4/28/2017

ANORAKKINEN TYTTÖ


LIPPIS: Supreme ANORAKKI: R-Collection FARKUT: Dr. Denim REPPU: Marimekko SUKAT: Marimekko KENGÄT: Vans

Anorakit ovat ihania ja rakastan tuota nykyään liian isoa mustaa R-Collectionin täydellistä yksilöä kovasti. Niiden pukeminen päälle ja ottaminen pois on vain sellainen työmaa, etten kovinkaan usein anorakkia päälleni pue. Se päällä kuitenkin on aina sellainen tietynlainen seikkailufiilis, että tulee väkisinkin hyvälle tuulelle. On olo, että on valmis kaikkeen. 

Puhuin aikaisemmin siitä, miten olen alkanut käymään vaatteitani läpi ja myymään / heittämään pois niitä turhia rättejä. Löysin ihan järjettömän määrän lippiksiä joita en koskaan käytä. Esimerkiksi tota kuvissa näkyvää Supremen lätsää en käytä ollenkaan, vaikka tykkään siitä todella paljon. Nyt se on valikoitunut monena päivänä päähän ja siinä on vähän sama juttu kuin anorakeissa. Tuntuu, että on valmis kaikkeen. 

Mä luon vaatteille paljon tunnetiloja. Esimerkiksi mulla on Karhun harmaat collagehousut, joita käytän vain kun olen surullinen. Siihen surulliseen asukokonaisuuteen kuuluu harmaa suuri huppari, jota voisi mekkona käyttää. Näytän siinä ihan siltä, että olisin karannut vankilasta. En osaa laittaa niitä vaatteita päälleni silloin kun olen onnellinen, koska olen lokeroinut ne surullisiksi vaatteiksi. Tekeekö tätä joku muu? Koska onhan toi nyt ihan naurettavaa. 

Noi kuvassa näkyvät vaatteet ovat kuitenkin iloisia. Onneksi. 

KUVAT: Roosa Kallio 

4/27/2017

KÖÖPENHAMINAN YÖ


En ole millään tavalla uniikki ihminen sen mielipiteeni kanssa, että yöllä on aina enemmän tunnelmaa. Kööpenhamina oli öisin kaunis ja muistutti pitkälti Helsingin ja Amsterdamin sekoitusta. Oikeastaan koko kaupunki oli Helsingin ja Amsterdamin sekoitus. Siinä on kaksi kaupunkia mitä rakastan, joten on aika helppo arvata, että rakastuin myös Köpikseen.

Olin yhtenä iltana ollut bailaamassa uuden ystäväni kanssa, joka lähti vielä jatkamaan iltaa ja kävelin mun majapaikkaan yksin. Fiilistelin koko matkan niin paljon kaupunkia, etten edes tajunnut käveleväni välillä ihan väärään suuntaan. Mulla oli muistaakseni päässä hyvin vahvasti joku sellainen ajatus, että jos otan kartan esiin, mut ryöstetään heti. Sitten mä vaan kävelin ympyrää ihan onnellisena ja lopulta jopa löysin tieni nukkumaan. Vähän ihmettelen sitä, koska enemmän tai vähemmän päihtyneenä en kyllä koe omaa suuntavaistoani kovinkaan luotettavaksi. 

Mä varmasti selitän mun reissusta paremmin myöhemmin. Tai sitten en. Vietin kuitenkin viisi päivää irtaantuen blogista ja somesta, mikä tuntui paremmalta kuin hyvältä. Mun koko reissun tarkoitus oli päästä hetkeksi pois ja onnistuin siinä mielestäni täydellisesti. Halusin mennä johonkin vain kirjoittamaan ihan rauhassa ja tekstiä tulikin melkein sadan sivun verran erääseen vihkoon. En usko, että kukaan ikinä sitä tulee lukemaan minun lisäkseni, mutta sen kirjoittaminen teki hiton hyvää. 

Kirjoittaminen siellä oli surutyötä ja yritin käsitellä läpi asiaa, jota olen mielestäni lykännyt pois ihan liian kauan. Aika yksinäistä oli lopulta istua baarissa ja kirjoittaa ranne kipeänä sellaisista asioista, mitä ei ole moneen vuoteen edes uskaltanut ajatella. Lopuksi se kuitenkin helpotti. Helpotti tosi paljon. Nyt on jäljellä enää muutama hassu sivu ja sitten voin laittaa vihon piiloon seuraavaksi viideksi vuodeksi ja lukea kaiken sitten, kun siihen on jollain tavalla henkisesti valmis. 

Kaiken kaikkiaan, reissu oli täydellinen ja antoi juuri sen mitä halusin. 

4/25/2017

MAAGINEN PAIKKA - LATERNA MAGICA

Käveltiin Roosan kanssa viikko sitten Rauhankadulla ja bongattiin pienen antikvariaatin näköinen paikka, johon päätettiin mennä pyörähtämään. Onneksi päätettiin, sillä se olikin maagisin paikka hetkeen. Kirjapinon takana oleva myyjä neuvoi meidät salaiselta tuntuvaan taidenäyttelyyn, kertoi liikkeen historiasta ja oli muutenkin paras asiakaspalvelija jonka olen hetkeen kohdannut. Ihana nainen. 

Luin netistä, että kuvissa näkyvän hyvinkin vaikuttavan näyttelypaikan lattiana toimii Helsingin peruskallio. Ihan hiton siistiä! Nyt oli meneillään Seppo Tuomaalan näyttely "Sinä iltana Fidel lähti pois", joka on dokumentaarinen sarja Kuubasta. Tekijä vietti marraskuun Kuubassa ja marraskuun lopullahan Fidel Castro kuoli, jonka vaikutus sitoi valokuvasarjan ja historian yhteen. Todella vaikuttavia kuvia. 


Paikka on täynnä kirjoja ja niiden läpi käymiseen menisi varmasti päiviä. Nopealla vilkaisulla löysin niin spesiaaleja löytöjä, että päätin mennä paikalle paremman ajan kanssa ihan vain tutkimaan. Laterna Magica on erikoistunut valokuva-, elokuva- ja taidekirjoihin, jotka mulla henkilökohtaisesti ovat aiheina lähellä sydäntä. Siksi se paikka kolahtikin niin kovaa. Tähän saattoi vaikuttaa myös vanhojen kirjojen tuoksu, tunnelma ja meneillään olevat mielenkiintoiset näyttelyt. 

Puhuttiin myyjän kanssa siitä, miten nykynuoret eivät muka lue. Onneksi oma lähipiirini on sen verran kulttuurista ja kirjallisuudesta nauttivaa porukkaa, että minun on vaikea kuvitella miksi joku ei haluaisi lukea. Tulevien kuukausien aikana raahaan varmaan puolet ystävistäni selailemaan kirjoja ja ihailemaan kuulema melkein joka kuukausi vaihtuvia taidenäyttelyitä. Rakastan antikvariaatteja, kirjoja ja taidetta, joten paikan löytyminen oli aikamoinen aarre. Välillä vaan kannattaa mennä tuntemattomiin paikkoihin sisään tutkimaan. Ei sitä koskaan tiedä mitä sieltä löytyy. 

Rauhankatu 7, menkää oikeesti ihmettelemään! 

Ps. Miettikää miten hienona kuvauspaikkana tota mestaa voisi käyttää!

4/23/2017

ROIKKUVAT KORVAKORUT JA VENYTYKSET


Mulla on ollut venytykset tosi kauan. Oon jojotellut niiden koon kanssa, eikä niiden palautumisen suhteen ole enää mitään toivoa. Ei sillä, että se haittaisi minua. Kuitenkin jossain vaiheessa ne pitää ommella kiinni. Aika hirveältä ne kuulema näyttävät, mutta ei sekään haittaa. Semmosta se on. 

Venytin korvani ihan päin helvettiä. Ihan liian nopeasti, ihan väärällä tavalla ja ajattelematta yhtään mitään. Työkseni kuitenkin melkein kolme vuotta myin lävistyksiä, joten vähän aina nauratti jeesustella muille oikein venyttämisen tärkeydestä, kun omat korvat ovat täysin pilalla. Toisaalta asiakkaita sai aina peloteltua ottamalla omat korut pois ja näyttämällä, miltä ne korvat todella näyttävät nopeasti venyttämisen jälkeen. Ei kovinkaan kauniilta. 

Nyt mulle on kuitenkin tullut fiilis, että haluaisin käyttää välillä roikkuvia korvakoruja. En osaa päättää näyttääkö roikkuvat korvakorut venytysten kanssa hirveiltä, siisteiltä vai joltain siltä välistä. Aika hauskat noi oikeestaan ovat. Ystäväni Mine Gungör tekee ihan mielettömän hienoja roikkuvia korvakoruja, joihin saa kiinnityksen myös venytyksille. Sellaiset ajattelin seuraavaksi hankkia! Nuo kuvassa olevat korvakorut ovat Maanantaimalli- merkkiset.

Ihanaa sunnuntaita, tällä hetkellä mä varmaan seikkailen jossain päin Kööpenhaminaa!

4/20/2017

MARIMEKON METRO -REPPU / PARAS KIRPPISLÖYTÖ EVER


Oon kova käyttämään Kallio Kierrättää- ryhmää facebookissa ja sieltä tulee välillä tehtyä todellisia löytöjä. Maanantaina tein kyllä parhaan löydön ikinä. 

Marimekon liikkeissä oon ihastellut tota Ristomatti Ratian suunnittelemaa Metro- reppua, joka tuntui täydelliseltä repulta esimerkiksi matkustamisen suhteen. 115€ hintalappu oli aikamoinen antikliimaksi kyseisen repun hankintaan ja siksi se onkin jäänyt aina kauppaan. Onnibussissa matkustaessani takaisin Helsinkiin, mun facebookin feedille tuli ilmoitus samasta repusta hinnalla 30€. Täysin käyttämättömänä, vielä muoveissa ja laput kiinni. Jollain ihmeen tuurilla mä olin ensimmäinen joka sen huomasi ja sain sen ostettua. Hymyilen tämän takia varmaan lopun vuodesta. 

Toi lähtee ehdottomasti mun mukaan huomenna Köpikseen ja kätevyytensä takia varmasti myös kaikille muille tulevaisuuden reissuille. Ja lähikauppaan. Ja kaikkialle. Ihan hiton hyvä löytö! Jessss!

4/19/2017

INSPIRAATIOTA KEVÄÄN PUKEUTUMISEEN

Isot harmaat hupparit, farkkutakit, valkoiset tennarit ja punainen huulipuna. Pipo ei lähde mun päästä edes kesällä ja legginssit ovat maailman mukavimmat housunkorvikkeet, joten nekään eivät poistu jalastani. Oon alkanut lämpeämään Pumalle, mikä on aika kummallista, sillä ennen en digannut siitä lainkaan. Kaikkea se Kylie Jenner saakin aikaan.
Mustat pillifarkut ovat löytäneet tiensä takaisin mun pukeutumiseen ja sama on käynyt myös nahkatakille. Mun pitäisi ostaa uusi nahkatakki, sillä melkein viisi vuotta vanha takki alkaa olemaan niin reikäinen, ettei sitä enää kehtaa pitää päällä. Joku on ilmeisesti tumpannut tupakan sen selkään, eikä se ehkä ole kaikista edustavinta mitä tiedän. Kaikkien aikojen lempihajuvesi (oikeastaan kylläkin parfyymi) Elie Saabilta on taas noussut mun päivittäiseksi tuoksuksi. On jännä, miten tuoksuihin pystyykin liittymään niin vahvoja muistoja. 
R-Collectionin anorakit, ihan liikaa highlighteriä, lippikset ja Vanssin Old Skoolit. Noi kengät ovat mulla olleet niin pitkään suosikkeina, että niitä tulee kulutettua vuosittain vähintään yhdet puhki. Omistan järjettömän määrän Vanssin tennareita joita en koskaan käytä. Old Skoolit valikoituvat aina mun jalkaan. Ehkä ne vain ovat maailman parhaimmat kengät. 

Kevät, mä oon ihan valmis!

4/18/2017

VANHA FARKKUTAKKI JA KUTITUSPORNOA


TAKKI: Uff HATTU: Brixton LAUKKU: Suomalainen Kirjakauppa KENGÄT: Nike

Oon ulissut täydellisen farkkutakin perään monta vuotta ja etsinyt sitä Helsingin Uffeista enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Nyt olen myynyt lähiaikoina vanhoja vaatteitani ja penkonut kaappejani, sekä todennut omistavani aivan järjettömän määrän tavaroita mitä en käytä. Mulla on paha tapa levittää omaisuuttani ympäriinsä, enkä koskaan ole varma missä mikäkin on. Hyvänä esimerkkinä on kasa mun vanhoja lukiokirjoja, jotka löytyvät mun vanhan työpaikan takahuoneesta edelleen. Sori siitä. 

Raumalla ollessani löysin tämän kuvissa näkyvän farkkutakin, jota en edes muistanut omistavani. Hyvä esimerkki materialismin määrästä. Totesin ottavani sen käyttöön ja testaavani, puenko sitä koskaan päälle. Kyseisen farkkutakin uusi uranousu lähti aika huonosti, koska unohdin sen jälleen Raumalle lähtiessäni Helsinkiin takaisin. Sori siitäkin. 

Pakko lopuksi vielä suositella kutituspornosta kertovaa dokumenttiä Tickled:iä. Se ei siis edes sisällä pornoa, kutituspornoa tai mitään muutakaan eroottista. Se kertoo ihan kreisin tarinan vähän kuin salaliitosta, uhkailusta ja kummallisista kutituskestävyyskilpailuista. Sairasta juonittelua, salanimiä ja kaikkea muutakin hullua. Välillä piti hieroa vähän silmiä, että onko tämä muka todella dokumentti eikä fiktiivinen elokuva. Maailma on kyllä kummallinen paikka. Se on vielä nähtävissä Yle Areenassa, kannattaa todellakin katsoa!

4/16/2017

ITSERAKKAUSJUTTUU


TAKKI: Cubus HOUSUT: Monki KENGÄT: Adidas

Luin viime viikolla pitkän rakkauskirjeen, jonka olin muutama vuosi sitten kirjoittanut rakkauspäissäni. En koskaan uskaltanut lähettää sitä. Se harmitti. Lohdutukseksi kirjoitin kuitenkin rakkauskirjeen itselleni, jonka voin jonain huonona päivänä avata. Suosittelen sitä paljon myös muille, sillä välillä vaan tarvitsee itsensä tsemppausta silloin kun siihen ei juuri sillä hetkellä kykene. 

Mä joskus ajattelin, että voin ihan hyvin kärsiä jonkun toisen ihmisen takia, koska se on niin tärkeä ja arvokas. Se on sen arvoinen. Vasta nyt mä alan ymmärtämään, että myös minä olen tärkeä ja arvokas. Mä olen jonkun paremman arvoinen.

Mulla on ollut heikko itsetunto niin kauan kuin vain muistan. Oon järjettömän itsekriittinen ja ihan sama mitä teen, mietin että olisin voinut tehdä sen paljon paremmin. En taida antaa itselleni armoa mistään. Peilikuva on paska. Kaikki mitä kirjoitan on aina paskaa. Valokuvat on paskoja. Mä oon paska. Mä uskon, että aika moni osaa samaistua tähän. Mikään ei ikinä riitä.

Tämän vuoden projekti on ollut, että opettelen antamaan itselleni armoa. Ei kaiken aina tarvitse olla täydellistä, eikä kaikessa aina tarvitse olla paras. Ja hei. Oonhan mä aika hiton siisti mimmi.

"Oon kritisoinut mua jo aivan tarpeeks / teen sovinnon ja annan itelleni anteeks,
Onni alkaa siit mihin ankaruus loppuu / kaikki tarvii itserakkausjuttuu"

4/14/2017

KANNAN OLALLANI TOM OF FINLANDIA


Innostuin Tom of Finlandista suunnilleen 13-vuotiaana ja yleensä sillon kun mä innostun, innostun lujaa. Pakotin konservatiivisen isoäitini viemään minut näyttelyyn ja luin aiheesta mahdollisimman paljon. Nykyään on ihanaa, että herran taide on enemmän pinnalla esimerkiksi lakanoiden ja elokuvan muodossa. Nautin siitä suunnattomasti. 

Kävin eilen ostamassa Suomalaisesta Kirjakaupasta Keisari Aarnio- kirjan, joka mun on pitänyt tammikuusta lähtien käydä ostamassa. Aarnion tapaus kiinnostaa mua paljon ja siitä olen tällä hetkellä innostunut. Jälleen kerran tosi lujaa. Kassalla bongasin ton laukun ja totesin, etten yksinkertaisesti voi lähteä kaupasta ilman sitä. Nyt se roikkuu mun olalla ja oon siitä enemmän kuin onnellinen. 

Lukuvinkkinä annan muuten uuden painoksen F. Valentine Hooven III:n Tom of Finland - Marginaalista maailmantaiteeseen- kirjan, joka avaa hyvin Touko Laaksosen merkitystä LGBTQ- yhteisölle ja tasa-arvolle ylipäätään. Siinä on myöskin mielenkiintoista tietoa Suomesta sodan aikana ja hyvä viittaus siihen, oliko se Mannerheim homo vai ei. 

Fight for your rights! Minä pidän mieheni nahkaisina. 

4/13/2017

JOULU TULI HUHTIKUUSSA


...tai ainakin näytän ihan tontulta.

Mä en ole kovinkaan moneen asiaan niin koukussa kuin Coca-Colaan. Nimenomaan tohon normaaliin versioon, minkä juominen on vähän sama asia kuin suuhun kaataisi valkoista sokeria ja happoa. Kaikella mahdollisella tapaa kokis on yksi kuvottavimpia asioita mitä tiedän. Silti juon sitä ihan liikaa. Toisaalta kylmä kokis lasipullosta tai tölkistä (tosta kapeammasta) juotuna on aika nautinnollista. 

Kävästiin Joannan & Roosan kanssa kuvaamassa muutama päivä sitten ja mun tarkoituksena oli laittaa päälle jotain spesiaalia. Jotenkin päädyin kuitenkin näyttämään ihan samalta kuin viikon jokaisena päivänä. Oon piilotellut isojen hupparien alla nyt puoli vuotta. Jotain kummallista mun jalasta löytyy, nimittäin mustat pillifarkut. En edes muista milloin viimeksi niitä olen käyttänyt, mutta toisaalta en ole edes tainnut mahtua noihin housuihin pariin vuoteen. Muistaakseni noi olen ostanut joskus lukion aikana ja nyt ne ovat lojuneet mun kaapin perällä tosi pitkään. Kivat housut, mutta ne taitavat kohta ratketa haaroista. 

4/12/2017

PYÖRÄILYKAUSI ON VIHDOIN AVATTU


TAKKI: Cubus AURINKOLASIT: H&M MEKKO: Bik Bok KENGÄT: Adidas

Mä ja mun maailman parhain keltainen pyörä ollaan odotettu pyöräilykauden avaamista syksystä asti. Eilen se päivä vihdoin koitti ja siinä pyöräillessäni tajusin tuntevani vihdoin sen todellisen kevään fiiliksen. Sen, että helkkari taas yhdestä talvesta todella selvittiin. 

Vierastan edelleen Helsingissä pyöräilemistä, koska se tuntuu jollain tavalla tosi vaaralliselta. Täällä on huomattavasti enemmän liikennettä kuin rakkaassa kotikaupungissani, jossa on helppo pyöräillä kaikkialla. Pyöräilin koko peruskoulun ajan kouluun ympäri vuoden, oli sitten lumimyrsky tai kaatosade. Kerran oli niin paljon pakkasta, että mun ripset jäätyivät kiinni toisiinsa. Silloin pyöräily oli osa mun jokapäiväistä elämää.

Mua ihan hävettää se miten huono olen liikennesääntöjen suhteen. Löydän itseni useasti tilanteesta, etten edes tiedä missä pitäisi pyöräillä. Mulla tosiaan ei ole ajokorttia, mutta mopokortti löytyy edelleen lompakosta. Siitä kortista ei enää ole mitään hyötyä, mutta sen olisi ehkä pitänyt opettaa mut lukemaan liikennemerkkejä. No ei opettanut. 

Sillon kun täytin 18, mietin kauan ajokortin ajamista. Mä jopa seisoin varmaan puoli tuntia erään autokoulun edessä ja lähdin häntä koipien välissä kotiin. Eihän täällä Helsingissä yhtään mihinkään sitä ajokorttia tarvitse, mutta esimerkiksi töiden kannalta siitä olisi paljon hyötyä. Olisihan se myös aika siistiä osata ajaa autoa. Se on semmosta aikuisten hommaa. Vähän niinku plussakortin hankkiminen. Ehkä sitten jonain päivänä. Nyt kuitenkin kiidän pyörälläni ympäri kaupunkia ja kertaan ne helvetin liikennesäännöt netistä.

4/01/2017

VANHA KUNNON YSTÄVÄKIRJA

Te tiedätte miten tää homma menee! Vanhat kunnon ystäväkirjat, eli blogin parhaimpia juttuja. Tämän haasteen varastin Annikan blogista.


Nimeni on… Nelli Aliisa Kenttä

Jotkut tosin kutsuvat minua… Mulla ei ole ikinä ollut kovinkaan paljon lempinimiä, mun kuvitteellinen räppinimi on MC Kenttä ja jotkut kaverit heittää siitä läppää, varsinkin mun kämppis. Jostain syystä mua kutsutaan myös paljon ihan vaan etunimi + sukunimi kombolla. Sit on myös Nelbero, Nepa ja Illen. Äiti kutsuu mua pupuliiniksi silloin kun oon ollut kiltisti. Jos en oo ollut, oon Nelli Aliisa. 

Oon syntynyt… Raumalla 20.5.1996. Mun äiti aina pakottaa mut kuuntelemaan jokaisina synttäreinä huonon tarinan mun synnytyksestä jonka osaan jo ulkoa. Äiti on vähän tommonen. 

Pienenä olin varma että minusta tulee… Halusin olla kissa, agentti tai noita. Edelleenkin hyväksyisin heti noi ammattivalinnat. Olin ton noitajutun suhteen niin tosissani, että etsin Italiasta jonkun koulun missä opetetaan noituutta ja vannoin lähteväni vielä jonain päivänä sinne. 

Kolme parasta piirrettä minussa on… Oon tosi vahva. En siis fyysisesti, koska omistan semmoset Tyrannosaurus Rexin käsivoimat, mutta henkisesti. Empaattisuus ja uteliaisuus kuuluu mun mielestä tähän listaan myös.

Lähitulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu… Myydä tavaroitani facebookin kirppisryhmässä ja kerätä matkakassaa, katsoa Skam jälleen kerran alusta loppuun, opetella seisomaan käsillä ja siivota vihdoin ja viimein mun vaatekaappi. 

Suosikkikaupunkini on… Amsterdam. Ihan mieletön paikka. 

Suosikkibiisini tällä hetkellä on… Apua. Varmaan just nyt Litku Klementti & Tuntematon numero - Kimaltava mekko, Topi Saha - Paskainen sydän ja Itä-Hollola Installaatio - Tyttöystävä. Kovia biisejä, kannattaa kuunnella! 

Suosikkiravintolani ja -ruokani siellä on… No johan on vaikea. Tällä hetkellä tykkään tosi paljon Date + Kalen coconut currystä, Soi Soin Sataman Seitanista ja Loosisterin Big Sister Burgerista. Mä voisin syödä pelkästään ulkona ja siksi noita suosikkirafloja on ihan järjetön määrä. Döner Harjusta saa myös tosi hyvää seitania, joka siis on ihan mun ykköslemppari lihankorvike. Nimessäkään ei ole mitään valittamista. 666. 


Suosikkijuomani on… Siis ihan normaali Coca Cola joko tölkistä (siitä kapeammasta) tai lasipullosta. Ainoat oikeat tavat juoda kokista. Oon tosin yrittänyt vierottautua kokiksen juomisesta, koska se on ihan järjetöntä myrkkyä. Pakko myös mainita kaikki Alkon alahyllyltä löytyvät valkkarit ja taskulämmin halpa kalja puistossa. Niissä on fiilistä. 

Suosikkisarjani just nyt on… Skam. Skam. Skam. Skam. Paras sarja pitkään aikaan. 

Suosikkikosmetiikkatuotteeni tällä hetkellä on… En millään osaa sanoa! Varmaan Cliniquen Redness Solutions Instant Relief- puuteri, joka on ollut aikamoinen löytö tälle mun punaiselle naamalle. 

Suosikkisovellus puhelimessani on… Instagram, VSCO, Spotify ja SportsTracker. Pakko myös tunnustaa, että oon jäänyt Jodeliin aika pahasti koukkuun. 

Mitä pakkaat mukaan matkalle? Passi, kamera ja lompakko. Puhtaat alusvaatteet ja hammasharja on tietty aina plussaa. Mä tykkään reissaa ihan minimaalisella määrällä tavaraa.  

Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe? Makaan sängyllä X-asennossa alasti, laulan Kentin biisejä (en siis osaa ruotsia) ja syön kaiken ruuan sormin. Mä oon tämmönen suhteellisen hurmaava tapaus. 

Viimeisin sisustusostoksesi? En edes muista. Varmaan tauluille kehyksiä. 

Viimeisin Whatsapp-viesti? "XDDDDDDDDDDD" Aika informatiivinen viesti....

Paras tapa tuhlata 50 euroa? Tietty tähän vois sanoa, että hyväntekeväisyyteen, mutta sanoisin kuitenkin tähän uuden tatskan. 

Bravuurini keittiössä? Kaikki mihin tarvitaan maksimissaan neljä ainesosaa. Pakko ylpeillä, mutta oon historian parhain tekemään makaroni-soijarouhemössöä. 

Perjantai-illan herkutteluja varten ostan kaupasta? Just niitä tiettyjä Rainbown punaisessa pussissa olevia sipsejä (mun kämppis aina pilkkaa mua niistä, koska se itse vihaa niitä), dippiä (atm yleensä sweet chili) ja kokista. Aika usein tosin siihen kylkeen lähtee myös viiniä.