5/26/2017

AINA KIIRE JONNEKIN


TAKKI: Cubus PAITA: Monki HAME: En tajua miksi en vieläkään muista KENGÄT: Vans

"Mitä sulle kuuluu?" "No on vaan tosi kova kiire, mut muuten ihan hyvää!"

Niin mä vastaan aina. Niin on vain tosi helppo vastata, koska yleensä silloin ei tule mitään lisäkysymyksiä. Voi sulavasti vaihtaa aihetta johonkin toiseen. Sen kysymyksen välttelemisessä alan olemaan jo mestari, sillä kysymys aiheuttaa mulle joka kerta vähän paniikkia. Siihen on vaikea vastata, varsinkin ihmiselle jota et ole nähnyt pitkään aikaan. On hankala tiivistää viimeiset puoli vuotta muutamaan lauseeseen, varsinkin jos on tapahtunut paljon kaikkea.

Niin mulle todella on tapahtunut. Elämä menee niin lujaa vauhtia tällä hetkellä eteenpäin, että on vaikea pysyä kyydissä. Onneksi menee, sillä välivuodella se ei tuntunut menevän metriäkään. Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että välivuosi oli minulle oikea vaihtoehto. Tapani viettää sitä oli vain jollain tavalla väärä. Tein töitä mikä ei kiinnostanut ja join varmaan sata litraa kaljaa. Silloinkin mulla oli muka kiire, vaikka oikeesti ei ollut. 

Niin mä tulin lopputulokseen, ettei mulla oikeestaan edes ole kiire. Tai on, mutta se on ihan oma vikani. Olen huono priorisoimaan asioita ja siksi mä otankin kaiken mitä eteen vain sattuu. Sitten huomaankin, ettei mulla ole aikaa kavereille, saati sitten itselleni. Toisaalta, se kiire pistää myös tekemään asioita ja pistää sitä elämää lujaa vauhtia eteenpäin. 

Onko teillä kiire? Onko kaikilla aina kiire? Millon voi pysähtyä? 

5/24/2017

INSPIRAATIOTA KESÄN PUKEUTUMISEEN


Mä oon tällä hetkellä tosi tykästynyt farkkuun. Haaveissa olisi farkkushortsit, mitkä eivät näytä pyllyä ja ole niin kireät, että jalat näyttävät joulukinkuilta. Niitä on vain yllättävän vaikea löytää, joten saatan lähteä itse leikkelemään sellaiset vanhoista farkuista. Tämä ei ole koskaan ollut hyvä idea, mutta ehkä tällä kertaa se voisi onnistua! Oon myös katsellut paljon farkkuhaalareita ja jopa sovitellut niitä, mutta ne tuntuu jotenkin niin hurjilta, etten tiedä tulisiko niille niin paljon käyttöä kuin haluaisin. Myös kaikki kirjailut, kuten kukat, kiehtoo tosi paljon!

Vaaleat kengät! Ah! Tosin ne ovat suhteellisen vaaralliset, koska olen aika varma, etteivät ne omassa käytössäni pysy vaaleina kovinkaan kauaa. Mulla on ollut joka kesä siitä asti kun olen ollut ehkä 12-vuotias jalassa nuo Vanssin ruudulliset slip onit, koska ne ovat yksinkertaisesti niin kätevät. Tällä hetkellä mun kyseiset kengät ovat värjäytyneet ruskeiksi, ovat repaleiset ja pohjissa on kulutuksen aiheuttamana molemmissa kantapäissä reijät. Ehkä olisi siis aika sijoittaa uusiin. 

Mä oon aina pilkannut terveyssandaaleja, mutta viime kesän jälkeen voin iloisesti myöntää, että äidiltäni varastamat Birkenstockit olivat kesän parhaat kengät. Ne on niin mukavat!

Oon käyttänyt nyt paljon mustavalkoisia raitasukkia, jotka saavat olon muistuttamaan vähän Peppi Pitkätossua. Mikä ei ole siis koskaan huono asia. Tällä hetkellä verkkosukkahousut tuntuvat löytyvän kaikkien päältä, mutta itse olen välttänyt ne juurikin sen joulukinkku-efektin vuoksi. Suoraan sanottuna ne isot reijät verkkosukkiksissa on vähän sotkuisen näköisiä. Siksi en ehkä niille ole lämmennyt. Sukat voisivat kuitenkin toimia!

Mä en käytä oikeestaan ikinä toppeja, vaan mulla on aina t-paita päällä. Nyt haaveilen tosta Happy Hourin Tom of Finland- paidasta, (ja hupparista) joka on vaan niin siisti! Ajattelin myös rohkaistua enemmän vaaleanpunaisen värin kanssa. Mut ylipäätään, isot t-paidat on ihan parhaita! Oli sitten kesä, kevät, syksy tai talvi. 
Jos ollaan ihan rehellisiä, niin suomen kesän tuntien eniten tulen tarvitsemaan sadetakkiani. Onneksi mulla on juurikin Rukan keltainen sadetakki, jonka senkin olen rakkaalta äidiltäni varastanut. Hai- saappaat löytyvät myös, mutta sateenvarjo vieläkin puuttuu. Toi Marimekon sateenvarjo on mielestäni ihana, mutta sen hinta hirvittää. Ehkä jostain ostan ihan vain mustan sateenvarjon, jolla pärjään kyllä kesän yli.

KESÄ KESÄ KESÄ! Tule jo!

5/22/2017

TOUKOKUUN SUOSITELTAVAT TUOTTEET


Dove DermaSpa Summer Revived - itseruskettava / vartaloemulsio

Kuten muutama postaus sitten kerroin, olen yrittänyt saada ihostani terveemmän näköistä. Jos joku vielä ei ole tiennyt, esimerkiksi jaloissani ihonvärini muistuttaa lähinnä ruumista. Koska mulla on niin valkoinen iho, päätin aloittaa ruskettumisen mahdollisimman hennosti. Valitsin siis Dovelta vaaleimman sävyn (se oli helppoa, koska sävyjä on tasan kaksi) ja oli huojentavaa jälkeenpäin huomata, että se on juuri oikean värinen. Se on siis oikeesti tosi vaalea, mutta ainakin omassa ihossani huomaan selkeästi eron ensimmäisenkin käyttökerran jälkeen. Isoin plussa lähtee kuitenkin sille, että kuten tuote lupaa, se jättää ihon pehmeäksi ja kosteutetuksi. Tosi hyvä siis kevyeen rusketukseen!


Too Faced Better than Sex - ripsiväri

Mä voin lyödä vetoa, että jokainen joka joskus käyttää tätä ripsiväriä vannoo sen nimeen lopun elämänsä ajan. Niin ainakin mulle kävi. Tota on hehkutettu niin monessa blogissa, lehdessä ja varmaan myös raamatussa, että odotukset oli ihan järjettömän korkealla. Se kuitenkin lunasti ne kaikki ja siksi pääsikin ehdottomasti tähän suositeltavien tuotteiden listaan. Mulla on tämä vedenpitävänä versiona, joten se on varmasti festarihelteellä paras mahdollinen tuote naamaan. Eipähän lähde valumaan pois muun naaman mukana. Plussana ehdottomasti se, että tuote on vegaaninen. 


Essie Gel Setter - geelipäällyslakka

Mä oon tosi huono lakkaamaan kynsiä. Unohdan sen homman aina ja sitten viiletänkin puolikkailla kynsilakoilla ympäriinsä. Olen muutamaan otteeseen työhaastattelussa havahtunut siihen, että kynsissä on ollut enää täpliä jäljellä jostain vanhasta punaisesta lakkauksesta. Tämän takia tietenkin haluan, että lakkaus kestää mahdollisimman pitkään. Mielellään ikuisesti. Ikuisuus ei kuitenkaan ole mahdollista, mutta geelilakalla sitä saa vähän pitkitettyä. Tällä hetkellä mun mielestä paras päällyslakka on Essiellä, koska se tekee lakkauksesta tosi kovan ja sellaisen, ettei se ensimmäisellä kolhulla lähde todellakaan lohkeilemaan. Tämä siis kuivuu ihan luonnonvalossa, ei siis tarvitse työntää itseään uuniin! 


Kicks Deep Cleanising Oil - puhdistusöljy

Kuten kerroin, käytän nykyään vain vedenpitävää ripsiväriä. Olen nyt kiinnittänyt enemmän huomiota siihen, millä tuotteilla meikkejä päivittäin puhdistaa. Tämä on ollut omasta mielestäni parempi kuin mikään vedenpitävän silmämeikin puhdistaja, koska tämän kanssa ei tarvitse hinkata naamaansa millään vanulapuilla maailman loppuun asti. Jättää naaman ihanan pehmeäksi, mutta ei kuitenkaan limaiseksi. Pullon kylkeä koristaa Reilun kaupan leima ja tuote on tosi riittoisaa. 

Oletteko kokeilleet samoja tuotteita ja mitä te niistä tykkäätte? Ja hei, ihanaa viikon alkua!

5/20/2017

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ MINÄ


Mä täytän tänään 21.

Viimeisen kahden vuoden syntymäpäivistä mulla ei ole juurikaan muistikuvia, joten tänä vuonna päätin tehdä asioita vähän toisin. Lähdin äitin luo Raumalle ja juhlitaan kahdestaan minua alkoholittoman muumiskumpan kera. Luvassa on paljon karkkia, juoruilua ja Harry Potter- elokuvia. Eli kaikkea sitä, mitä rakastan. Nyt on ihan hyvä ottaa vähän iisimmin. Tässä on paljon kontrastia sille, että viime vuonna järkkäsin isot bileet, missä koko ystäväpiirini juhli ehkä snadisti liian railakkaasti. Tunnen siitä edelleen morkkista aina kun näen mun naapureita, jotka eivät varmaankaan enää edes muista koko iltaa. Ehkä tässä vuoden aikana musta on tosiaan tullut ainakin hieman viisaampi. 

Jos mulle olisi vuosi sitten kerrottu missä pisteessä olen nyt elämäni kanssa, en olisi todellakaan uskonut. Mä en olisi uskonut, että mulla olisi ollut vuoden sisällä niin paljon hienoja projekteja. Oon tutustunut niin moneen uskomattomaan ihmiseen, voittanut itseni niin monessa eri asiassa ja oppinut niin helvetin paljon. En olisi uskonut, että menettäisin itselleni todella tärkeän ihmisen hyvin surullisella tavalla ja selviäisin siitä. Oon oppinut itsestäni, muista ja elämästä ylipäätään. Kaikesta vaikeudestaan huolimatta tämä vuosi on tehnyt minulle tosi paljon hyvää. 

Mun on nyt pakko paljastaa teille, että aloitan maanantaina YleX:llä ja vietän siellä tämän kesän. Arvatkaa olenko innoissani? Oon tiennyt tosta jo monta kuukautta, mutten ole uskaltanut kertoa siitä kovinkaan monelle. Mulla kun on aina tapana uskoa, että asiat menee päin helvettiä jos ne sanoo ääneen. Ehkä vuoden päästä olen oppinut, ettei pessimistinä olo aina kannata. 

Hyvää syntymäpäivää minä! 

5/16/2017

VAALEANSINISIÄ RÖYHELÖITÄ JA ITSERUSKETTAVAA


MEKKO: Zara 

Kukapa olisi uskonut, että jonain päivänä mun päältä löytyy vaaleansininen mekko, missä on vielä kaiken lisäksi röyhelöitä. Siis röyhelöitä? Minulla? Tämän mekon kanssa kävi klassisesti niin, että bongasin kyseisen vaatteen äitini päältä ja halusin itsekin kokeilla sitä. Näin tapahtuu rehellisesti sanottuna aika useasti. Yleensä se päättyy siihen, että joko varastan vaatteen äitiltä tai kipitän kauppaan ostamaan itselleni samanlaisen. Tällä kerralla yritin jälkinmäistä, mutta Turun tai Helsingin Zarasta en mekkoa löytänyt. Äiti löysi omansa Kroatiasta, mutta niin pitkälle en kuitenkaan taida uhrautua yhden mekon vuoksi. 

Kukapa olisi uskonut, että jonain päivänä annan mahdollisuuden itseruskettavalle. Edes asian sanominen ääneen saa kyseenalaistamaan mun oman terveyteni. Niin siinä vain kävi, että mun jalat näyttää tällä hetkellä elävän ihmisen raajoilta. Yleensä ne ovat valkoiset/harmaat/sinertävät. Mä en siis rusketu, mä vaan palan. Tämän takia olen vuosia ollut hysteerinen aurinkorasvoista ja käytän yleensä suojakerrointa 50. Tänä kesänä totesin, etten halua jälleen näyttää kuolleelta ja hain purkista ihon värin. Pitää ehkä treenaa kyseistä asiaa, sillä tällä hetkellä muistutan dalmatialaista....

5/14/2017

ÄIDILLENI


Parhaalle ystävälleni, vahvimmalle ihmiselle jonka tunnen, elämäni tärkeimmälle asialle. Tyypille joka aina potkii mut ylös, nostaa ojasta ja laittaa laastarit polviin. Hänelle, jolle soitan varmaan kymmenen kertaa päivässä. Sille ihmiselle, jolle kerron kaiken.

Äidilleni.

Olet ollut minun äitini nyt 7664 päivää. Kiitos niistä jokaisesta. 

5/11/2017

PUUROA JOKA AAMU


Mä en ole ruuan suhteen kovinkaan nirso. Kiitoksia kulinaristisille vanhemmilleni, mut on kasvatettu todella monipuolisella ruualla ja sen takia kaikkea mahdollista on tullut pienen elämäni aikana syötyä. Mulla on kuitenkin tasan kaksi inhokkiruokaa, ja ne ovat pinaattikeitto ja puuro. Pinaattikeittoa oon onneksi onnistunut välttelemään elämäni aikana todella tehokkaasti, mutta puuroa yritän edelleen oppia syömään ilman oksennusrefleksiä.

Joskus lukiossa mua alkoi masentamaan ruuaksi oleva puuro niin paljon, että lähdin kotiin. Siis Helsingistä Raumalle. 250km pelkästään puuron takia. 

Nyt olen alkanut syömään aamupalaa, kuten aikaisemmin keväällä puhuin. Nimenomaan puuroa. Matka on pitkä ja kivinen siitä, etten neljään vuoteen ole syönyt lainkaan aamupalaa. Tätä puuron syömistä on kuitenkin kestänyt jo viikon, mikä on oikeesti aikamoinen saavutus multa! Mun puuro kuitenkin on tällä hetkellä 2/3 marjoja ja 1/3 puuroa, joten se menee alas ihan suhteellisen hyvin. Ei mua edelleenkään hymyilytä sitä pikapuuroa hämmentäessäni, mutta ainakin se kuvotus on loppunut ja jaksaa lounaaseen asti NIIN paljon paremmin. Miksi en ole tätä tajunnut aikaisemmin? 

Mitä te laitatte puuron päälle? Miten sen saisi alas paremmin? 

5/10/2017

TURVALLINEN ASU


TAKKI: Monki REPPU: Marimekko FARKUT: Monki KENGÄT: Vans

Kuvissa näkyvä asu on mun tämän hetken suosikki. Valkoinen t-paita, farkut ja Vanssin kengät toimii aina. Muutenkin oon tykännyt viime aikoina käyttää ns. tosi tavallisia vaatteita, koska niiden yhdistelmillä ei vaan voi epäonnistua. Ei ole mitään epämukavampaa kuin lähteä aamulla töihin / kouluun sellaisessa asussa, josta ei ole aivan varma. Lopputuloksena usein on se, että toivoo vain pääsevänsä kotiin mahdollisimman nopeasti vaihtamaan vaatteita. Mulle käy näin tosi usein ja se on ihan hiton kurjaa. Oon jättänyt menemättä aina välillä johonkin ihan vain siksi, että olen halunnut mennä vaihtamaan kotiin vaatteet jossa tunnen itseni varmemmaksi. Siinä vaiheessa kun itsetunto ei muutenkaan ole korkealla, ei kaipaa mitään sitä tunnetta lisäämään. Oon aika varma, etten ole ainoa jolle näin aina välillä käy. 

Toi muutama postaus sitten hehkuttamani reppu on ollut selässäni joka päivä sen ostamisen jälkeen. Muutamana päivänä olen jo uskaltautunut lähtemään kaupungille ilman sukkahousuja farkkujen alla ja antanut nilkkojen vilkkua. Iltaisin se on aina ollut huono valinta, mutta päivisin on jo pystynyt viilettämään ilman sukkiksia! Nää on niitä elämän pieniä iloja. 

Nyt kun ei tarvitse enää pukeutua talvivaatteisiin ja näkyy enemmän ihoa, mun tatuointikuume on räjähtänyt ihan käsiin. Varsinkin jalkoihin olisi suunnitteilla niin paljon kaikkea kivaa, etten enää jaksaisi odottaa äkillistä rikastumista ja neulan alle pääsemistä. Mä tosin suoraan sanottuna vihaan olla tatuoitavana. En tule koskaan ymmärtämään ihmisiä jotka siitä nauttivat. Tällä hetkellä olen ollut tatuoitavana about 20 kertaa, eikä koskaan se fiilis ole helpottanut. Aika hassun harrastuksen sitä onkaan itselle valinnut. Onneksi se kipu ja tuska aina palkitaan.


5/09/2017

MUISTUTUKSIA ITSELLENI (JA TEILLE)


HUPPARI: Monki TAKKI: Monki LIPPIS: Polar Skate Co. HAME: En vieläkään muista KENGÄT: Vans

- Älä pahoittele tunteitasi. Ne vain on, ei niille voi tehdä mitään. 

- Jos et yritä, et voi edes saavuttaa mitään. 

- Jos et kysy, vastaus on aina ei. 

- Muista, että olet kokonainen ilman jotain toista. Ei sinun tarvitse etsiä toista puoltasi, koska olet kokonainen ihan itseksesi. Olet mestariteos ihan ilman ketään muuta. 

- Jokaisen päivän ei tarvitse olla erikoinen. Jokaisena päivänä ei tarvitse tehdä mitään. On olemassa päiviä, jolloin onnistuminen on ihan vain siitä päivästä selviytyminen. 

- Usko rakkauteen ja onneen, vaikka saisitkin henkisesti turpaasi kerta toisensa jälkeen. 

- Kaikki ei mene aina omien suunnitelmien mukaisesti ja se on ihan ok. Kaikki ei aina voi mennä putkeen. Anna armoa ja aikaa itsellesi. 

- Pese hampaat joka päivä. 

KUVAT: Joanna Suomalainen 

5/08/2017

ONKO KAIKKIEN PAKKO HALUTA LAPSIA

Mä en halua lapsia. Ainakaan biologisia. En ole koskaan halunnut, enkä luultavasti koskaan tule haluamaan. Se on yksi ainoita isoja asioita, mistä olen aina ollut samaa mieltä. Mun mielipide saattaa tietenkin muuttua, mitä pidän hyvin epätodennäköisenä, mutta ainahan se on mahdollista. Varsinkin se, että joskus adoptoisin jonkun lapsen saattaa hyvinkin olla mahdollista. Maailmassa kun on loputtomiin lapsia, joilla ei ole perhettä tai jotka ansaitsisivat niin paljon parempaa. Silti, en vain usko millään, että tämä erittäin vahva mielipiteeni lapsien saamisesta muuttuu. 

Mun mielipide ja päätös ei enää perustu siihen, että vihaisin lapsia. Tosin inhosin lapsia silloinkin kun olin itse lapsi. Enää en inhoa ja jotenkin kuvittelen, että saattaisin olla jopa ihan hyvä äiti. Eikä mulla ole mitään sitä vastaan, että joku muu haluaa lapsia, enkä pidä niitä ihmisiä millään tasolla huonompina kuin itseäni. Ymmärrän sen, miksi ihmiset haluavat lapsia ja perustaa perheen vallan mainiosti. Mä en vain halua lisää lapsia tähän maailmaan. Piste.


Maapallon ja ihmisten tilanne on huolestuttava, eikä sen tilanteen pahenemiseen näy mitään loppua. Olemme ylikansoitettu planeetta, eikä kukaan voi kieltää sitä. Eriarvoistuminen kasvaa, köyhät köyhtyy, rikkaat rikastuu, öljy loppuu ja jääkarhut hukkuu. Sitäkään kukaan ei voi kieltää. Mikäli tutkijoita uskoo, maapallon tila heikkenee huomattavasti vuoteen 2050 mennessä, jos ihmiset jatkavat nykyistä elämäntapaansa. Lajien sukupuutto, tehotuotanto, ekosysteemien katoaminen, ympäristön saastuminen, ihmisten kulutustavat, väestönkasvu ja ilmastonmuutos. Keksisin loputtomiin syitä, miksi maapallon tilanne on huolestuttava ja miksi en halua tänne enää yhtään enempää ihmistä. Onhan tää planeetta nyt oikeesti tosi paska keissi. 

Muutamien terveydellisten syiden vuoksi en ole edes varma, olisiko mun järkevä hankkia lapsia. Vahvasti periytyvät sairaudet kun on suhteellisen ikäviä, enkä tiedä kestäisikö mun moraali sitä, että minä olisin jollain tasolla syypää oman lapseni sairastumiseen. Enkä edes tiedä voinko itse saada lapsia. Monet tuntuvat ajattelevan, että se on itsestäänselvyys. Ei se ole.

Lopulta kaikista eniten omaan lapsettomuuspäätökseeni vaikuttaa se, etten vain yksinkertaisesti nää tulevaisuutta, jossa minulla olisi omia lapsia sisältävä perhe. Olen kuullut loputtomiin lauseita "kyllä sitten kun sun biologinen kello alkaa tikittää" ja "olet niin nuori edes miettimään tuota asiaa", mitkä kerta toisensa jälkeen vaan suoraan sanottuna vituttavat. Ne tuntuvat siltä, ettei minulla saisi olla omaa päätöstä kehostani ja elämästäni, vaan pitäisi vain mennä valtaosan mukana niiden yhteiskunnan normien mukaisesti. Ihan kuin elämäni ei voisi olla kokonainen ilman sitä, että olisin vaginastani pullauttanut yhden olennon tähän maailmaan lisää. 

Luin aamulla Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksen tästä asiasta (klik) ja siitä inspiroituneena päätin avata myös oman suuni. Nämä ovat isoja asioita, enkä koe olevani mielipiteeni kanssa yksin. Nämä ovat myös todella henkilökohtaisia asioita ja tämä teksi onkin luultavasti yksi henkilökohtaisimmista mitä olen koskaan kirjoittanut. Mun mielestä asioista on kuitenkin tärkeä puhua, vaikka ne olisivatkin vaikeita. 

Summa summarum, minä en halua lapsia. Ja se on ihan okei. 

5/07/2017

ILTAKÄVELYLLÄ KAMERAN JA YSTÄVIEN KANSSA


Ollaan hengailtu Roosan ja Joannan kanssa lähiaikoina tosi paljon. On ihanaa löytää ihmisiä, joiden kanssa on helppo ja hyvä olla. Vaikka ei tekisi mitään sen kummempaa kuin kävelisi pitkin Helsingin katuja ja ottaisi välillä valokuvia. On tärkeää löytää lähelleen niitä ihmisiä, joista saa positiivista energiaa. 

Mä mietin viime syksynä ystäviäni ja tuttavia ja sitä, kenen kanssa mulla on hyvä olla. Kenen kanssa mulla on hyvä mieli, ketkä vain laskee minua kerta toisensa jälkeen alas, kuka kannustaa ja kuka on onnellinen puolestani. Totesin, että mun lähellä oli paljon ihmisiä, jotka vain painoivat minut alas joka kerta kun nähtiin. Kenelle minä kelpasin vain silloin, kun minua tarvittiin. Sellaisia, joilta ei kuitenkaan itse apua saanut. Mietin niistä ihmisistä, että milloin he edes viimeksi olisivat kysyneet minun kuulumisia. Oli muutama ihminen josta tajusin, etten keksi mitään syytä miksi edes enää ollaan ystäviä. Sain niistä tyypeistä vain pahan mielen ja olon, etten koskaan riitä. Aika hullujen hommaa puhua energioista, mutta mietin niitä syksynä tosi paljon. 

Toinen asia mitä mietin oli se, kuka uskaltaa sanoa asiat suoraan. Todelliset ystävät tunnistaa siitä, että niillä on rohkeutta nousta sinua vastaan ja kertoa milloin olet väärässä. Milloin olet tekemässä jotain typerää. Se on niin vaikeaa, että kunnioitan niitä ihmisiä lähelläni tosi paljon. Mä oon ollut mun ystäväporukassa usein se, joka pitää niitä saarnoja silloin kun jollain menee lujaa tai joku on tekemässä jotain todella harkitsematonta. Mä oon aika monta kertaa saanut siitä paskaa niskaani, mutta aina jonkin ajan päästä kyseinen ihminen on tajunnut, että olen tarkoittanut kaikella vain hyvää. Sitä se toisesta huolehtiminen on. 

Olipa selitys. Pointtina oli se, että saat olla nirso ihmisistä ympärilläsi. Mielummin muutama hyvä ystävä, kuin 1087 kaveria facebookissa. (Mitä minulla on

5/06/2017

EKAA KERTAA YKSIN ULKOMAILLA


Olin Kööpenhaminassa muutaman päivän ystäväni Antin kanssa, jonka kanssa meillä oli ihan huippua. Antti lähti sunnuntaina takaisin Suomeen ja mä jäin vielä muutamaksi päiväksi pakoon arkea. En ole koskaan aikaisemmin ollut yksin ulkomailla, joten mua jännitti snadisti se, miten mä pärjään. Mun suuntavaisto ja kartanlukutaito tunnetusti ei ole mitään kovinkaan kehuttavaa. 

Mä pärjäsin kuitenkin hyvin. Tosi hyvin itseasiassa. Yksi itku, yksi eksyminen ja melkein sata pientä sivua kirjoitettua tekstiä. Oli aika hipsteri olo, kun yksin istuin terassilla juomassa kaljaa ja kirjoittamassa. Oli kuitenkin hyvä olo. Oli kiva olla hiljaa, oli kiva olla vain yksin, oli kiva vain olla. Kuuntelin vain täysillä lempibiisejäni, kävelin just sinne mihin jalat kuljetti ja istuin ihan niin kauan siellä terassilla kuin halusin. Ei ollut kiire mihinkään. Just sen tunteen takia taidan lähteä reissuun kokonaan yksin seuraavaksi. 

On kuitenkin ihanaa päästä jakamaan siistit kokemukset jonkun muun kanssa ja muistella niitä myöhemmin. Nyt tapahtui paljon kaikkea, mistä en tule koskaan kenellekään kertomaan. Ne on mun omia salaisuuksia ja muistoja pään sisällä. Mulla on tosi vähän sellaisia.

On tosi tärkeää oppia olemaan itsensä kanssa. Ihan yksin vain. 

5/04/2017

MAJOITTUMINEN TUNTEMATTOMIEN IHMISTEN KANSSA REISSUSSA - MILLAISTA SE ON?


Kööpenhaminan reissulla majoituin ensimmäistä kertaa dormissa, jossa oli siis 12 ihmiselle paikka nukkua. Ei se jännittänyt, mutta en vain tiennyt mitä siitä voisi odottaa. Budjettireissaajalle dormissa nukkuminen on ehdottomasti paras vaihtoehto, koska sillä säästää oikeesti tosi paljon. Mulle viisi päivää tuolla maksoi satasen ja muutaman euron siihen päälle, mikä ei mun mielestä ole kovinkaan iso summa hyvästä yöpaikasta. Ainakin jos vertaa hotelleihin.

Mulla oli huonetovereina 11 miestä, tosin yhtenä yönä sain nauttia erään kiinalaisen tytön seurasta. On tietty erikseen mimmien ja jäbien dormeja, mutta mulle ei ollut asialla mitään väliä, joten otin vaan mixed roomin, mihin pystyi majoittumaan sukupuolesta riippumatta kuka vain. Oli tosi kivaa ja suhteellisen rauhallista. Muutamien tyyppien kanssa ystävystyttiin ja erään huonekaverin kanssa käytiin jopa yhdessä bailaamassa. Mulla sattui hyvä tuuri, joskin eräs miehistä kehitti muhun jonkun suunnattoman rakkauden. Se oli vähän kiusallista, mutta siitä selvittiin. Tosin, se edelleenkin lähettelee mulle tekstareita.

Kaiken kaikkiaan suosittelen dormissa majoittumista tosi paljon, varsinkin jos ei ole mitenkään erityisen mukavuudenhaluinen. Huoneissa on kuitenkin kaapit, (kannattaa muistaa se lukko ottaa mukaan matkaan, sillä mä melkein unohdin sen..) joihin tavarat saa turvaan muilta. Ei siis tarvinnut pelätä varastelua tai mitään muutakaan. Tietenkin joillekin ihmisille on helpompaa nukkua kuorsaavan kuoron vieressä ja joillekin vaikeampaa. Mä koin sen kuitenkin aika helpoksi, koska olin aina yöllä niin väsynyt, että uni tuli heti. Ainoana miinuksena oli tietenkin se, että eli aika pitkälti muiden päivärytmissä. Yöllä tullessa takaisin huoneeseen, ei voinut laittaa valoja päälle, vaan kännykän valossa piti yrittää etsiä hammasharjat ja muut. Aamulla heräsi aikalailla silloin kuin muutkin.

Oli kuitenkin erittäin kivaa ja dormissa majoitun kyllä jatkossakin! Isot suositukset Urban Houselle, joka sijaitsee kävelymatkan päässä keskustasta, on täynnä hyvää porukkaa ja erilaisia huoneita! 

5/03/2017

ÖTÖKÖITÄ SEINÄLLÄ


Sain BGA Nordicilta tuon taulun, jossa on ötököitä vanhan opetustaulun tyylisesti aseteltuna. Se on mielestäni kovin söpö. Ötökät ovat söpöjä. Meiltä löytyy kotoa jo valmiiksi saman tyyppisiä tauluja, mm. kalojen ja vihanneksien koristamana. Niissä on kivaa fiilistä ja tykkään kovasti siitä, miltä ne näyttävät. Meidän koti nyt muutenkin on täynnä tauluja, joten yhteistyö BGA Nordicin kanssa tuntui sopivalta juuri minulle. Rakastan tauluja.

Mun mielestä on aina outoa käydä kodeissa, joiden seinällä ei ole mitään. Ehkä se johtuu siitä, että myös mun lapsuuden kodissa seinillä on aina roikkunut paljon tauluja. Niistä tosin ei löydy ötököitä, vaan taidetta joka oli lapsena minusta kovin kummallista. Nykyään niitä abstrakteja ja surrealistisia töitä arvostaa huomattavasti enemmän kuin silloin. On ihanaa, että myös vanhempani arvostavat taidetta. 

Mä tykkään ötököistä. Mun äiti sanoo mua torakaksi, koska mä selviydyn kaikesta. Vaikka maailmanloppu tulisi, eikä mitään jäisi jäljelle, torakat kuitenkin chillaisivat maailmassa ihan onnellisena. Vaikka niiden pää irtoaisi, ne kyllä handlaavat elämän. Muistutukseksi tästä, käsivarrestani löytyy yksi torakka tatuoituna. Se on minulle kovin tärkeä. 

Postaus on tehty yhteistyössä BGA Nordicin kanssa. 

5/02/2017

BLOGIMAAILMA PELOTTAA, ONKO SE PILALLA?


TAKKI: Kämppikseltä varastettu, eli luultavasti Uffista REPPU: Marimekko KENGÄT: Vans HAME: ????

Sinä aikana kun olen pitänyt blogia, (ja ottanut säälittäviä asukuvia tai ainakin niiden yrityksiä) koko blogimaailma on muuttunut täysin. Ei sillä, ettenkö nauttisi suunnattomasti niistä kauniista kuvista, jotka näyttävät olevan suoraan muotilehdestä repäistyjä. En jaksa kuin nostaa hattua niille, jotka niitä jaksavat viikosta toiseen taikoa tänne internetin maailmaan. Viimeistellyt asut ja täydelliset sijainnit näyttää kuvissa ihan jumalattoman kauniilta ja niitä on ihana katsoa. Mua kuitenkin häiritsee ja mietityttää ne jollain tavalla suuresti. Enkä taida olla ainoa. 

Mä aloin lukemaan blogeja melkein kymmenen vuotta sitten sen takia, että niiden avulla oli kiva kurkata toisten elämään. Oli kiva nähdä mitä vaatteita he pukivat jonain päivänä töihin ja oli mielenkiintoista katsella jonkun ihmisen elämää vähän kuin ikkunan läpi. Kuulostaa aika hullulta stalkkerilta, mutta sehän on yksinkertaisesti se syy, miksi jotkut blogit menestyvät ja jotkut eivät. Ihmisiä pitää kiinnostaa se henkilö. Se on myös tärkein tekijä mikä saa minut lukemaan blogeja. Ei ne täydelliset kuvat ja uskomattomalta vaikuttava elämä, vaan persoona sen kaiken takana. 

Blogimaailma on nykyään niin siloteltu, että se luo tietenkin paineita. Lukijoille, mutta myös kirjoittajille. Totta kai pitää omistaa medianlukutaitoa ja ymmärtää, ettei kenenkään todellinen elämä näytä samalta kuin blogin tai instagramin virheettömissä kuvissa. Mua kuitenkin huolestuttaa se, että jos mulle tulee niistä välillä edelleen jonkinlainen alemmuuden tunne, niin millainen tunne niistä olisi tullut mulle 12-vuotiaana? Mä kuitenkin opiskelen media-alaa ja olen kasvanut blogien parissa. Mun pitäisi kyllä tiedostaa niiden valheellisuus täysin. 

Millainen tunne niistä tulee nyt 12-vuotiaille? Tajuaako ne, ettei suosituimmat muotibloggaajat aina näytä virheettömiltä? Näkeekö ne sen, että jotkut muokkaavat kuviaan todella rajulla kädellä? Miten paljon koko blogimaailma muokkaa niiden lapsien itsetuntoa ja kauneuskäsitystä? Tuleeko niille se fiilis, että niidenkin pitäisi pumpata huulet täyteen ja laittaa täytettä silmäryppyihin heti kun siihen vain on mahdollisuus?

Se, miten media tekee itsetuntopaineita ei ole mitenkään uusi asia. Kuitenkin mitä enemmän olen seurannut bloggaajia, jotka esimerkiksi Youtuben kautta ovat saaneet niitä hyvin pieniä ihmisiä seuraajikseen, olen miettinyt asiaa paljon enemmän. Hyvin pienillä ihmisillä kun on tapana idolisoida toisia ihmisiä. Sillon kun idolisoi, tulee sokeaksi sen toisen ihmisen tekemisille. Näen kuitenkin bloggaajat ja julkkikset huomattavasti eri asioina mitä tähän asiaan tulee, koska on paljon helpompi ymmärtää Kylie Jennerin elämän olevan suhteellisen epänormaalia ja hänen kuvansa julkisuudessa todella kapeaksi. Bloggaajat ja vloggaajat ovat kuitenkin helposti lähestyttävämpiä ja samaistuttavia henkilöitä, joten uskoisin niiden elämästä tulevan paljon helpommin tietynlaisia paineita kuin Kardashianien. Eihän ne ole miljonäärejä ja koko maailman tuntemia henkilöitä. Ne ovat vain suomalaisia ihmisiä jotka kuvaavat ja kirjoittavat.  

En todellakaan sano, että täydelliset asukuvat, instagramin hienosti asetellut ruokakuvat ja muka rennosti pellavalakanoissa pötköttely olisivat mitenkään vahingollisia muille ihmisille. Mä tykkään katsoa niitä ja varmasti moni muukin tykkää. Mua vain pelottaa se, että miten paljon pidemmälle blogien silottelun voi viedä. Milloin näistä katoaa se alkuperäinen idea, vai onko se jo kadonnut?

Näissä kuvissa mun anorakki on niin tiukasti kiinni, että mun kaksoisleuka näyttää aika mielettömältä ja pää laatikolta. Vikassa kuvassa mulla on muovipussissa soijatikkuja, joita olin metsästänyt pakastealtaista viikkoja. Ne teki mut tosi onnellisiksi. Tältä minä näytän ja minussa on aika paljon virheitä. Mut hei, kenessäpä meissä ei olisi? 

KUVAT: Joanna Suomalainen