettikosmetiikasta ja nyt aiheena on hiukset. Keräsin tähän postaukseen viisi tuotetta mistä en tällä hetkellä luopuisi millään. Jostain syystä multa kysytään tosi paljon mun hiuksista ja kaikki jutut mitkä hiuksiin liittyvät on tosi toivottuja. Musta se on lähinnä huvittavaa, koska nytkin mun päässä hiukset muistuttavat lähinnä jotain linnunpesää, mutta tässä nää nyt tulee! 


1. Oon käyttänyt Lushin Daddy-O shampoota nyt melkein vuoden ajan erittäin tyytyväisenä. Se on ehkä yksi riittoisimpia shampoita mitä olen ikinä käyttänyt ja sen tuoksu on ihan taivaallinen. Siinä on orvokkia ja sitruunaa, jotka pitävät hiukset kylmän sävyisinä ja keltaisuuden poissa. Veikkaan, että käytän tota niin kauan kun blondina viihdyn. Sen jälkeen kun nykyinen hoitoaineeni loppuu, haluaisin testata myös saman sarjan hoitoainepalaa

2. Mun tämän hetken suosikki hiusnaamio löytyy myöskin Lushilta. Roots on tarkotettu erityisesti päänahalle ja sen käyttämisen jälkeen koko pää tuntuu viileältä ja virkistyneeltä. Se viileys johtuu luultavasti siitä, että se sisältää minttua joka tuoksuu myöskin hyvin vahvasti. Mä ite tykkään mintusta kaikessa mahdollisessa muodossa, joten toi on ainakin mulle tosi iso plussa. Hunaja ja neitsytoliiviöljy tekee tukasta tosi pehmeen, mutta vahvan.


3. Siis tää ei nyt oo mikään vitsi, mutta mä veikkaan vahvasti että mun hiukset olisivat vain yksi iso rastapallo ilman Niiskuneidin selvityssuihketta. Mun hiusten harjaamisrutiinit ovat ihan säälittävät ja yleensä mulla on kaikki harjat hukassa ja muistutan Rölliä. Mulla ei oo tullut mitään selvityssuihketta vastaan joka olisi yhtä hyvä, ei jättäisi tukkaa mitenkään tahmeaksi ja tuoksuisi vielä kaupan päälle omalta lapsuudelta. Eihän toi varmaan mikään katu-uskottavin pullo tai tuote ole, mutta hiton hyvää ja halpaa. Taitaa maksaa alle 5€ kaupassa. 

4. Vaaleiden hiusten sävyttämiseen mä käytän yleensä Herman's Amazingin Veronicaa tai Sylviaa, riippuen ihan siitä millaisen lopputuloksen haluan. Toi Veronica on tarkoitettu platinaan tukkaan ja Sylvia hopeaan. Herman's Amazing on siis mun duunipaikan Cybershopin oma hiusvärimerkki ja se on kokonaan vegaaninen. Multa lähtee isot peukut ton tuotteen koostumukselle, sillä se on geelimäistä ja tosi hyvin levittyvää. Nyt en tosiaan oo pitkään aikaan edes sävyttänyt millään suoravärillä, mutta ajattelin että nää värit kuitenkin ihmisiä aina kiinnostaa.


5. Balmainin suolasuihke on mulla ainakin toiminut tosi hyvin. Sitä ei ole kehuttu markkinoiden parhaaksi suolasuihkeeksi ihan turhaan, vaan se lunastaa odotukset kyl täysin. Hiukset saa tuuheiksi tyvestä latvaan ja saan ton avulla mun hiuksiin juuri sellaisen rakenteen kuin haluan. Tossa on muutenkin sellainen tosi parfyymimainen tuoksu mistä tykkään hirveesti. Mä muutenkin oon tykännyt aina käyttää Balmainin hiustuotteita mitä meillä varsinkin mun vanhempien luona on paljon. Vaikka sillä ei ole mitään suurta merkitystä itse tuotteen kohdalla, mutta tykkään varsinkin Balmainin tuotteiden tosi pelkistetystä ja tyylikkäästä ulkonäöstä. 

Onko kenelläkään samoja suosikkeja ja haluatteko että jatkan kuukauden kosmetiikkavinkkejä?

7/27/2016

NIIN HYVÄ KESÄPÄIVÄ


Tölkki kokista, aurinko ja parhaat ystävät. 
Kimalteleva olotila, inspiraation tulva ja Leevi and the leavings.

Eihän sitä muuta edes tarvitse.

7/26/2016

UUDET LEMPPARIT X2

Lemppari 1: Skidinä mun ehdottomat suosikit oli Adidaksen valkoiset Superstarit. Nyt oon ottanut ne taas elämääni mukaan ja ne sopii mun silmään jokaiseen asuun mitä vaan kaapistani keksin. Yksi elämän parhaista tunteista on kun uudet kengät laittaa jalkaan ensimmäistä kertaa. Sitä kävellessä vilkuilee kokoajan jalkoihinsa niiden kenkien hohtoa puhtaan valkoisena. Siis mä oikeesti rakastan noita kenkiä. Aika huolestuttavan paljon oikeestaan. Hyvin käytetty 90€.


Lemppari 2: Käytiin Hannan kanssa yhtenä päivänä tekemässä kierrosta Helsingin parhaimmissa Uffeissa ( Iso Roobertinkatu & Fredrikinkatu ) ja löysin sieltä ton skottiruutuisen hameen. Se tosin oli mua melkeen nilkkoihin asti, mutta ajattelin keksiväni siitä kuitenkin jotain. Leikkasin siitä lyhyemmän ja totesin, että helma purkautuu nyt uskomattomien diy- taitojeni takia kokonaan. Se on silti mun ehdoton lempihame tällä hetkellä. Pitäisi vaan saada aikaseksi ommella se reuna kunnolla, ettei mulla ole kohta jäljellä vaan kasa lankaa. Hyvin käytetty 2€.

Kuvat: Hanna Aaltonen

7/25/2016

TÄLLÄ HETKELLÄ MINÄ TYKKÄÄN KOVASTI

HATTU: Brixton PAITA: Kämppikseltä pöllitty, eli todennäköisesti uskoisin sen olevan varmaan tyyliin Uffista HAME: H&M FLANELLIPAITA: Sama kuin paidan kanssa KENGÄT: Vans LAUKKU: Ponkes

Tällä hetkellä tykkään: Vesimelonista, terdellä vietetyistä illoista kavereiden kanssa ja mun maailman reikäisimmistä Vanssin slip-oneista. Kanttareilleista, pitkistä tekstiviesteistä, vesilätäköistä, viinirypäleistä ja pitkästä aikaa kirppisten kiertelyistä. Marimekon siirtolapuutarha- lautasista, mintulla maustetusta vedestä, sporan kolinasta sekä Heinekenin bissestä. Pink Floyd, Led Zeppelin, Jimi Hendrix, The Doors, Janis Joplin, CCR, Kingston Wall ja muut mun vanhat suosikit jota ei ole pitkään aikaan kunnolla fiilistellyt. Pilviset päivät, kymmenen tunnin yöunet, trikoota olevat lakanat ja E. E. Cummingsin lempirunot. Keltainen väri, Leonardo Da Vincin luonnokset, jääpalat, kimaltavat geelikynät ja Annika Bengtzon. 

Tällä hetkellä en tykkää: Fazerista. (klik) (klik

7/24/2016

LUSH THINK PINK - TÄYDELLINEN SADEPÄIVÄ

Yksi ehdottomasti meidän kämpän parhaimpia puolia on kylpyamme. Tää kämppä on ensimmäinen mun oma asuntoni mistä moinen kapistus löytyy ja se onkin ollut täällä asumisen aikana aika kovassa käytössä. Varsinkin talvella kun tuli illalla töistä ja lunta tuli vaakatasossa suoraan naamaan, oli aika ihana mennä lillumaan kylpyyn ennen nukkumaanmenoa. Musta tuntuu, että kylvystä nousee kirjaimellisesti puhdistuneena ja täysin uutena ihmisenä. Ehkä se on joku tämmönen mun henkinen rituaali. 


Kuten varmasti aika moni lukija on huomannut, rakastan Lushin tuotteita ihan täysillä. Oon nyt testannut jo aika monta niiden kylpypalloa ja viime perjantaina oli vuorossa Think Pink. Perjantaina mulla oli vapaapäivä ja satoi ihan kaatamalla suurimman osan päivästä, mikä onkin syy siihen että pysyin iltaan asti kotona. Jossain vaiheessa menin hetkeksi lukemaan kylpyyn tota Liza Marklundin ja Lotta Snickaren kirjaa loppuun (niin isot suositukset kuin voin vaan antaa!) ja samalla nautin kylpypallon täydellisestä tuoksusta. Noiden kylpypallojen käyttäminen on aikamoista luksusta ja harvinaista herkkua. Iho tuntuu näiden kylpyjen jälkeen maailman pehmeimmältä, mikä on aika paljon sanottu mun atooppisesta ihosta. 

Nyt hetken hehkutettuani kylpyammetta, eli sitä meidän kämpän yhtä parhainta asiaa, päästään siihen oikeestaan ainoaan huonoon puoleen. Oltiin nyt perjantaina bailaamassa Hakaniemen kattojen yläpuolella siistillä kattoterassilla kun mun kaverin kämpän hautajaisia juhlittiin ja samalla kuvattiin kyseisen kaverin uutta musiikkivideota. Äiti laittoi mulle viestiä, että oonko ihan kunnossa ja Kalliossa on kuulema räjähtänyt joku asunto. Se asunto on meidän lähellä ja myös se kuuluu kaasuverkostoon. Yksi mun kaveri asuu kyseistä kämppää vastapäätä ja oli nähnyt suurimman osan tosta tilanteesta. En tiedä mikä muualla Suomessa on kaasuhellojen ja -uunien tilanne, koska minä vahvasti luulin jo etten koskaan tule niihin enää elämässäni törmäämään, mutta kuinkas ollakkaan, sellaista nykyisessä kodissani joka päivä käytän. Mä inhoan ja pelkään jostain syystä sitä ihan jumalattoman paljon. Sitä ei kauheesti auta se, että tässä lähellä kämppiä poksahtaa ehkä juuri kyseisten asioiden takia.

7/19/2016

TUOMIOKIRKON PORTAILLA


HATTU: Brixton TAKKI: Monki MEKKO: Monki KENGÄT: Uff SATEENVARJO: Cybershop

"Be like the ocean. Breathtaking to look at, strong enough to not be destroyed, and gentle enough so others find comfort in your presence."

Kuvat: Areta Santos

7/17/2016

DESENION SISUSTUSTAULUT SAAPUIVAT

Ennen viime joulua mä bongasin Iinan blogista Desenion sisustustauluja, joita hetken selailtuani päätin tilata myös itselleni jossain vaiheessai. Tallensin sivun suosikkeihini ja kuten minulla tapana on, unohdin asian ihan täysin. Kuukausi sitten sain yritykseltä sähköpostiini ehdotuksen yhteistyöstä ja mietin nimen olevan kovin tuttu. Sivuille mennessäni muistin listan minkä tein omista suosikkitauluistani ja yhteistyön tiimoilta sain ne nyt vihdoin omaan makuuhuoneeseeni. On maailman siisteintä tehdä yhteistyötä just sellaisten yritysten kanssa mistä haluisi ilmankin mitään yhteistyötä tilata tuotteita. Meillä on kuitenkin kotona aika paljon tauluja seinillä, mutta mun huoneesta ne ovat puuttuneet oikeastaan kokonaan. 


Mä tykkään sisustuksessa hirveesti kultaisesta väristä ja sitä löytyykin mun huoneestä aika monesta yksityiskohdasta. Sääli, että mun kämppis inhoaa kultaista väriä ja mä en voi tunkea sitä kultaista muuhun osuuteen meidän kämpästä. Mulla on jo mun työpöydällä iso karttapallo, mutta totesin ettei karttoja voi koskaan olla liikaa. Valitsin siis ison kultaisen maailmankartan yhdeksi tauluksi. Mulla on suunnitelmissa kerätä sen ympärille vielä lisää tauluja ja valokuvia, mutta se nyt on vähän vielä vaiheessa. 


Työpöytäni ympärille tuli ihan järjettömän siistit abstraktit julisteet ja mustavalkoinen kuva Helsingistä. Varsinkin toi sininen on ihan mun suosikkini, sillä se sopii tohon karttapalloon jotenkin niin hyvin. Haluaisin ehkä tuohonkin nurkkaan lisää tauluja, mutta voi olla että se jää tuollaiseksi. Musta myöskin tuntuu kaikkien aina ihmettelevän kaiken uskonnollisen taiteen kuten ikonien löytymistä mun kotoa, sillä oon todella vahvasti ateisti. Mä oon muutamaan otteeseen blogissa selittänytkin sen, että rakastan yksinkertaisesti uskonnollisia kuvia yli kaiken ja siksi ikoneita keräänkin. Ehkä se on vähän ristiriitaista, mutta olkoot. Halusin myöskin tosi pitkään teologiseen opiskelemaan, enkä ole vieläkään sulkenut sitä vaihtoehtoa pois tulevaisuudestani. 

Meikä on vähän sellainen Helsinki vannottaja ja siksi mulle on vielä Deseniolta tuon kuvan lisäksi tulossa myös Helsingin kartta isona julisteena sänkyni päälle. Mun rakkaus tätä kaupunkia kohtaan on ihan suunnaton ja pidin jotenkin ihan hirveesti noiden karttojen visuaalisesta ilmeestä. Ylipäätään noi kartat ja kaupungit olivat mun ehdottomia lemppareita Desenion julisteiden valikoimasta ja tekisi mieli tilata niitä vielä lisää muualle kämppään. Mä oon kyllä taas kerran niin sisustuspäissäni, että musta olisi kiva fiilistellä ja höpöttää näitä juttuja loputtomiin. Ehkä pitäisi väsätä kotipostauksia vielä lisää. 

Kiinnostaako täällä jotain nähdä myös enemmän meidän kodista kuvia? 

Yheistyössä: Desenio

7/14/2016

HYVÄ ANORAKKI JA HUONO RYHTI


PIPO: Ponke's ANORAKKI: R-Collection

Tosta ensimmäisestä kuvasta varmaan huomaa sen, ettei balettitunneilla käyminen ollut mun juttuni lainkaan. Mun ryhti on niin järjettömän huono että vähän itseänikin nolottaa. Mä itseasiassa oikeesti kävin tanssikoulussa joskus skidinä snadisti pakotettuna ja olin ihan surkea. Siellä esityksessä muut tanssi kiltisti ja mä olin lavan reunalla tsekkailee missä mun Äiti ja Isi istuu. Oon muutenkin tosi kömpelö ja mun tasapainoaisti on ihan onneton. Pakko vielä todeta tässä itseäni haukkuessa mun käsivoimien olevan samaa tyyppiä kuin Tyrannosaurus Rexillä.

Näissä kuvissa istuttiin Aretan kanssa Kaisaniemen puiston ulkopuolella kuuntelemassa Black Sabbathin keikkaa. Kyseinen bändi on mun ehdottomia lempibändejä ja ainoa syy miksi skippasin itse keikalle menemisen oli oma rahatilanne ja se, että olen Ozzyn nähnyt livenä kolmesti. Eihän se ole mitenkään sama asia kuin itse Tony Iommin näkeminen, mutta lohduttaa jotenkin mua suuresti sen suhteen etten keikkaa nähnyt. Käytiin myös kuuntelemassa Queenin keikka samassa paikassa ulkopuolelta kuukausi sitten ja yllätyin suuresti miten hyvin Adam Lambert vetää. Se astui niin isoihin saappaisiin, että vähän silloin kun se julkaistiin Queenin uudeksi laulajaksi mua hirvitti. 

Kuvat: Areta Santos

Ps. Anorakkirakkautta! Oikeesti ehdottomasti maailman parhain takki, uskokaa mua tai älkää. Sen päältä pois ottaminen on kyllä aina yks työmaa. Kaikki anorakin omistajat voivat varmasti samaistua kyseiseen tuntemukseen. Toi mun musta on kyllä niin iso, että sitä voisi melkein mekkona käyttää. Ehkä seuraavan kohdalla valitsen sen oikean koon...

7/13/2016

RAIKAS MUSTIKKASMOOTHIE MINTULLA

Vietin hyvin ansaitun vapaan viikonlopun mun vanhempien luona Raumalla ja tehtiin siellä Äitin kanssa aamiaiseksi nopeaa ja helppoa mustikkasmoothieta meidän itse keräämistä mustikoista. Vaikka meikästä ei saa minkäänlaista eräjormaa tekemälläkään, oli silti ihana käydä pitkästä aikaa metsässä keräämässä mustikoita ja etsimässä kanttarelleja. Käytettiin tässä smoothiessa myöskin omasta maasta poimittua minttua, mikä teki siihen hyvän ja raikkaan maun. 


Tarvitset tähän: 

Mantelimaitoa / mustikoita / chia-siemeniä / minttua 


Ensin liotettiin pari ruokalusikallista Chia-siemeniä mantelimaidossa jotta ne turpoaisivat. Mun pitäisi kyseisiä siemeniä saada ujutettua ruokavaliooni jollain tapaa huomattavasti enemmän, sillä niistä löytyy niin paljon proteiinia ja kuitua, sekä miljoonaa muuta hyödyllistä asiaa. Itseasiassa jos totta puhutaan oon kiinnittänyt tämän vuoden aikana huomattavasti enemmän huomiota siihen mitä pistän suustani alas ja se jopa näkyy vaa'an numeroissa. Edelleenkin oon kyllä sipsien suuri ystävä ja intohimoinen rakastaja. Edistystä silti on tapahtunut ja enää en elä pelkästään nuudeleilla ja lohkoperunoilla. 


Mustikat heitetään blenderiin ja siemenet mantelimaidon kanssa perään. Ei mitään hajua mittasuhteista mut ehkä suosittelisin laittamaan hyvän fiiliksen mukaan vähän kaikkea. Laitettiin Äitin kanssa joukkoon myös muutama teelusikallinen intiaanisokeria, joka on siis täysruokosokeria mikä on ainoastaan kuivattua, eli muuten täysin käsittelemätöntä. Meillä käytetään kyseistä sokeria ruuanlaitossa kotona aika paljon. Sitten mukaan ihan vaan muutama lehti tota minttua, sillä toi meidän kasvattama on aika vahvan makuista. 


Blenderi pyörimään ja tadaa - valmista tuli! Tähän olisi voinut laittaa sekaan vielä vaikka mitä, mutta haluttiin pitää tämä mahdollisimman simppelinä smoothiena. Tuli ihan mielettömän hyvä juoma aamuksi ja loput tosta mintusta laitettiin vesikannuun, jotta on raikasta juomaa myös lounaalla. 

Mun tulee harmittavan vähän tehtyä smoothieita sen takia, että ajattelen aina sen tiskaamisen olevan jotenkin niin ylitsepääsemättömän työlästä. Sehän on siis minulle hyvin tyypillisesti täyttä paskapuhetta ja asioiden välttelemistä. Jossain vaiheessa jaksoin vielä tehdä aamuksi töihin smoothien mukaan, mutta nyt se on jäänyt ihan kokonaan. Hyvä kun ehdin aamuisin hampaat pesemään ja vaatteet vaihtamaan ennen kun juoksen jo ratikkaan. Aamupalan syöminen olisi tosi hyvä taito opetella taas ja se ehkä onkin yksi mun tulevan syksyn missioista. 

7/12/2016

TARINA LEMMIKIN MENETTÄMISESTÄ JA ELÄMÄÄKIN SUUREMMASTA YSTÄVYYDESTÄ

Mä olin just täyttänyt kuusi kun koitti mun koko elämäni yksi merkittävimpiä päiviä. Vaikka olisin jossain vaiheessa elämääni unohtanut jo oman nimenikin, en ikinä tule unohtamaan sitä hetkeä kun meidän eteiseen tuodun kuljetuslaatikon ovi avautui ja maailman pienin ja kaunein mustavalkoinen kissa tuli sieltä nuuskimaan uutta kotiaan. Mulla oli silloin tosi vahva tunne siitä, ettei mun elämässäni voisi enää millään tulla yhtään typerää päivää koskaan, sillä meillä oli vihdoin kissa. Muistan seuraavana aamuna sen riemun herätessäni kun pääsin taas leikkimään Helmin kanssa ja paijaamaan sen sileää turkkia. Mä olin niin onnellinen kuin kuusivuotias lapsi mistään ikinä voi olla. Niin oli mun Äitikin ja lopulta meillä olikin yhteensä neljä kissaa. 


Mulla ei lapsena ollut paljoa kavereita tai seuraa jonka kanssa leikkiä ja siksi meidän kaksi ensimmäistä kissaa Helmi ja Iines toimivat mun tärkeimpinä ystävinä sekä loistavina leikkikavereina. Lähinnä vein kissat valjaissa metsään leikkimään kanssani milloin hevoskotkia ja milloin noitia. Oon myös pienenä hiihtänyt metsässä Helmin kanssa. Väsäsin kissoille agilityratoja ja yritin kouluttaa niitä milloin mihinkin temppuun, sekä opetin niille mm. kertotaulua koulukirjoistani. Mulle oli tosi tärkeää, että meidän kissat oppivat samat jutut kuin minäkin koulussa opin. Nyt miettiessäni näitä juttuja en ehkä edes ihmettele sitä miksei mulla ollut hirveää määrää ystäviä. Vähän vanhempana aloin pitää kissoja mun omina henkilökohtaisina päiväkirjoina ja kerroin niille asioita mitä en ole varmaan koskaan sanonut kenellekkään muulle vieläkään ääneen. Ne olivat mulle silloin ja ovat edelleenkin tärkeimpiä ystäviä joita omistan. Vielä lukiossakin kun multa kysyttiin mikä haluaisin olla isona, mun vastaus oli aina kissa. 


Kun vuoden alussa Äiti soitti mulle Helsinkiin ja aloitti puhelun itkemällä lohduttomasti mä jotenkin tiesin ihan tasan tarkkaan mitä sieltä on tulossa. Helmi oli ollut vanha ja vähän väsyneen oloinen ja viimeksi Raumalla ollessani se oli käpertynyt syliini niin pienenä ja hauraana nuolemaan sormiani, etten voinut silloin olla miettimättä oliko näitä hetkiä vielä tulossa paljoa lisää. Jälkeenpäin on tullut mietittyä, että olikohan se mun käsien nuoleminen Helmin tapa sanoa hyvästit. Mä järjestin kuitenkin työvuoroni uudelleen ja lähdin seuraavalla bussilla Raumalle Äitin tueksi. Istuttiin pöydän ääressä ja itkettiin yhdessä tunteja, eikä silti mikään tuntunut helpottavan. Lapsena ajattelin aina, että Äiti rakasti Helmiä enemmän kuin minua tai siskoani. Niillä oli kuitenkin Äitin kanssa sellainen yhteys mitä en ole nähnyt edelleenkään kenenkään eläimen ja ihmisen välillä. Ei siis sillä, etteikö Äitini rakastaisi minua varmasti enemmän kuin omaa henkeään.


Suru on varmaan turhauttavin, hämmentävin ja tunteellisin asia mitä ihminen pystyy kokemaan. Musta tuntuu, ettei lemmikin menettämisen surusta puhuta tarpeeksi paljoa, sillä ihmiset jotka eivät ole koskaan lemmikkiä omistaneet eivät myöskään koskaan sitä surua tule ymmärtämään. Ehkä se liittyy siihen, miten lemmikit eivät vaadi sinulta mitään. Niiden seurassa pystyy olemaan niin aidosti oma itsensä, eivätkä ne kritisoi tai petä luottamusta koskaan. Niin puhdasta ja aitoa kiintymystä on vaikea löytää mistään muualta. 

Helmin lopettaminen on ehdottomasti suurin suru mitä minä olen koskaan elämässäni kohdannut ja voittaa kamaluudellaan jokaisen kerran kun olen jonkun ihmisen hautajaisissa istunut. Suru toisaalta kertoo myös siitä, miten on menettänyt elämässään jotain todella merkityksellistä. Jos elämässään on kokenut jotain niin suurta, on toisaalta aika onnekas tyyppi.  


Mä en oikeastaan koskaan käsitellyt sitä surua mitä Helmin kuolemasta aiheutui. Tänään selatessani vanhoja kuvia lapsuudestani tuli olo siitä, että ehkä nyt olisi jo aika tehdä jotain konkreettista. Sen jälkeen aloitin kirjoittamaan tätä. Ehkä tämä kuuluu minun surutyöhöni ja ehkä jonain päivänä pystyn miettimään Helmin sileää turkkia ja karheaa vaaleanpunaista kieltä itkemättä, mutta se päivä ei ole vielä pitkään aikaan. Olen kuitenkin niin onnellinen siitä, että sain kasvaa kissojen kanssa ja tuntea sen rakkauden jota lemmikin omistaminen parhaillaan antaa. Tämän kirjoittaminen oli jotenkin niin henkilökohtaista ja arkaa, etten edes tiennyt haluaisinko tätä julkaista. Toisaalta uskon, että ruudun toisella puolella on monta ihmistä jotka pystyvät samaistumaan siihen järjettömään suruun mitä lemmikin menettäminen aiheuttaa ja siihen, ettei kaikki ihmiset pysty ymmärtämään sen surun suuruutta. Tämä teksti on myös teille. 

Kiitos Helmi vuosista 2002 - 2016. 

Olit paras kissa, ystävä ja perheenjäsen mitä pieni tyttö voi koskaan toivoa. 

7/11/2016

KREISI ADIDAKSEN RETROTAKKI

Mulla on paha tapa tehdä vähän liian kalliita heräteostoksia kun sille päälle satun ja yksi niistä on ollut tämä Adidaksen takki. Ostin sen vuosi sitten kaapin pohjalle pölyyntymään ja nyt olen yrittänyt ottaa sitä käyttöön taas. Meikään iskee tosi vahvasti kaikki mahdolliset retrokuosit ja väriyhdistelmät, mutten niitä osaa käyttää omassa pukeutumisessani juuri lainkaan. Toi takki on kuitenkin jollain tasolla niin siisti, että oon valmis opettelemaan värien käyttämistä ihan vaan sen takia. Nää on juuri niitä vaatekappaleita jotka ovat omalla rumuudellaan jo aika makeita. 


PIPO: Beyond TAKKI: Adidas KENGÄT: Uff

Värikkäästi pukeutuminen on mulle ihan uskomattoman vaikeaa. En tiedä onko nää jäänteitä rakkaasta menneisyydestäni emotyttönä vai mitä, mutta ilman mustia vaatteita mulla on lähes aina todella epämukava olo. Tiedättekö sen tunteen kun kokeilette aamulla kotoa lähtiessänne jotain uutta yhdistelmää vaatteissa tai käytätte jotain vaatekappaletta mitä ette ole pitkään aikaan käyttäneet ja koko päivä menee sen takia pilalle? Mä ainakin tiedän. Tän takin kanssa on tosi monta kertaa tullut juuri se olo ja siksi se onkin jäänyt sinne kaapin pohjalle odottamaan sitä päivää kun kreisit väriyhdistelmät ei saa mua ahdistumaan. Viikko sitten päätin, että se päivä voisi nyt koittaa. 

Musta tuntuu, että oon pukeutumiseni suhteen ihan nössö nykyään. Toista se oli silloin yläasteella kun päätin olevani mahdollisimman siisti jos koululaukkunani on joku vanha muovikassi ja farkut pysyvät kasassa hakaneulojen avulla. Mä käytin kesälläkin nahkahousuja ja mun tukasta tuli valehtelematta varmaan puoli metriä pituutta lisää. Muistan käyttäneeni joskus sellaisia kiiltäviä hopeita legginssejä ihan vaan sen takia, että tiesin niiden olevan muiden mielestä ihan järjettömän rumat. Niin ne todella olikin. Ehkä pitäisi ottaa jotain siitä asenteesta takaisin itseeni. Ne pandoja muistuttavat silmämeikit jätän kyllä siihen aikakauteen. 

Kuvat: Areta Santos

7/10/2016

PARI SANAA KIRJOISTA // METSÄN POIKA TAHDON OLLA

Jos mun pitäisi valita Aleksis Kiven runoista omat suosikkini, ne olisivat ehdottomasti Metsämiehen laulu, josta osa tämänkin postauksen otsikosta tulee sekä Oravan laulu. Seitsemän veljestä ei ole ikinä kuulunut mun suosikkeihin millään tasolla, mutta sen lukeminen on ollut mulle jotenkin sellainen itsestäänselvyys monellakin eri tavalla. Jotenkin suomalaisen kirjallisuuden klassikot on mulle aika nihkeitä luettavia, vaikka suurimman osan olen kahlannut väkisin läpi. Mulla on itseasiassa tosi paljon kirjoja jotka olen itseni pakottanut lukemaan ihan vain sen takia, että olen pitänyt niiden lukemista jollain tavalla tärkeänä. Viimeisen vuoden oon enemmän tai vähemmän tutustunut venäläiseen klassikkokirjallisuuteen ja Tolstoi on mennyt kyllä huomattavasti paremmin alas kuin Linna tai Waltari.



Tällä hetkellä mulla on meneillään Liza Marklundin ja Lotta Snickaren Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan ja se on vaikuttanut jo nyt yhdeltä parhaimmalta kirjalta jota olen hetkeen lukenut. Kyseinen kirja siis käsittelee miesten ja naisten välistä epätasa-arvoa siitä hetkestä asti kun tänne maailmaan me synnytään ja miten meidän kasvatuksemme vaikuttaa rooleihin mitä otamme aikuisena työelämässä. Tutkimukset siitä, että tytöistä kasvatetaan kilttejä, passiivisia ja avuliaita kun taas poikia rohkaistaan olemaan aktiivisia, äänekkäitä ja vaativia ovat ihan järjettömän mielenkiintoisia omasta mielestäni. Varsinkin siksi, että itse lapsena ollessani kaikkea muuta kuin sitä mitä opettajieni mielestä tyttöjen olisi pitänyt koulussa olla jouduin aika paljon hankaluuksiin sen johdosta. Isot kirjasuositukset siis tälle opukselle, kannattaa lukea!

Mun lukeminen on nykyään jotenkin ihan järjettömän huonoa. Vilkuilen aina kännykkää, mietin samalla kaikkea turhaa ja tuntuu, ettei keskittyminen riitä enää mihinkään. Mulla on ollut kyllä tosi isoja ongelmia keskittymisen kanssa ihan pienestä lähtien, mutta kirjat ja lukeminen ylipäätään ovat olleet mulle hyvänä apuna siihen. Jostain syystä tuntuu, ettei edes se auta nykyään, mikä huolestuttaa mua jotenkin suunnattomasti. Lukeminen on mulle niin rakas harrastus, että sen väheneminen elämästä tuntuu pahalta. Onko kenelläkään muulla samaa ongelmaa? Onko sosiaalinen media, teknologia ja muut kumppanit tehneet mun keskittymiskyvystä vieläkin huonomman? Onks se mun oma vika kuitenkin? Miks mä en tykkää Tuntemattomasta sotilaasta tai Sinuhe Egyptiläisestä? Onko ihminen koskaan muka käynyt kuussa?

Näihin kysymyksiin ja tunnelmiin. Viettäkää rentouttava sunnuntai ja lukekaa vaikka kirja. 

Ps. Linkkasin tohon Olavi Uusivirran version Metsämiehen laulusta. Sibelius sävelsi sen joskus ja se versio on ollut aina vähän liian mahtipontinen mun makuuni, mutta Olavi Uusivirran versiosta diggaan ihan järjettömästi. Onhan se Olavi aika ihana muutenkin. 

7/08/2016

PARHAAT HOUSUT ON EI HOUSUJA LAINKAAN

Toi valkoinen hame nousi heti sen ostamisen jälkeen mun tämän hetken suosikiksi. Olisin ostanut mustan, muttei sitä ollut jäljellä ja päätin kokeilla vaarallisesti valkoisen vaatteen ostamista aika hyvällä menestyksellä. Ihastuin tohon materiaaliin ja leikkaukseen niin paljon, että voisin jopa käydä sen mustan vielä ostamassa jossain vaiheessa. Käyn jostain syystä tosi harvoin Bik Bokissa, mutta ilmeisesti pitäisi alkaa käymään paljon useammin.  


LAKKI: Brixton TAKKI: Monki PAITA: Monki HAME: Bik Bok LAUKKU: Marimekko KENGÄT: Uff 

Jos joku on seurannut sitä mitä mulla on yleensä päällä on varmasti myös huomannut sen, etten käytä kunnollisia housuja juuri koskaan. Mä oon jotenkin aina inhonnut varsinkin farkkujen käyttämistä niiden epämukavuuden takia ja viimeksi kyseisiä housuja olenkin tainnut käyttää tammikuussa. Legginssit, hameet ja mekot on niin paljon mukavammat kuin housut ja siksi yleensä ne päätyvätkin päälleni. Haluaisin löytää jostain täydellisen malliset siniset farkut, mutta mun kahden vuoden etsinnästä huolimatta sellaisia ei ole vieläkään sattunut osumaan silmiin. Ehkä vielä jonain päivänä. Farkkujen ostaminen on jollain tapaa todella ahdistavaa touhua, eli pitäisi varmaan myös ensin päästä yli siitä kammosta mitä mulla on kyseistä aktiviteettia kohtaan. 

Ollaan asuttu mun kämppiksen Hannan kanssa nyt vähän yli kaksi vuotta yhdessä ja yhtä asiaa siinä mimmissä erityisesti ihmettelen edelleenkin. Sillä on tapana hengata himassa farkut jalassa ja se aiheuttaa mun sisällä vähän kuvotusta. Ajatuskin siitä, että olisin kotona edes housut jalassa tuntuu ihan järjettömältä. Sen kunniaksi, että ollaan asuttu nyt kaksi vuotta yhdessä mentiin piknikille meidän vanhan Kontulan kämpän lähellä olevaan metsään just näiden kuvien ottamisen jälkeen. Nää kuvat on otettu siis meidän sisäpihalla Kalliossa, enkä voisi olla onnellisempi siitä ettei tarvitse enää asua Kontulassa. Metsää on kyllä vähän ikävä. 

Ihanaa perjantaita tyypit!

7/07/2016

R-COLLECTION & BEYOND COLLABORATION // KONEPAJA

Me käytiin hyvän toverini Venlan kanssa muutama viikko sitten Konepajalla Brunossa R-Collectionin ja Beyondin yhteisen malliston julkaisun merkeissä. Sen vaatemalliston lisäksi yhteistyö sisältää myös Hiisi Panimon valmistaman Farmhouse Ale bissen, jota oli tuolla julkkareissa tarjolla. En tiedä houkutteliko meidät paikalle Venlan kanssa siistit vaatteet vai ilmainen bisse, mutta oli kuitenkin tosi hyvä päätös kävellä kotoa nauttimaan perjantain kunniaksi muutamat ja pällistelemään Brunossa olevaa meininkiä. Meillä molemmilla oli ensimmäinen kerta Brunossa ja taidettiin olla ihan samaa mieltä siitä ettei se jää viimeiseksi. Paikalla oli taidetta, dokkarin ensi-iltaa, vaatteita, tatskoja ja hyvän näköistä ruokaa. 


TAKKI: Monki PAITA: Marimekko HAME: H&M KENGÄT: Vans HATTU: Brixton LAUKKU: Marimekko

Itse mallistosta haluaisin kotiuttaa itselleni ainakin tämän (klik!) puuvillaisen anorakin ja molemmat reput. Mulla on entuudestaan yksi R-Collectionin anorakki ja se on ollut ihan huippu sijoitus. Käytin sitä viimeksi viikko sitten hakiessani jotain Kallio Kierrättää- kauppoja skedellä kun satoi ihan kreisisti. Se oli optimaalinen takki sateessa skeittaamiseen. Aika ironista, että silloinkin olin menossa ostamaan takkia ja nyt puhun uuden takin ostamisesta ja viimeisimmässä postauksessani olen kertonut ongelmastani takkien hamstraamisen suhteen. Hups. Tossa anorakissa mitä Beyondin ja R-Collectionin yhteismallistosta himoitsen on oikeestaan ainoana huonona puolena sen valkoinen väri joka mun käytössä olisi varmasti aika läikikäs jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Ehkä elämässä pitää kuitenkin ottaa välillä riskejä. 


Oon tajunnut vasta tämän kesän aikana sen miten hyvin viihdyn kaikissa turhissa kissanristiäisissä. Musta on kiva käydä kaikissa mahdollisissa tapahtumissa jotka eivät vaadi korkokenkiä tai iltapukua ja siksi mä niitä tapahtumia haalinkin kalenteriini enemmän kuin sinne mahtuisi. Tosi useesti kyseisissä illanvietoissa mietin, että pitäisi olla kamera mukana ja tehdä tästä blogiin postaus. Ehkä pitää skarppaa sen asian suhteen. 

Ps. Toi bisse oli jopa ihan okei. Mun makuaisti on tottunut vesitettyyn bisseen Kallion räkälöissä tai lämpimään Koffin kolmoseen, eli en ole mikään paras ihminen kuitenkaan arvioimaan kyseistä makuelämystä.

Postaus ei ole kirjoitettu yhteistyössä R-Collectionin, Beyondin tai minkään muunkaan kanssa. 

7/06/2016

KEVÄÄN LEMPITAKKI JA TAKKIEN OSTOLAKKO

Mulla on selkeesti joku ongelma takkien ostamisen suhteen. Viimeksi laskiessani ns. välikausitakkini, eli sellaiset keväällä ja syksyllä käytettävät takit, niitä oli melkein 30. Vertailun vuoksi multa löytyy tasan yhdet farkut ja tasan yksi lämmin takki mitä voisi käyttää talvella palelematta. Mä en todella tiedä missä vaiheessa takkien ostaminen on lähtenyt multa niin käsistä kuin se on näemmä lähtenyt, sillä musta tuntuu että käytän niistä takeista yhteensä ehkä viittä. Tämän huomion takia totesin muutama kuukautta sitten, etten osta enää pitkään aikaan yhtään takkia. Olen lipsunut lupauksestani kahdesti ja toinen syypää näkyy näissä kuvissa jotka Aretan kanssa otettiin yli kuukausi sitten. 


TAKKI: Monki PIPO: Ei mitään muistikuvaa TOPPI: Monki HAME: H&M KENGÄT: Vans 

Mun oli yksinkertaisesti pakko (lue: ei todellakaan ollut) kuukausi sitten ostaa musta bomber Monkista. Se katsoi mua hyllystä sen verran anovin silmin, että keksin itselleni miljoona syytä kotiuttaa kyseinen yksilö. Sen ostamisen jälkeen en ole oikeastaan mitään muuta takkia käyttänytkään, eli ei ehkä niin turha ostos kuin kuvitella saattaisi. Toi on kuitenkin ehkä juuri se mun takkivaraston puuttuva palanen ja voisin käyttää siitä myös kaikkien bloggaajien suosimaa termiä rakkaustakki. Joskus yksinkertaisuus vain toimii parhaiten. 

Oon siis todella havahtunut kevään aikana siihen vaatteiden määrään ja sen naurettavuuteen mitä omistan. Musta tuntuu ettei ongelma ole edes se miten paljon ostan vaatteita vaan enemmänkin se, etten osaa luopua niistä mitä en edes käytä. Selitän aina itselleni miten kivoja juttuja sitä onkaan nämä reikäset housut jalassa koettu ja miten söpö miesmyyjä antoi mulle alennusta tästä paidasta ja tungen ne takaisin vaatekaappiini. 

Kuvat: Areta Santos