1/08/2017

MIKSI MÄ HALUAN OLLA SINKKU

"Niin sulla ei varmaan vieläkään ole ketään"
"Eiks sua kyllästytä ku oot niin yksin?"
"Sä oot niin kaunis. Miks sä sitten oot sinkku?"
"Miks et vaan alkanut seurustelee sen kanssa? Se olis tehnyt sulle niin hyvää."


Mä oon ollut sinkku monta vuotta. Olen sen ajan ollut yhteiskunnan mielestä ihan yksin. Mun viimeisin parisuhde päättyi tosi kamalalla tavalla, eikä sen jälkeen kiinnostanut sitoutua yhtään keneenkään. Tajusin pian, ettei minun tarvitse juosta kukasta kukkaan, eikä hyvän elämän edellytyksiin kuulu poikaystävä, kuten aikaisemmin luulin. Oikeestaan tajusin, ettei mun tarvitse sitoutua keneenkään muuhun kuin itseeni. Kuulostaa itsekkäältä, mutta sitä se ei ole.

Mun luonteeseen kuuluu se, että tarvitsen paljon tilaa. Siis todella paljon. En koe olevani tilivelvollinen kenellekään omista tekemisistäni, paitsi ehkä äidille. En koe olevani millään tasolla riippuvainen läheisyydestä, enkä ole ihan varma mitä läheisyydestä ajattelen muutenkaan. Kompromissien tekeminen ei houkuta, enkä muutenkaan kaipaa ketään viereeni joka yöksi nukkumaan. Tykkään kovin nukkua äksänä keskellä parisänkyäni. Sitoutuminen aiheuttaa lähinnä kylmiä väreitä.


Tämän tajuamisen jälkeen elämä on ollut huomattavasti helpompaa. Ei ole tarvinnut väkisin etsiä ketään tai kaivata käsi kädessä kävelyä, jota olen muutenkin kyllä aina inhonnut. Elämää voi elää yksin, olematta kuitenkaan yksin. En tietenkään tuomitse ihmisiä, jotka eron jälkeen löytävät viikon päästä uuden poikaystävän, mutta kyseenalaistaisin ehkä sen, osaavatko he elää lainkaan yksin itsensä kanssa. Mun mielestä ihminen ei voi olla täysin valmis tasapainoiseen parisuhteeseen, jos ei ensin osaa olla yksin. Toisaalta, mitäpä minä tietäisin tasapainoisesta parisuhteesta tai parisuhteista edes ylipäätään. En mitään. 


Mä oon täysin okei sen kanssa, että tällä hetkellä haluan olla sinkku. Asia saattaa muuttua vaikka heti huomenna. Eihän sitä koskaan tiedä. Eikä mulla ole mitään sitä vastaan, että joku haluaa olla parisuhteessa. Aika monella läheiselläni tuntuu kuitenkin olevan jonkin sortin ongelma sen kanssa, etten mitään Martti-Petteriä kaipaa vierelleni. Näin juuri erästä ystävääni, jota en ollut pitkään aikaan nähnyt. Heti alkoi pitkä selitys mimmin uudesta poikaystävästä ja siitä, miten ihana se on. Olin tosi onnellinen hänen puolestaan siihen asti, kunnes sieltä tuli pahoittelut siitä, etten minä tunnu koskaan saavan poikaystävää. Mun mielessä kävi kaikki mahdolliset rumat ja ilkeät lauseet, mutta totesin vaan siihen, että niin. Harmi. 

Yleensä mä tipun joidenkin kavereideni elämästä sen jälkeen, kun he taas alkavat seurustelemaan. Usein erotessa minua taas kaivataan. Tässä huomaa kavereiden ja ystävien eron. Se tuntuu kuitenkin aika kurjalta. Toisaalta nyt syksyn ajan olen ollut epäsosiaalisempi kuin vuosiin ja keskittynyt vain itseeni, opiskeluun ja projekteihin joiden ympärillä elän. Se on oikeestaan tehnyt mut tosi onnelliseksi. Sinkkuna oleminen tekee mut just nyt tosi onnelliseksi. Jos se tekee jonkun mielestä musta itsekkään niin fine, oon mielelläni sellainen. 

KUVAT: Maria Autio

1/06/2017

RAVINTOLASUOSITUS: DATE + KALE


Mä en ollut käynyt vielä kertaakaan Kampin viidennessä kerroksessa sen remontoinnin jälkeen, enkä meinannut edes tunnistaa paikkaa kun sinne vihdoin menin käymään. Olin siellä siis melkein kaksi vuotta töissä, mutta nykyään tuttujen käytävien ja kulmien sijaan siellä on upouusi ravintolakortteli. Käväistiin ihanan Joannan kanssa syömässä DATE + KALE:ssa, mikä on mulle (ja varmasti suurimmalle osalle muistakin) täysin uusi tuttavuus. Terveellistä ja ravitsevaa vegaanista ruokaa tarjoileva rafla nousi kertaheitolla mun suositeltavien mestojen listalle. 

Tossa kuvassa on meidän annokset, eli "yoga pot" ja "coconut curry", jotka molemmat olivat jokaisen sentin arvoisia. Ruuassa maistuu se, miten terveellisistä ja hyvistä raaka-aineista se on tehty, sekä miten hyvää sen syöminen oikeesti tekee fyysisesti ja henkisesti. Hyvä ruoka, parempi mieli. Kyllä te tiedätte. Ihanat astiat, ihana sisustus ja ihanaa ruokaa. En mä taida keksiä yhtään mitään huonoa sanottavaa. Seuraavaksi haluan mennä tonne aamiaiselle syömään jonkun huipun smoothie bowlin.

Hauskaa miten paljon terveellinen ruoka ravintolassa motivoi myös syömään terveellisesti kotona. Pakasteranskalaiset, teidän aikakautenne on nyt päättynyt. 

1/04/2017

VUODEN EKA ASU


LIPPIS: ONLY HUPPARI: Monki TAKKI: Zara HOUSUT: Adidas KENGÄT: Adidas

Etsin yhtenä päivänä kaikista mahdollisista liikkeistä vaaleanpunaista hupparia. Sellaista vauvan pyllyn väristä. Kriteereinä mahdollisimman suuri koko, ei vetoketjua, ei logoja tai mitään muutakaan. Semmosta ei yksinkertaisesti koko Helsingin keskustasta löytynyt. Sitten bongasin tämän hupparin Monkista. Tää on vähän lilaan päin menevä, eli tavallaan kuten paleltunut vauvan pylly. Kelpaa hyvin. 

1/03/2017

LUPAUKSIA VUODELLE 2017

- Yritän pitää itsestäni paremmin huolta. Sekä henkisesti että fyysisesti.

- Vietän vähemmän aikaa Netflixin parissa ja enemmän kirjojen. 

- Vietän vähemmän aikaa baarissa ja enemmän ihan vaan kotona. 

- Vietän vähemmän aikaa myrkyllisten puolituttujen seurassa ja enemmän niiden todellisten ystävien kanssa. 


- En haise kokoajan kauheen paljon tuhkakupilta. 

- Teen paljon töitä, mutta en kuitenkaan polta itseäni puhki kuten tein valitettavasti vuonna 2016.

- Urheilen. Ainakin joskus. Ees vähän.

- En käy yksilläkään kiusallisilla treffeillä jonkun hämärän tyypin kanssa jonka oon löytänyt tinderistä. Vuonna 2016 tuli koettua kiusallisimmat treffit IKINÄ, enkä ota enää mitään mahdollisuutta siihen. Siis naurattaa edes ajatella sitä kokemusta.

- Panostan blogiin, kirjoittamiseen, valokuvaamiseen ja kaikkeen siihen mistä tykkään. Teen muutenkin mahdollisimman paljon asioita mistä oikeesti nautin ja välitän. 

- Avaan laskut heti kun ne kolahtaa postiluukusta. Myös ne ikävät. 


- Välttelen Onnibussin vessoja ihan vaan mielenterveyteni takia. Toisaalta uskon sillä välttelyllä olevan myös positiivisia vaikutuksia ihan fyysiseenkin terveyteen. 

- Matkustan jonnekin ja tutustun siellä uusiin ihmisiin. Jos rahat riittää, jonnekin kauas. Jos rahat ei riitä, vaikka Kerava käy. 

- En sekoile niin paljon aamuyöllä ja juo halpaa kaljaa. Halvan viinin kanssa voi tehdä poikkeuksen.

- Autan muita. Ne voi olla ystäviä, ihan täysin tuntemattomia tai vaikka Saimaan norppia. Kuulostaa suhteellisen jeesustelulta, mutta pidän tätä järjettömän tärkeänä asiana tätä vuotta ajatellen. Pitäisi osata antaa enemmän kuin ottaa.


- Opettelen jotain ihan täysin uutta ja astun pois mukavuusalueeltani, sillä siellä syntyy parhaimmat seikkailut ja kokemukset. 

- En haasta niin paljon riitaa keski-ikäisten miesten kanssa baarissa. Mun pitäisi oppia, ettei humalassa väittelyistä jotka koskee maahanmuuttajia tule yhtään mitään. 

- Rakastun. Johonkin juttuun. Vaikka kenkiin. 

Oon ihan valmis. Tervetuloa 2017.


© nelli kenttä. Design by FCD.