12/31/2017

MITEN PIDIN UUDENVUODENLUPAUKSET?

Kirjoitin vuosi sitten blogiin enemmän tai vähemmän tosissani lupauksia tulevalle vuodelle ja nyt on aika käydä läpi miten nää toteutui. Itseni tuntien odotukset eivät ole kovinkaan korkealla. 


- Yritän pitää itsestäni paremmin huolta. Sekä henkisesti että fyysisesti.
Tavallaan pidin monella eri osa-alueella itsestäni parempaa huolta. Voin paremmin kuin vuonna 2016, mutta siihen nyt ei paljoa vaadittu. 

- Vietän vähemmän aikaa Netflixin parissa ja enemmän kirjojen.
No Viaplay, HBO Nordic ja Ruutu+ vähän vei aikaa Netflixin katsomiselta, mutta silti luin tänä vuonna enemmän kirjoja kuin vuonna 2016. 

- Vietän vähemmän aikaa baarissa ja enemmän ihan vaan kotona. 
YES!!! Tein koko vuoden niin paljon töitä, ettei baarissa käymiselle jäänyt kovinkaan paljoa aikaa. Muutenkin nautin suunnattomasti ihan vaan kotona olemisesta. 

- Vietän vähemmän aikaa myrkyllisten puolituttujen seurassa ja enemmän niiden todellisten ystävien kanssa. 
Tämä toteutui täysin! Mun ylimääräinen ja turha sosiaalinen elämä on kuihtunut kasaan, mutta samat ystävät on edelleen messissä kuin ennenkin. Niiden tärkeys on vain korostunut entisestään. Omasta mielestäni yksi tärkeimpiä lupauksia mitä tein. 


- En haise kokoajan kauheen paljon tuhkakupilta. 
Haisin ja haisen. 

- Teen paljon töitä, mutta en kuitenkaan polta itseäni puhki kuten tein valitettavasti vuonna 2016.
No tein paljon töitä (ehkä vähän liikaa..), mutta erona viime vuoteen oli se, että tänä vuonna rakastin kaikkea työtä mitä tein. En polttanut siis itseäni puhki, mikä johtui vain ja ainoastaan siitä että töissä on niin kivaa. 

- Urheilen. Ainakin joskus. Ees vähän.
Hyvä Nelli! Tästä oon itseasiassa tosi ylpeä, vaikka tällä hetkellä jalka onkin niin paskana ettei urheiluun pysty. Pitää katsoa minkä tuomion lääkäri antaa ja sitten taas jatkaa omaan tahtiin. Mimmi joka vihaa liikuntaa liikkui kuitenkin vuoden 2017 aikana aika paljon. 

- En käy yksilläkään kiusallisilla treffeillä jonkun hämärän tyypin kanssa jonka oon löytänyt tinderistä. Vuonna 2016 tuli koettua kiusallisimmat treffit IKINÄ, enkä ota enää mitään mahdollisuutta siihen. Siis naurattaa edes ajatella sitä kokemusta.
Juu tämä ei kyllä toteutunut lainkaan... Pitäisi ehkä suosiolla poistaa se Tinder puhelimesta.


- Panostan blogiin, kirjoittamiseen, valokuvaamiseen ja kaikkeen siihen mistä tykkään. Teen muutenkin mahdollisimman paljon asioita mistä oikeesti nautin ja välitän. 
Panostin kaikkeen muuhun noista paitsi blogiin. Tein koko vuoden hulluna töitä ja inspiraatio blogin suhteen oli täysi nolla. Nyt työmäärä helpotti ja tiedossa on vuosi jolloin olen raivannut jokaiselle työviikolle aikaa myös blogille. Ensimmäistä kertaa elämässäni mulla on mahdollisuus tähän ja hitto sehän onkin siistiä. Huh, oon tästä ihan sairaan innoissani!

- Avaan laskut heti kun ne kolahtaa postiluukusta. Myös ne ikävät. 
Ehkä sit ens vuonna. 

- Välttelen Onnibussin vessoja ihan vaan mielenterveyteni takia. Toisaalta uskon sillä välttelyllä olevan myös positiivisia vaikutuksia ihan fyysiseenkin terveyteen. 
Käytin enemmän muita busseja kuin Onnibussia, joten joo onnistuihan tää. Kannattaa muuten tutustua siihen millainen homofobinen omistaja Onnibussilla on. Jännittävä kaveri. 

- Matkustan jonnekin ja tutustun siellä uusiin ihmisiin. Jos rahat riittää, jonnekin kauas. Jos rahat ei riitä, vaikka Kerava käy. 
Kööpenhamina ja Rooma oli ne tämän vuoden ainoat ulkomaanmatkat ja ne onnistuivat niin hyvin, että riittivät vallan mainiosti. Köpiksessä vietin ensimmäiset pari päivää kaverini Antin kanssa, jota en oikeestaan edes tuntenut etukäteen. Se sattui kysymään mua samana iltana bisselle kun olin ostanut itselleni lentoliput ja heitin läpällä, et tuu messiin. No se tuli pariksi päiväksi ja sen lähdön jälkeen tutustuin vielä lisää tyyppeihin. Kävin myös vuoden aikana muutamaan otteeseen Keravalla.


- En sekoile niin paljon aamuyöllä ja juo halpaa kaljaa. Halvan viinin kanssa voi tehdä poikkeuksen.
En sekoillut, enkä juonut halpaa kaljaa! Ainakaan kovinkaan paljoa. 

- Autan muita. Ne voi olla ystäviä, ihan täysin tuntemattomia tai vaikka Saimaan norppia. Kuulostaa suhteellisen jeesustelulta, mutta pidän tätä järjettömän tärkeänä asiana tätä vuotta ajatellen. Pitäisi osata antaa enemmän kuin ottaa.
Autoin erästä läheistäni koko vuoden niin paljon, että välillä tuntui omat voimat jo loppuvan. Onneksi en luovuttanut silloin kun muiden mielestä olisi pitänyt lähteä pois, sillä tällä hetkellä tilanne on paljon parempi. Kaikilla pitäisi olla se tyyppi joka repii kädet verillä sut pois siitä paskasta missä vellot. Vaikka tekisikin mieli hukuttautua siihen. 

- Opettelen jotain ihan täysin uutta ja astun pois mukavuusalueeltani, sillä siellä syntyy parhaimmat seikkailut ja kokemukset. 
No urheilun suhteen voisin sanoa tämän toteutuneen! 

- En haasta niin paljon riitaa keski-ikäisten miesten kanssa baarissa. Mun pitäisi oppia, ettei humalassa väittelyistä jotka koskee maahanmuuttajia tule yhtään mitään. 
Koen tämän harrastuksena ja haasteena, en siis luovuttanut vieläkään. Todella ärsyttävää. 

- Rakastun. Johonkin juttuun. Vaikka kenkiin. 
Yes. 


No ei mennyt ihan putkeen, mutta yllättävän hyvin homma toimi! 

Ps. Hyvää uutta vuotta, älkää ampuko raketteja! Nähdään ens vuonna. 

12/30/2017

9 X KUVAA ROOMASTA


Joulun viettäminen Roomassa oli paras idea pitkään aikaan. 

Päätettiin äitin kanssa lähteä jouluksi Roomaan heittämään Paaville yläfemmoja ja syömään sata pitsaa. Juhlittiin siis koko perheen voimin joulua muutama viikko sitten, koska puolet meistä vietti ns. virallisen joulun töissä. Mun isi on siis ollut merillä töissä koko mun elämäni ajan, joten meidän perhe on aika tottunut vähän siirtelemään juhlia parempiin ajankohtiin. Tärkeintä joulussa on kuitenkin se, että ollaan kaikki yhdessä ja syödään ihan liikaa. Se onnistui täydellisesti. 

Niin onnistui myös meidän reissu. Sain jouluaattona auringonpaisteessa skoolata Pantheonin edessä olevalla terassilla. Vitsi miten kiitollinen sitä saakaan olla siitä, että omistaa äidin joka samalla on paras ystävä. Mellä oli ihan täydellistä. 

12/28/2017

MATKAVINKKI ROOMAAN: TORRE ARGENTINA CAT SANCTUARY


Mun isän äiti, eli isoäitini jota kutsumme muumiksi on ammatiltaan historian opettaja. Se nainen kertoi mulle holokaustista ensimmäistä kertaa ollessani 7-vuotias. Hän ei koskaan haluaisi puhua mistään muusta kuin historiaan liittyvistä nippelitiedoista (yleensä sodista, Neuvostoliiton romahtamisesta tai siitä miten joku x henkilö kuoli) ja osaan kuvitella sen ilmeen sanoessani, ettei mua voisi vähempää kiinnostaa rauniot missä Julius Caesar kuoli. Se on sen verran tomera täti, että varmaan kiroaisi hetken mun olevan sivistymätön moukka ja sen jälkeen jättäisi perinnöttömäksi. 

Mua ei kuitenkaan kiinnosta Julius Caesarin kuolema, eikä myöskään rauniot joilla se tapahtui. Kasa kiviä muuttui kuitenkin huomattavasti mielenkiintoisemmaksi saadessani tietää, että nykyään se toimii yli sadan kissan turvakotina. 

Torre Argentina perustettiin 1993 auttamaan hylättyjä kissoja, jotka eivät saaneet mitään apua sairauksiinsa ja lisääntyivät levittäen niitä vain enemmän. Nykyään siellä rokotetaan, ruokitaan ja steriloidaan kaikki kisut ja siihen kaupan päälle annetaan adoptiomahdollisuus ja paljon rakkautta. Siisteintä on se, että homma pyörii käytännössä kokonaan vapaaehtoisten ja lahjoitusten avulla. 

Siellä niitä kissoja vilisti ympäri raunioita. Ensin tuntui ettei nähnyt yhtään ja seuraavaksi niitä bongaili jo kaikkialta. Sisätiloissa oli pieni kauppa ja kissojen hoitotilat, joissa käytiin äitin kanssa rapsuttelemassa heitä. Kokonaan sokeat ja kolmijalkaiset kissat raastoivat mun sydäntä verille, mutta sen tunteen pelasti koko paikan yleinen tunnelma joka hehkui aitoa huolenpitoa ja välittämistä kissoja kohtaan. Henkilökunta vaikutti siltä, etteivät haluaisi olla missään muualla töissä. En kyllä yhtään ihmettele.

Pietarinkirkko ja Pantheon on tietty siistejä, mut hitto tää oli kissaihmiselle iisisti Rooman ihanin paikka. Taas näen äskeisen lauseen kirjoittamisen jälkeen silmissäni isoäitini pyörivät silmät. 

Olen miettinyt HESY:n, eli Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen vapaaehtoistyötä tuhansia kertoja, päätyen aina kuitenkin samaan lopputulokseen. Mä en pystyisi lähtemään sieltä pois. Nyt tuolla käydessäni tajusin ehkä vielä paremmin miten tärkeää työtä vapaaehtoiset tekevät eläinten hyväksi ja rohkaistuin laittamaan HESY:lle viestiä. Saatte ehkäpä kuulla tästä myöhemmin! 

12/22/2017

ELÄMÄNI PISIN PARISUHDE

Mä kerron nyt mun pisimmästä parisuhteesta. Se on kestänyt melkein 5 vuotta. Hän on kuulunut mun arkeen samalla tavalla kuin syöminen ja puhuminen. Suuresta rakkaudesta huolimatta, tää parisuhde tappaa mut ennemmin tai myöhemmin. Niin ihanan rappioromanttista, eikö? 

Rööki, spaddu, kessu, kesteri, röökendaali, tupakka, bölli ja syöpäkääryle. 
Meikäläisen beibi, eli tarkemmin kuvailtuna pehmeässä askissa sijaitseva Camel. En muuten ole koskaan ymmärtänyt miksi sen nimi on Camel, koska logossa on selkeä dromedaari. 

Ennen kun mennään tätä rakkaustarinaa yhtään pidemmälle, on pakko muistuttaa vielä muutamasta asiasta. Olen täysin tietoinen tupakan terveys- ja ympäristöhaitoista, sekä siitä miten epäeettistä röökin vetäminen on. En ole typerä (tai oikeestaan joo olen, sillä edelleen sytytän sen kessun palamaan kaiken tämän tiedon jälkeen) ja olen luultavasti katsonut samat dokkarit kuin sinä. Tupakointi on viimeinen asia mitä suosittelisin yhdenkään elävän olennon tekevän. Siksi pyydän, älä koita valistaa minua. Jokainen röökimuija kyllä tietää nää jutut. 

Ajatus bussipysäkille kävelemistä ilman kädessä palavaa kessua kauhistuttaa. Entäs baari-illat tai töissä oleminen? Kotibileissä juoruhetket? Festarit? Aamut? Illat? Elämä? 

Olen herännyt vasta nyt siihen faktaan, että tupakointi rytmittää mun päiviä täysin. Se dominoi mua. Mulla on selkeät rutiinit joiden mukaan menen ja jos ne eivät onnistu, kaikki tuntuu menevän pieleen. Ajoitan lähtöni kotoa aina pari minuuttia aikaisemmin, jotta voin vetää sen röökin kanssamatkustajien iloksi juuri ennen sporaan nousemista. Syömisen jälkeen, ennen nukkumaanmenoa, tylsyydessä, ilossa, surussa, juhlassa ja paniikissa. Silloin mä imen sitä paskaa mun kehoon. Ja nautin siitä ihan helvetisti
Muistan skidinä kun näin Gandalfin vetävän piippua Taru sormusten herrassa ja mietin, että jonain päivänä mäkin osaan puhaltaa purjelaivoja savusta. Sitä en koskaan valitettavasti oppinut lukuisista yrityksistä huolimatta. Mut on siis kasvatettu tiukasti, meillä kotona ei ole koskaan tupakoitu ja kyseisen asian kamaluus on tehty mulle erittäin selväksi. Edelleenkään en koskaan tupakoi kun olen vanhempieni luona Raumalla tai ylipäätään heidän seurassaan. Kunnioitus niitä kahta kohtaan on sen verran suuri, että kestän ihan iisisti ilman tervaa keuhkoissani. Samalla hetkellä tosin kun bussi tulee takaisin Helsinkiin, mun käsi etsii repun pohjalta sen puoliksi tyhjän askin tyytyväisenä. 

Poltin röökiä ensimmäistä kertaa todella nuorena varastaessamme kaverini kanssa hänen vanhemmiltaan yhden tupakan ja jännityksissä keskellä metsää laitettiin se palamaan pitkällä sytkärillä, joilla yleensä takkoja sytytetään palamaan. Maistui ihan karseelta ja vannottiin, ettei kumpikaan koskaan polteta enää. Ei olla oltu tekemisissä vuosiin, mutta tietääkseni sekin mimmi polttaa edelleen. 

Joskus lukiossa mun satunnainen polttaminen lähti käsistä ja siitä tuli rakkaampi ystävä kuin olisin osannut kuvitella. Vietettiin kaikki mahdollinen aika kavereiden kanssa meidän koulun röökipaikalla ja sieltä mulla onkin eniten muistoja koko lukion ajalta. Jännittävää oli kun odotin kaupan nurkan takana kun frendit kävi ostamassa myös mulle röökiä. Ne oli myös alaikäisiä, mutta eivät näyttäneet ihan 13-vuotiaalta emolta kuten minä pinkin tukkani kanssa. Sen jälkeen Lämän vihreä kädessä elämä hymyili taas. 

Kuulin vähän aikaa sitten läppää muutamalta mun tutulta, että mä oon viimisimpiä ihmisiä kuka pystyisi lopettamaan tupakoinnin. Kuulema Nelli ja rööki tulee aina samassa lauseessa. Ultimate röökimuijan maine ei ole asia millä lähtisin ylpeilemään ja sen kuultuani olen jokaisen tupakan polttamisen yhteydessä miettinyt mikä siinä on, etten edes halua lopettaa. Miksi mä tapan itseäni? 
Mä siis oikeesti tykkään tupakoimisesta. Aidosti nautin meidän parisuhteen yhteisistä hetkistä. Ymmärrän tupakoinnin demonisoimisen ja ajatus savuttomasta maailmasta on todella hieno. Mun silmät kylläkin pyörii päässä joka kerta kun savuton ihminen aloittaa sen useasti kuullun saarnan. Asiat ei ole niin yksinkertaisia tupakoijan näkökulmasta. Tai oikeestaan on ne. Lopettaa vaan. Ei osta uutta askia. Tumppaa röökin. Sillä siitä pääsee, mut mitä jos ei halua?

Ei, en ole lopettamassa nyt. Tällä hetkellä tosin olen lähempänä sitä päätöstä kuin koskaan ennen. En millään tavalla ihaile tupakointia. Se on ällöttävää ja haisen jokaisen mielestä luultavasti ihan tuhkakupille. Syy miksi halusin kirjoittaa tästä aiheesta oli se, etten ole koskaan lukenut kenenkään bloggaajan tekstiä asiasta, vaikka ne fitnessmimmitkin sitä röökiä vetää. Uskokaa tai älkää. Ehkä tää on mun sellainen synninpäästö ja todiste siitä, että huonot tavat ne on kaikilla muillakin ruudun toisella puolella. Joka kerta kun saarnaan jostain eettisestä asiasta, mulle voi aina heittää röökikortin. Miksi? Koska olen epätäydellinen. 

Summa summarum: kuten me kaikki tiedämme - huonoista parisuhteista on vaikea päästää irti vaikka haluaisi. 

Hyvää viikonloppua tyypit! Jos sulla ja tupakalla on / on ollut parisuhde, kerro mulle siitä!

12/20/2017

VIIMEISEN SEITSEMÄN PÄIVÄN AIKANA OLEN...

...syönyt buffetissa sushia niin paljon, että meinasin kirjaimellisesti oksentaa kaiken ulos. Mun vahvuuksiin ei koskaan ole kuulunut kohtuullisuuden ymmärtäminen. 

...ostanut Uffista Adidaksen siistin sadetakin. Todella hyödyllinen näin joulukuussa. 


...nähnyt yhden lempibändeistäni, eli Ultra Bran esiintymässä loppuunmyydylle Hartwall Arenalle. Tämän aikana myös hämmästellyt sitä miten onnekas olenkaan. Saan jatkuvasti elämässäni olla todistamassa livemusiikin täydellisyyttä. 

...nukkunut ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kunnolla. Mulla oli tossa syystä tai toisesta muutamien viikkojen jakso jolloin yöunet olivat pituudeltaan kolmen tunnin luokkaa. Uniongelmat on ihan kammottavia ja vaikuttavat niin suuresti elämän muihin osa-alueisiin. Argh. 


...katsonut melkein kaksi kautta Blacklistia, mikä on vaan jaksosta toiseen niin hiton hyvä ohjelma. Kyseisen ohjelman myötä olen jälleen alkanut epäilemään omaa ammattiani. Agenttina olisi niin paljon siistimpää! Toisaalta Suomessa se varmaan olisi pyöräkellarista varastetun pyörän olinpaikan selvittämistä, mikä ei ehkä niin mediaseksikästä olisi sittenkään. 

...itkenyt hysteerisenä eteisen lattialla 10 minuuttia ihan vaan väsymyksestä. Onneksi tämän dramaattisen hetken pääsi mun kämppis todistamaan.


...potkaissut jalkani sängyn kulmaan ja rääkäissyt pistävän kivun vuoksi keskellä yötä niin, että naapurin vauva alkoi itkemään. Tämän jälkeen fyysisen kivun lisäksi sattui sisälläni myös kyseisen rääpäleen vanhempien väsynyt tuska, jonka pystyin tuntemaan seinän toiselta puolelta. 

...syönyt yhteensä 19 karjalanpiirakkaa. 


...ymmärtänyt kuinka monta mielikuvituspoikaystävää omistan. Olen lukenut myöskin yllä olevan kirjan, joka realistisuudellaan nauratti ja vähän jopa itketti. 

...varannut kampaaja-ajan tammikuulle ja tämän jälkeen panikoinut mitä edes tälle reuhkalle haluan tehdä. Paitsi leikata kokonaan pois, mikä olisi todella huono idea. Näyttäisin kaljuna vielä enemmän mun isältä kuin tällä hetkellä. En tarkoita, että mun isä olisi ruma tai mitään vastaavaa, mut harva 21-vuotias mimmi haluaa näyttää 53-vuotiaalta mieheltä. Sori isi. 

12/19/2017

EI MUSTA KOSKAAN TAIDA BLOGGAAJAA TULLA


Mä sanoin itselleni pari kuukautta sitten, ettei Nelli ketään kiinnosta lukea sun blogia. Susta ei koskaan tule bloggaajaa. 

Kohdataampa nyt nää faktat. Et ole kokoa 32 ja vahvasti veikkaan ettet koskaan tule myöskään olemaan. Sun koti on suurimmaksi osaksi aikaa ihan helvetin paskanen, et muista aamuisin mikä viikonpäivä on ja olisit yksinkertaisesti todella huono mainostamaan jotain valmisruokapurkkia. Sä et koskaan tule kuulumaan siihen porukkaan joka käy pressipäivillä, olet kiusallisuuden huipentuma kaikissa juhlallisuuksissa ja ulkomuodoltasi muistutat useimmiten lähinnä perunaa. Et Nelli edes omista harmaita puuvillalakanoita, tasaista rusketusta tai Daniel Wellingtonin kelloa. (Jälkimmäistä on tosin tarjottu tähän mennessä jo 11 kertaa. Luulisi ettei ole niilläkään mainostajista pulaa.) 

Mut Nelli hei, mitä jos sä et yrittäisi jatkuvasti asettaa itseäsi siihen samaan kategoriaan? Vaikka sun ympäristö kertoo sulle millaisesta puusta kaikki suositut bloggaajat on veistetty ni tarviiko sun olla sellainen? Mitäpä jos olisit ihan vaan Nelli? Siks ne ihmiset tätä on lukenut ennenkin. 

"Joo, se vois toimii."

11/27/2017

MUN IHO EI ENÄÄ RAPISE POIS

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Orionin kanssa. 

En ole koskaan tutustunut ihmiseen joka stressaisi elämästä yhtä paljon kuin minä. Silloin kun mun stressi on pahimmillaan, hiukset tippuu ja atooppinen ihottuma pahenee varsinkin käsivarsissani entisestään. Tämä syksy on ollut kummallisen elämäntilanteeni takia juuri sellaista aikaa, että huomaan hiusten katkeilevan ja menetän yöuniani entisestään kutisevan ihon vuoksi. Eikä muuten sitä itsetuntoa paljoa paranna halkeilevat kyynerpäät ja kirkkaan punaisina hohtavat käsivarret. Tätä tilannetta ei sitten taas paljoa paranna koko ajan kylmenevä ilma. Kyllä te tiedätte. 

Mulla on kaikkien sosiaalisen median yhteistöiden kanssa sellainen tilanne, etten koe tarvetta ottaa kuin niitä joiden takana voin seisoa täysin. Olisi ihan kamalaa tuottaa sisältöä vain rahan maku suussa. Tämän takia pystyin hyvällä omatunnolla ja selkä suorassa lähteä yhteistyöhön Orionin kanssa, sillä ne ovat tuotteita joita olen käyttänyt viimeiset 21-vuotta. Eli koko ikäni. 
Orionilta tuli joululahja etukäteen pari viikkoa sitten, joka sisälsi monta tuotetta jotka olivat mulle jo entuudestaan tuttuja. Paketista löytyi Aqualan L, Ceralan, Bellavitan yö- ja päivävoiteita sekä Carbalania.  

Aqualan on loistava about kaikkeen mitä ikinä rasvalla voikaan tehdä. Se on järjettömän monikäyttöinen, ei allergisoi, sitä voi laittaa hiuksiin naamioksi ja sen avulla voi vaikka sheivata. Siis sheivata ihan mitä vaan, sillä se ei ärsytä ihoa.  

Ceralan on juurikin atooppiselle iholle suunnattu voide, joka on noussut parissa viikossa mun  ehdottomaksi lemppariksi. Olisitte nähneet miltä mun iho näytti ennen tätä pakettia ja varsinkin Ceralania. Vähän hävettää itseäkin. 

Bellavitan voiteista olen käyttänyt eniten yövoiteita. Niitä tuli siis hajusteeton ja tuoksuva versio. Jälkimmäistä olen lätkinyt tunnollisesti naamaani joka ilta ja tuoksunut kuulema mummolta. Mun mielestä se on vain kehu. Bellavitan rasvoissa on paljon A-vitamiinia, joka on iholle tärkein vitamiini. Se pitää ns. homman kasassa.

Carbalan, tuo täysin uusi tuttavuus sisältää 5% ureaa, mikä toimii ainesosana mun iholle tosi hyvin. Varsinkin mun kädet on täynnä sellaisia pieniä punaisia pisteitä, joita ureaa sisältävät rasvat tuntuvat vaalentavan. 
Muistan joskus erittäin kärsivällä hetkellä (kuka muka nautti koulun kanssa uimisesta??) peruskoulun aikaan uimahallissa, että ystäväni pesi meikkinsä pois Aqualanilla. Olin jollain tavalla shokissa sen tuotteen monikäyttöisyydestä ja se kummastus jatkuu vielä tähän päivään asti. Siitä päivästä lähtien se on löytynyt myös mun vessan peilikaapista. 

Suurimmaksi osaksi käytän sitä juurikin meikkien poistamiseen. Silmiä ei kirvele, niistä ei tule punaiset ja meikkien pesun jälkeen jopa mun koppurainen iho tuntuu pehmeältä. Se on aika paljon se. 

Aqualan on mulla ollut mukana myös suihkussa, saunassa ja kylvyssä. Olen täällä maininnut, että käyn nykyään säännöllisin väliajoin uimassa uimahallissa ja jokainen tietää mitä se kloorivesi tekee iholle. No ei ainakaan paranna entisestään. Ihon voi pestä suihkussa Aqualanilla tai nykyään henkilökohtaisella suosikillani Ceralanilla. Kloorivedessä lillumisen jälkeen ihon rasvaaminen on tärkeämpää kuin hampaiden pesu illalla ja verojen maksaminen. Ei ehkä ihan, mutta tärkeää kuitenkin. 

Se Ceralan on noussut mun suosikiksi, sillä se on todella pitkävaikutteinen mutta imeytyy kuitenkin nopeasti. Meidän kämpässä on talvisin niin kylmä, ettei alasti hilluminen rasvauksen yhteydessä houkuta kovinkaan kauaa. 

Kurkkaa Orionin voidevinkkioppaaseen tästä. Orionilla on nyt myös käynnissä kampanja, missä marraskuun ajan kaikki Ceralan & Carbalan- tuotteet ovat -15%. Joulukuussa taas on Bellavitan ja Aqualanin alennusten vuoro. 

Jos ei kuitenkaan houkuta tuhlata veronpalautuksia, voit osallistua kommentilla arvontaan. Onko sulla salaisuutena jokin loistava vinkki perusvoiteiden käyttämiseen? Jaa se kommenttiboksissa ja osallistut arvontaan Orionin tuotepaketista. Kerro mulle miten sä käytät perusvoiteita 3.12 mennessä ja laitetaan paketti arvontaan! Kilpailun säännöt voi käydä lukemassa täältä. 

Kuvat minusta: Roosa Kallio,
joka ystävällisesti antoi mun tulla niiden kotiin tekemään töitä ja juomaan teetä. Olet paras. 

11/12/2017

LAINAAN JA VÄLILLÄ PALAUTAN



LIPPIS: äitiltä varastettu TAKKI: kämppikseltä varastettu HOUSUT: siskolta varastettu 
KENGÄT: äitiltä varastettu HUPPARI: oma

Mulla on järjetön määrä vaatteita ja kenkiä. Oikeestaan mulla on järjetön määrä materiaa. Niin paljon, ettei yksikään ihminen sellaista kasaa tarvitsisi. Sitä kertyy lisää, enkä koskaan toteuta hienoa ajatusta kirppikselle menosta ja kaiken myymisestä pois. Yrityksiä on kyllä ollut, uskokaa tai älkää. Mut onhan se paita mitä pidin yläasteen ensimmäisessä koulukuvassa tosi tärkeä. Ehkä mä vielä joskus käytän sitä. Samoin kengät joiden pohjat on rikki ja rintsikat mitkä ovat väärän kokoiset. 

Niiden omien vaatteideni lisäksi mulla on myös aikamoinen kasa muiden ihmisten vaatteita. Kuulun siihen raivostuttavaan ihmistyyppiin joka lainaa kämppiksensä uutta paitaa ja tunkee sen omaan kaappiinsa sen jälkeen. (Sori Hanna mm. Wu-Tang Clanin paidasta, se on mulla kyllä edelleen jossain...) 

Miksi ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella ja jonkun muun t-paita paljon parempi kuin oma? En mä tiedä, mut onneksi on lähipiirissä ihmisiä jotka ilmeisesti rakastaa mua vaikka olenkin tälläinen varas. 

10/26/2017

DINOSAURUKSIA ETSIMÄSSÄ


Mä rakastan dinosauruksia.

Kannattaa käydä Helsingin luonnontieteellisessä museossa. Minä, Hanna ja 62739429 pientä lasta käytiin siellä syysloman aikana. Se oli ihanaa, vaikka pienten ihmisten määrä vähän hirvitti. 

10/12/2017

VIISI (5) IHAN PARASTA JUTTUA


Jungle Juice Barin smoothie aamulla, mielellään työ- tai koulumatkalle mukaan otettuna. Mun ehdottomat lempparit on Killer Bee, El Tucan ja Green Frog. Okei, viimeisimpänä mainittua olen ottanut ehkä kaksi kertaa, mutta haluan vain vaikuttaa katu-uskottavalta ja terveelliseltä tyypiltä. Olin vain oikeesti todella järkyttynyt siitä, että joku vihersmoothie maistuu hyvälle. Silti näköjään tällä(kin) kertaa valitsin ton hedelmäpommin mielummin kuin lehtikaalin. Yllätyyyys...


Lisäsin tämän kuvan instagramiin kuvatekstillä: "Pulleat kissat on söpöjä ja arvokkaita, niin myös ihmiset. #loveyourself #bodypositive". Eipä siihen varmaan sitten kummemmin lisättävää. Nää on semmosia juttuja mitä pitäisi jotenkin saada taottua päähän niin pysyvästi, ettei se sieltä koskaan lähtisi enää pois. 


Vähän rauhallisemmat perjantait luotettavien ystävien kanssa. Mun yhtenä tämän vuoden lupauksena oli keskittyä vaan niihin ihmisiin jotka hyväksyy mut täysin omana itsenäni ja jotka rakastavat mua vuodesta toiseen vaikka oon tosi vaikea tyyppi. Tää tehtävä on onnistunut tähän mennessä tosi hyvin.


Kuvassa on kämppikseni Hanna, joka on juuri saanut kaivettua puhelimensa hissikuilun pohjalta. Se tippui sinne lauantain ja sunnuntain välisenä yönä hyvinkin epäonnisesti. Uuden puhelimen kuorissa oli Hannan pankkikortti ja Koneen asiakaspalvelun mukaan sen hakeminen kuilun pohjalta olisi maksanut 400€ kyseisenä päivänä. Päättäväisesti keskellä yötä sidottiin kengännauhalla (....) pastakauha kiinni lattiaharjaan ja sörkittiin sitä kuilua (humalassa) niin, että lopulta se pastakauha tippui sinne pohjalle myös. Apuna kävi joku naapurin mies, joka oli vähintäänkin yhtä humalassa ja koki tehtäväkseen tulla tuijottelemaan ja lähinnä haukkumaan Hannaa tunariksi. Se se kyllä on. 

Seuraavana aamuna Hanna kävi ostamassa teippiä, pastakauha saatiin sieltä pohjalta ylös ja se teipattiin harjanvarteen kiinni ja uskomattomalla taidolla se puhelin tuli ehjänä, mutta hyvin pölyisenä sieltä ylös. Kuvassa onnellinen omistaja ja väline tähän todella kummalliseen tehtävään.  


Intialainen ruoka ja Gossip Girl. Tilasin sunnuntaina Intialaista ruokaa Woltilla kotiin vain todetakseni sen olevan niin tulista, että sen syöminen sattui. Kestän siis tulista ruokaa luultavasti yhtä hyvin kuin 3-vuotias lapsi. Päättäväisenä (ja nälkäisenä) söin kuitenkin kaiken, enkä näin jälkeenpäin tiedä kuinka hyvä idea se oli. Ei tarvitse varmaan selitellä miltä mun vatsassa tuntui sen jälkeen. Ja seuraavana päivänä.

Sanotaan vaikka näin, että oli hyvin aikaa pelata Candy Crush Sagaa vessassa. 
© nelli kenttä. Design by FCD.