5/08/2017

ONKO KAIKKIEN PAKKO HALUTA LAPSIA

Mä en halua lapsia. Ainakaan biologisia. En ole koskaan halunnut, enkä luultavasti koskaan tule haluamaan. Se on yksi ainoita isoja asioita, mistä olen aina ollut samaa mieltä. Mun mielipide saattaa tietenkin muuttua, mitä pidän hyvin epätodennäköisenä, mutta ainahan se on mahdollista. Varsinkin se, että joskus adoptoisin jonkun lapsen saattaa hyvinkin olla mahdollista. Maailmassa kun on loputtomiin lapsia, joilla ei ole perhettä tai jotka ansaitsisivat niin paljon parempaa. Silti, en vain usko millään, että tämä erittäin vahva mielipiteeni lapsien saamisesta muuttuu. 

Mun mielipide ja päätös ei enää perustu siihen, että vihaisin lapsia. Tosin inhosin lapsia silloinkin kun olin itse lapsi. Enää en inhoa ja jotenkin kuvittelen, että saattaisin olla jopa ihan hyvä äiti. Eikä mulla ole mitään sitä vastaan, että joku muu haluaa lapsia, enkä pidä niitä ihmisiä millään tasolla huonompina kuin itseäni. Ymmärrän sen, miksi ihmiset haluavat lapsia ja perustaa perheen vallan mainiosti. Mä en vain halua lisää lapsia tähän maailmaan. Piste.


Maapallon ja ihmisten tilanne on huolestuttava, eikä sen tilanteen pahenemiseen näy mitään loppua. Olemme ylikansoitettu planeetta, eikä kukaan voi kieltää sitä. Eriarvoistuminen kasvaa, köyhät köyhtyy, rikkaat rikastuu, öljy loppuu ja jääkarhut hukkuu. Sitäkään kukaan ei voi kieltää. Mikäli tutkijoita uskoo, maapallon tila heikkenee huomattavasti vuoteen 2050 mennessä, jos ihmiset jatkavat nykyistä elämäntapaansa. Lajien sukupuutto, tehotuotanto, ekosysteemien katoaminen, ympäristön saastuminen, ihmisten kulutustavat, väestönkasvu ja ilmastonmuutos. Keksisin loputtomiin syitä, miksi maapallon tilanne on huolestuttava ja miksi en halua tänne enää yhtään enempää ihmistä. Onhan tää planeetta nyt oikeesti tosi paska keissi. 

Muutamien terveydellisten syiden vuoksi en ole edes varma, olisiko mun järkevä hankkia lapsia. Vahvasti periytyvät sairaudet kun on suhteellisen ikäviä, enkä tiedä kestäisikö mun moraali sitä, että minä olisin jollain tasolla syypää oman lapseni sairastumiseen. Enkä edes tiedä voinko itse saada lapsia. Monet tuntuvat ajattelevan, että se on itsestäänselvyys. Ei se ole.

Lopulta kaikista eniten omaan lapsettomuuspäätökseeni vaikuttaa se, etten vain yksinkertaisesti nää tulevaisuutta, jossa minulla olisi omia lapsia sisältävä perhe. Olen kuullut loputtomiin lauseita "kyllä sitten kun sun biologinen kello alkaa tikittää" ja "olet niin nuori edes miettimään tuota asiaa", mitkä kerta toisensa jälkeen vaan suoraan sanottuna vituttavat. Ne tuntuvat siltä, ettei minulla saisi olla omaa päätöstä kehostani ja elämästäni, vaan pitäisi vain mennä valtaosan mukana niiden yhteiskunnan normien mukaisesti. Ihan kuin elämäni ei voisi olla kokonainen ilman sitä, että olisin vaginastani pullauttanut yhden olennon tähän maailmaan lisää. 

Luin aamulla Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksen tästä asiasta (klik) ja siitä inspiroituneena päätin avata myös oman suuni. Nämä ovat isoja asioita, enkä koe olevani mielipiteeni kanssa yksin. Nämä ovat myös todella henkilökohtaisia asioita ja tämä teksi onkin luultavasti yksi henkilökohtaisimmista mitä olen koskaan kirjoittanut. Mun mielestä asioista on kuitenkin tärkeä puhua, vaikka ne olisivatkin vaikeita. 

Summa summarum, minä en halua lapsia. Ja se on ihan okei. 

30 kommenttia:

  1. Kirjoitit maapallon ja sen ihmisten tilasta. Koetko eläväsi ekologisesti kestävästi? Miten ekologiset arvot näkyvät elämässäsi ja arjessasi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on hyvä kysymys! En tällä hetkellä elä niin ekologisesti kestävästi kuin haluaisin, enkä tiedä tulenko koskaan elämään. Oon kuitenkin kasvissyöjä, ostan paljon vaatteita kirppiksiltä, käytän pelkästään julkista liikennettä, oon nuorisopolitiikassa mukana, tuen mahdollisimman paljon luomua ja lähiruokaa ja yritän tehdä mahdollisimman ekologisia valintoja kaikessa kulutuksessani.

      En todellakaan ole mikään jeesus, enkä sitä ole tässä yrittänyt väittää. Pienien asioiden kautta meistä jokainen voi mielestäni vaikuttaa. Musta ei kuitenkaan ole siihen, että muuttaisin maalle ja kasvattaisin itse omat ruokani. Mut kyllä mä mielestäni pyrin tekemään mahdollisimman ympäristöystävällisiä valintoja ja sellaisia, mihin mä just nyt pystyn! :-)

      Poista
  2. Oon itekin alkanu viime aikoina alkanu miettimään, etten välttämättä koskaan halua biologisia lapsia. Musta on kuitenki kerta toisensa jälkee tuntunu et on jotenki epänormaalia aatella näin, mikä varmasti johtuu muiden ihmisten asettamista paineista. Oon sun kans samaa mieltä siitä, että tää maailma on tosi pahassa jamassa ja jotenki vaa ahistaa ajatus siitä et oisin ite vaan täyttämäs tätä planeettaa lisää. Ite koen juuri adoption paremmaks vaihtoehdoks, sillä se vois parhaimmas tapaukses pelastaa jonkun lapsen elämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo todellakaan epänormaalia ajatella näin! Mulla oli joskus sama kela päässä, mut sit enemmän juteltuani ihmisten kanssa aiheesta tajusin, että on tosi paljon samaa mieltä olevia tyyppejä.

      Mä oon miettinyt adoption lisäksi myös sijaisperheenä olemista joskus tulevaisuudessa. On niin paljon pieniä ihmisiä jotka ansaitsee niin paljon parempaa, että haluaisin vaan pystyä auttamaan niitä kaikkia haha.

      Poista
  3. Ei voi kun ihailla sun rohkeutta! Itse olen hyvin samoilla linjoilla asian kanssa, tosin mulla on jo kaksi "lapsenkorviketta" jaloissa kehräämässä:D Aina asioita tarkastellessa jaksaa järkyttää että eletään 2010-lukua ja naisen oikeuksia ei yhtään ajatella, vaikka muissa tasa-arvon kysymyksissä on menty eteenpäin. Hienoa että avasit sun ajatuksia, tämä kirjoitus varmasti antaa monelle ajattelemisen aihetta ja monille (itsellenikin) vain vahvistaa omaa näkemystä ja luottamusta omaan itseen�� Kiitos tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne karvaiset lapsenkorvikkeet ovat myös mun suunnitelmissa! Kiitos paljon!

      Poista
  4. Samoja keloja, vahvasti. Inhoan myös just tota ajatusta, että olisin "kokonainen" vasta vakituisessa, mielellään avioliiton kaltaisessa suhteessa ja lapsien kanssa. Tuntuu välillä, että lapsi olisi jonkinlainen päämäärä, mitä kohti mun olisi päästävä. Että äitiys pitäisi olla mun elämän suurin saavutus ja että sen jälkeen elämäni on täytetty, sillä sitten eläisin lasta varten ja olisin hyödyksi kasvattamalla hänestä taas mahdollisimman yhteiskuntakelpoisen ja tuotteliaan yksilön.
    On hyvä tietää, ettei ole yksin tän valinnan kanssa. Vaikka tuntuu että paineita lapsenhankkimisesta tulee monesta suunnasta, niin tällainen vertaistuki auttaa superpaljon. Ihanaa siis, että kirjoitit aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ollut niin paljon samoja fiiliksiä tosta, että sen lapsen pitäisi olla joku itsestäänselvä päämäärä, johon on pyrittävä. Huh, kiitos paljon kommentista!

      Poista
  5. Tämä oli mielenkiintoista lukea, kun itselleni suuri unelma on pikkutytöstä asti ollut perheen perustaminen. Tiedostan ympäristö asiat, mutten ole ymmärtänyt miten monilla ihmisillä sillä ihan oikeasti on jonkin tason vaikutus perhesuunnitteluun. Kiitän tästä avaavasta tekstistä ja useista näkökulmista, jotka meille lukijoille jaoit! Itselleni ei ole ikinä tullut mieleen kyseenalaistaa lapsettomuutta, päin vastoin, kannatan jokaisen oikeutta vapaaseen perhesuunnitteluun. Tällaisia kantaaottavia tekstejä on varmasti meille kaikille hyvä lukea. Koskaan emme voi liiaksi lisätä ymmärrystämme muita ihmisiä ja aatemaailmoja kohtaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Tää ehdottomasti oli mun tarkoituskin yrittää antaa muita näkökulmia ihmisille vapaaehtoiseen lapsettomuuteen :-) Ilmeisesti onnistui! Kiitos vielä!

      Poista
  6. Aivan kuin olisit tullu mun pään sisään ja kirjottanu sieltä ajatukset ylös! Loistava ja todella samaistuttava teksti. Huikeeta kun uskallat blogissas kirjottaa tälläsistä aiheista. Pidä sama linja, oot huippu!

    VastaaPoista
  7. En myöskään halua lapsia ja välillä oikeasti ärsyttää, kun ihmiset sanovat, että "kyllä se sun mieli vielä muuttuu, olet vielä niin nuori". Voihan se toki muuttuakin. Oon tosin kuitenkin jo 27-vuotias ja koko aikuisikäni ollut samaa mieltä lasten hankinnasta. Olen kohta menossa naimisiin, joten lastenhankintaan liittyvät kyselyt varmasti alkavat lisääntymään. Ärsyttää jo valmiiksi. :D

    Jos joku kertoo olevansa vapaaehtoisesti lapseton, niin tuntuu, että usein oletetaan tämän vihaavan lapsia. Itse taas pidän lapsista ja tulen valmistuttuani tulevaisuudessa työskentelemään jopa lasten parissa. Vapaaehtoinen lapsettomuus ja lasten parissa työskentely voivat tuntua monelle aika oudolta yhtälöltä, mutta musta siinä ei ole mitään erikoista. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on myös yksi kaveri joka työskentelee lapsien kanssa, mutta ei itse halua lapsia. Sitä kuulema kyseenalaistetaan töissä ja lähipiirissä aika huolella, joka johtaa sellaiseen selittelyyn miksi on valinnut näin. Uskon, että on ihan hiton ärsyttävää!

      Poista
  8. Eihhh, olin just päässy sinuiksi poikaystävän kanssa tehdystä kompromissista; kahdesta biologisesta lapsesta, mikäli ollaan onnekkaita ja saadaan ne biologisesti. Oikea oma tavoite/halu/mikä ikinä oli monta vuotta yksi oma biologinen lapsi ja toinen olisi adoptoitu ihan tasan siitä syystä, että haluaisin pelastaa jonkun pienen kärsivän ihmisen rakastavaan kotiin. Lisäksi kahesta ministä ois toisilleen seuraa. Että tulipahan taas mieleen se oma haave, mutta eihän sitä ikinä tiedä miten käy tulevaisuudessa (ja ei, lapset ei todellakaan ole osa lähitulevaisuutta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, eihän sitä koskaan tiedä mitä sitä tapahtuu! Musta on kuitenkin pääasiana se, että tekee sellaisia valintoja jotka ovat itselle tärkeitä ja sopivia.

      Mut hei, tosi paljon onnea sinulle / teille perheen hankintaan! :-)

      Poista
  9. Kertaakaan en oo vielä tänne kommentoinut, mutta nyt oli pakko - loistava teksti & samaistun täysin! Sun kirjotustyyli on ihan huippu, you go girl! 💪🏻

    VastaaPoista
  10. Mä oon itse pikkuhiljaa ajatellut että just maailman sekopäisen tilan takia en halua tuoda tänne uutta suuta ruokittavaksi ja mahdollisesti kärsimään. Toisaalta mulla on tosi iso hoivavietti ja silti siinä on se joku kasvattaa joku siitä nyytistä aikuiseksi ja että mä voisin seurata sitä vieressä. Siinä on niin paljon hyviä ja huonoja juttuja: mun lapsien mielenterveys todennäköisesti ois perinnöllisyyden takia paskana, kasvaminen sattuu ja pitää joka päivä kattoa miten me tuhotaan itse tätä maapalloa. Toisaalta mä tiedän itsekkin että sen kivun jälkeen mä oon silti niin kiitollinen että vaikka itse oon elossa koska täällä maailmassa on niin paljon kaikkea kaunista ja mahtavaa.
    Ehkä joskus päätän hankinko lapsen,ei oo mikään ajankohtaisin asia vielä. Mutta ehdottomasti kaikkien pitää silti mennä omaa polkuaan eikä syyllistää tai vähätellä toisen tunteita jos niitä lapsia ei halua. Hyvä teksti, jatka samaan malliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon!

      Tää kommentti on kyllä kaikella tapaa ihan suoraan mun suusta! Oon tosi pahoillani et myös sinä joudut painimaan noiden perinnöllisten sairauksien kanssa :-(

      Poista
  11. Samaistun aivan täysin ja olen miettinyt myös juuri noita kyseisiä perusteluja (vaikka en sitäkään ymmärrä miksi niitä aina tarvitsee kaikille perustella ja kaikkien kyseenalaistaa, kun yhtä selvä asia sen pitäisi olla kuin se, että joku taas haluaa lapsia..) mutta tosiaan, summa summarus, loistoteksti ja ihanaa kun kirjoitit aiheesta, pakko jakaa facebookiin !

    VastaaPoista
  12. oon seurannut sua ja tätä blogia jo kauan. nyt on pakko kommentoida että oon todella iloinen siitä, että edelleen tuot esiin myös näitö syvällisempiä asioita kuin päivän asua! maailma muuttuu (varsinkin blogimaailma) mutta on ihanaa että edes joku pysyy rehellisenä ja kertoo ajatuksia, jotka eivät koske vain dieettiä tai meikkejä!! oot nelli mahtava, tuot esiin sen miten vaikeistakin jutuista voi (ja pitää) puhua, ja sun teksteistä varmasti moni saa voimaa tän niin kovin pintakiiltävän arjen keskellä ❤❤

    VastaaPoista
  13. Täällä myös yksi tähän mainioon tekstiin täysin samaistuva! Ai että mä pidän tosi paljon sun kirjoitustyylistä ja monipuolisesta blogistasi. Jatka samaan malliin! :)

    VastaaPoista
  14. Itse kirjoitin samasta aiheesta viikko sitten http://www.stoori.fi/tyttoporukan-jatka/mita-jos-en-haluakaan-lapsia/. Oli tosi mielenkiintoista lukea sun pointteja :)

    Pus! - Jasu

    VastaaPoista
  15. Adoptio ei ole hyväntekeväisyyttä eikä sääli ole siihen oikea lähtökohta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ainakaan tietääkseni ole puhunut mitään säälistä?

      Poista
  16. Amen. En mäkään halua, enkä ole jaksanut jankuttaa siitä ihmisille kun ne jotka ei ymmärrä niin ne ei ymmärrä. Allekirjoitan ton lauseen että ihan kuin ei saisi olla päätäntävaltaa omasta kehosta ja elämästä.... Pitäis keksiä joku hyvä vastalause kun joku kysyy että milloin haluat lapsia. Joku niin hyvä että kysyjältä tippui leuka lattiaan. S*tana.

    VastaaPoista
  17. Steriloimista Suomessa pitäisi helpottaa.
    Suomen nykylain 30 vuotta tai kolme lasta on holhoavaa vanhanaikaista lainsäädäntöä.
    Muissa Pohjoismaissa ikäraja on 25 vuotta.

    Nyt on käynnissä kansalaisaloite "Steriloimislain ikäraja pohjoismaiseksi eli 25 vuotta ja lapsiluvuksi kaksi lasta"
    https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2401
    Aloitteen tavoitteena on 25 vuotta tai kaksi lasta steriloinnin perusteeksi.

    Joten jos kannatatte pohjoismaista oikeutta sterilointiiin, kannattakaa ja jakakaa kansalaisaloitetta.

    VastaaPoista
  18. Todella hyvä teksti! Perustelet valintaasi niin että huomaa kyllä että olet miettinyt asiaa, joten kaikki ne jotka huutelevat biologisesta kellosta ja ties mistä saisivat kyllä lopettaa. Älytöntä muutenkin, että tällaista asiaa pitää edes perustella. Hämmentävää, että joidenkin mielestä vapaaehtoinen lapsettomuus on itsekäs valinta. Millä ihmeen tavalla se on itsekästä, ja keneltä se muka on pois vaikka joku päättäisikin panostaa elämässään johonkin muuhun kuin lapsiin..

    Löysin blogisi vasta hiljattain mutta tykkään kovasti, erotut tyylilläsi ja teksteilläsi massasta ja ihanaa kun joku kirjoittaa välillä muustakin kun pelkistä asuista ja treenaamisesta. Ja peräti osaat kirjoittaa, sekään ei ole mikään itsestäänselvyys blogimaailmassa :D

    VastaaPoista

finnish & english only
contact: nelli.kentta@hotmail.fi