2/28/2017

VIDEO: LEFFOJA JA IHAN NORMAALIA ARKEA




Mun mielestä on kivaa tehdä mun päivistä videoita. Varsinkin sellaisista, jolloin ei oikeestaan edes tapahdu mitään erikoista. Semmosesta ihan normaalista arjesta. Sitä näkyy jotenkin sosiaalisessa mediassa tosi harvoin, ja siksi mä tykkäänkin pitää mun omat videot niin maanläheisinä kuin vaan voi. Toi ehkä toimii paremmin niin ja näyttää enemmän multa.

Mun kanavan voi tilata täältä.

2/20/2017

KYLPYRAKKAUTTA : LUSH SHOOT FOR THE STARS


Onko muka mitään parempaa kiireisen ja kylmän työpäivän jälkeen, kuin pulahtaa kylpyyn hyvän kirjan ääressä? En ainakaan itse keksi. Tosin kirjojen lukeminen kylvyssä on sellainen työmaa, etten ole vieläkään selvittänyt, mikä olisi mukavin tapa siihen. Vielä jonain päivänä pudotan jonkun hyvän kirjan vahingossa kylpyveteen ja itken itseni sen jälkeen uneen. 

Nojoo, Lushin Shoot for the stars- kylpypommi oli ihana ja jätti mun ihon pehmeäksi ja kimaltelevaksi (!!!!!!), mikä teki mut todella onnelliseksi. Mun henkilökohtainen mielipide on se, että jokaisessa rasvassa, saippuassa ja muissakin hygieniatuotteissa pitäisi olla kimalletta. Siitä tulee hetkellisesti sellainen olo kuin olisi itse Edward Cullen ja kukapa ei sitä haluaisi.

Ihanaa viikon alkua lukijat ja toverit! Koittakaa jaksaa. 

2/17/2017

HUONO HETKI TALVIPUUTARHASSA


"Oli ihana käydä Talvipuutarhassa pitkästä aikaa. Kasvit tekee mut automaattisesti tosi onnelliseksi ja siellä on joka kerta sellainen tunnelma joka rauhottaa huonojakin päiviä. Tää oli ihana aloitus lauantaille. Nukuin pitkään, hoidin muutaman asian ja menin perheen kanssa käymään Talvipuutarhassa."

Todellisuudessa mulla oli ihan järjettömän paska päivä. Itketti siitä asti kun aamulla silmäni avasin, oli nuha ja suoraan sanottuna vitutti jokainen asia mikä tuli eteen. En saanut moneen tuntiin itseäni revittyä sängystä ylös, raahauduin postiin ja siinä matkalla valutin muutamat kyyneleet. Näytin omasta mielestäni rumalta ja varmaan haisin pahalle. Talvipuutarhassa itketti ja kiukutti, vaikka olinkin siellä oman perheeni kanssa. Väsytti ja kukatkin näyttivät jollain tavalla rumalta. 

Mä ihan oikeesti olin kirjoittamassa tollasta tekstiä näihin kuviin, mikä tossa alussa on. On tosi helppoa sosiaalisessa mediassa valehdella tilanteista ja luoda illuusio siitä, että elämä on yhtä suurta sateenkaarta ja kimalletta. Todellisuus kuitenkin oli se, ettei tossa hetkessä ollut mitään onnellisuuden häiväystäkään, vaikka muutaman tunnin päästä taas alkoi hymyilyttämään. Välillä vaan on huonoja hetkiä ja myös niistä saa kertoa blogiin. Asiat mitkä näyttävät aurinkoiselta, eivät ehkä ole niin aurinkoisia. Kivojen kuvien takana ei aina ole kivaa fiilistä. 

2/16/2017

MITÄ MÄ LUEN JUST NYT / EMELIE SCHEPP

En oo koskaan syventynyt dekkareiden maailmaan sen suuremmin. Vähän nuorempana tuli muutamia luettua, mutta ne eivät koskaan ole vieneet mua sillä tavalla mukanaan mitä esim. fantasiakirjat silloin veivät. Tietty Millenium- trilogia on semmonen mikä on tullut luettua niin monta kertaa, että sen alkaa kohta oppimaan jo ulkoa. Ne nyt onkin niin hyviä, että ihmettelen suuresti jos joku niistä ei tykkää. En kuitenkaan tiedä mikä siinä on aina ollut, koska rikosleffoja ja -sarjoja fiilistelen ja niitä tulee katsottua tosi paljon. Miksi mä en sit dekkareista ole syttynyt? Esimerkiksi Wallanderit, Liza Marklundin kirjoihin perustuvat elokuvat ja Silta ovat ihan mun suosikkeja. Kuten huomaa, nämä kaikki painottuvat aikalailla tonne Ruotsin suuntaan. Ruotsalaisilla on hyvin hallussa se, mistä mä elokuvissa ja kirjoissa tykkään. Ehkä se tietty melankolisuus tunnelmasta ja värimäärittelystä lähtien kolahtaa muhun lujaa.

Sain mahdollisuuden tutustua ruotsalaisen Emelie Scheppin esikoiskirjaan Ikuisesti merkittyyn, joka on nyt käännetty suomeksi. Ei varmaan tarvitse paljoa arvailla sitä, ettenkö olisi lähtenyt lukemaan sitä tosi mielelläni. Toi kirja on siis dekkarisarjan ensimäinen osa ja on tämän lukukokemuksen jälkeen vakuuttanut mut suoraan siitä, että loput sarjasta tulee myös luettua. Tiivistettynä kirja kertoo syyttäjä Jana Berzeliuksista, joka johtaa esitutkintaa maahanmuuttoviraston toiminnanjohtajan murhasta. Sen jälkeen homma tietty eskaloituu ja kun siihen sekotetaan se, että Jana selvittää omaa lapsuuttaan ja yrittää olla edellä poliiseja, paketti on aika hyvin kasassa. Mä en tykkää avata kirjoja juonellisesti lainkaan, yleensä jo takakannessa oleva teksti on mulle liikaa, niin en tässäkään teille enempää selitä. Kehoitan vain, että lukekaa jos yhtään kiinostaa! Vaikka ei lähtökohtaisesti edes kiinnosta, lukekaa silti. Välillä on hyvä kokeilla jotain ihan uutta ja ruotsalaiset osaa tän rikoskirjallisuuden ja -elokuvat tosi hyvin.


Mä pidän tosi selkeesti kiinni mun mukavuusalueesta mitä tulee kirjojen, elokuvien, musiikin ja tv-sarjojen suhteen. Muuten elämässä haluan lähinnä juosta omalta mukavuusalueeltani mahdollisimman kauas, koska olen todennut sen tuottavan parhaat kokemukset, tarinat ja yksinkertaisesti kasvattavan minua ihmisenä eniten. Jostain syystä kuitenkin luen kymmenettä kertaa samaa kirjaa, katson sitä Greyn Anatomiaa edelleen alusta loppuun ja kuuntelen samoja bändejä kuin yläasteella. Tykkään tietyllä tapaa turvallisuudesta. Nyt kuitenkin olen yrittänyt pyrkiä pois sieltä mukavuusalueelta ja katsomalla uusia sarjoja (pakko nostaa esille Skam, joka on niin hyvä!) ja nyt luin tän Emelie Scheppin kirjan, eli hyvään alkuun oon päässyt!

Postaus tehty yhteistyössä HarperCollins Nordicin kanssa.

2/08/2017

IHAN KOKONAAN MUSTISSA



LIPPIS: H&M HUPPARI: Stüssy TAKKI: Monki KENGÄT: Vans
Kukapa meistä ei tykkäisi pukeutua päästä varpaisiin mustaan. Se, miten oon yrittänyt nykyään pukeutua johonkin muuhunkin väriin on mennyt tosi hyvin. Oikeesti. Kukapa olisi uskonut, että jonain päivänä käytän vaaleanpunaista hupparia tai sinisiä farkkuja. En minä ainakaan. On suhteellisen hauskaa muutenkin miettiä sitä, miten paljon oma tyyli on muuttunut vuosien aikana. Jotenkin oon sisäisesti ajatellut, että sen hullun emo/hevi/rokkiajan jälkeen oon vaan automaattisesti löytänyt oman tyylini, mutta näytän edelleen ihan erilaiselta kuin vuosi sitten. Aika siistiä, että tyyli kehittyy kokoajan, koska olisi tosi tylsää näyttää vuodesta toiseen samalta. 

Mulla on tapana lukea vanhoja päiväkirjoja ja juuri eilen luin niitä taas. Vuosi sitten mun elämä on ollut niin erilaista, että nyt kun miettii sitä aikaa, siitä tuntuu olevan ikuisuus. Tai vähintäänkin viisi vuotta. On jotenkin vaikeaa ymmärtää, että menee kokoajan elämässä eteenpäin. Musta tuntuu, että yhtenä aamuna sitä vaan herää ja on jo vanhus. Aika pelottava ajatus.  

Me mun kämppiksen Hannan kanssa aina kysytään iltaisin toisiltamme muutamat vakkari kysymykset kuluneesta päivästä. Yksi niistä on se, että minkä värinen päivä on ollut. Tai siis mikä väri kuvaa tätä päivää ja fiilistä. Tänään mulla on ollut semmonen kuulakärkikynän sinisen värinen päivä.

2/07/2017

ELÄMÄNTAVAT REMONTTIIN JA JALAT KUNTOON


Mä oon yrittänyt remontoida mun elämäntapoja varmaan vuoden. Tai oikeestaan 11kk mietin, että niitä voisi alkaa remontoimaan, mutta en tehnyt mitään liikettä sen itse remontin suhteen. Sen jälkeen kolme viikkoa mä mietin tätä asiaa vielä enemmän samalla kun kävin monta kertaa viikossa uimassa ja palkitsin siitä itseni jollain hyvällä. Kohtelen itseäni tosi usein kuin koiraa ja koen, että tarvitsen jonkun palkinnon aina siitä jos teen jotain.

Mun suhtautuminen urheiluun on aika kieroutunut, koska tavallaan tykkään siitä jollain häiriintyneellä tavalla ja tavallaan kuitenkin vihaan sitä. Toi viha tulee varmaan siitä, että mun nilkat ja toinen polvi on kirjaimellisesti sanottuna ihan paskana. Ne on ollut tossa kunnossa jo monta vuotta, koska joskus nivelsiteiden repeily ja kepeillä kävely oli aika rutiinijuttuja mun vuodessa. Kukapa olisi arvannut, että mulla on kreisi menneisyys ratsastuksen ja siinä samalla myös ringeten parissa. Kun pelkästään rappusten kävely sattuu, tuntuu aika kaukaiselta lähteä urheilemaan.

Voi olla, että vain kuvittelen, mutta jo kuukauden vesijuoksun jälkeen huomaan, ettei nilkat ja polvi satu yhtä paljon. Siksi mä ylipäätään edes aloitin ton, koska vesijuoksu on ymmärtääkseni niin järjettömän hyväksi nivelille. On ollut myös ihana harrastaa liikuntaa joka ei satu. Tää on ollut eka kerta moneen vuoteen kun olen niin tuntenut ja oon siitä tosi fiiliksissä. Tänään ajattelin yrittää ensimmäistä kertaa vuosiin uskaltaa mennä salille ja katsoa onko se muka edelleen niin hirveää kuin mun muistikuvissa.

Onko siellä ruudun toisella puolella ketään muuta samassa tilanteessa? Kertokaa!

2/06/2017

SATAA SATAA ROPISEE / FARKKUA JA BOMBERIA


LIPPIS: H&M SILMÄLASIT: *Neubau Eyewear  TAKKI: Monki PAITA: *Emp.fi  FARKUT: Monki KENGÄT: Vans

Varastin mun äitiltä ton Monkin bomberin muutama viikonloppu sitten, enkä ole muita takkeja sen jälkeen käyttänyt. Toi on suhteellisen lämmin (ei todellakaan ole) ja eniten tykkään ehdottomasti tosta oranssista vuoresta. Mun äiti joutuu kokemaan ton kohtalon vaatteidensa suhteen ehkä vähän liian useasti, mutta toivottavasti se alkaa olemaan jo tottunut siihen, että sen tytär on tämmönen loinen ja varas. Terkkuja mamille, oot parhain mami!

Toinen tämän hetken suosikki on noi kuvissa näkyvät silmälasit. Näkeminen on varmaan ainoa asia minkä osaan hyvin ja tuntuu tosi typerältä sanoa, että silti olen tavallaan haaveillut aina silmälaseista. Oon kyllä tosi tyytyväinen siitä, että voin käyttää ihan rauhassa valheellisia silmälaseja ja ilman niitä näen ihan yhtä hyvin. Mun mielestä silmälasit vaan näyttää yksinkertaisesti tosi hyvältä. Ne korostaa kasvoja jotenkin ihan eri tavalla ja tällä hetkellä pidän noista läpinäkyvistä tosi paljon ja siitä, miltä ne saavat mun kasvot näyttämään. Niin monen vuoden jälkeen, kun olen omistanut huonon itsetunnon ja vihannut sitä miltä näytän, on kivaa tuntea edes jotain positiivista omasta ulkonäöstään. Tää on hyvä alku!

* Tuotteet saatu yhteistyönä 

KUVAT MINUSTA: Roosa Kallio