6/25/2017

FESTARIKESÄ JA HAAVEITA


Juhannus oli ja meni. Kesäkuu melkein oli ja meni, eikä blogi käynyt mielessäni kertaakaan. Hups. 

Festarikesästä on takana YleXPop, Rock the Beach ja Raumanmeren juhannus. Edessä on vielä ainakin Guns N' Rosesin keikka Hämeenlinnassa, Ruisrock, Weekend Festival ja Blockfestit. Mä aina haaveilin varhaisteininä olevani joskus sellaisella alalla töissä, että pääsen kiertämään festareita ja nyt voin rastittaa sen toiveen haavelistalta pois. 

Luin muutama päivä sitten sellaisen 13-vuotiaana kirjoittamani listan kaikista tavoitteistani elämälle. Tunsin kummallista (ja harvinaista) ylpeyttä itsestäni, sillä suurin osa niistä listan asioista on täyttynyt. Pitää vielä mennä naimisiin rocktähden kanssa ja polttaa poliisiauto. Jälkimmäisen taidan kuitenkin jättää seuraavaan elämään, vaikka ihan viihdyttävältä aktiviteetilta se kuulostaa. 

Jos unohdan blogin jälleen kesän kaikkien rientojen vuoksi niin tuu sentään nykimään mua festareilla hihasta!

6/16/2017

MINUN ENSIMMÄINEN RANNEKELLONI


Olen joskus kertonutkin teille, etten osaa katsoa analogista kelloa. Kyllähän mä sitä jotenkin osaan katsoa, mutta mulla on todella hankala hahmottaa sitä ja siksi sen ymmärtämisessä menee aina suhteellisen pitkään. Tämän takia minun ranteessani ei ole koskaan kelloa näkynyt. Mä taidan pitää sitä myöskin jollain tapaa aikuisuuden merkkinä, kuten plussakorttia ja farmariautoa, ehkä siksi olenkin niitä molempia vältellyt. Plussakortin ja farmariauton jätän tulevaisuuteen, mutta nyt olen siinä pisteessä elämäni kanssa, että uskallan käyttää kelloa. Enkä ihan sellaista muovista lasten leikkikelloa, vaan ihan oikeaa kelloa. Sellaista, mitä aikuiset ihmiset käyttävät. 

Mun ja Furlan Valentina-kelloni kuherruskuukausi on lähtenyt hyvin käyntiin. Molemmat ovat onnellisia ja vilkuilevat useasti toisiaan. Suojelen häntä tarkasti ja silittelen välillä huomaamattani hänen pintaansa. Vähän sellaista hipsuttelua ja ujoa flirttailua koko ajan. Kyllä te tiedätte. Minun ja kelloni välillä tämä kaikki on kuitenkin huomattavasti vähemmän kiusallista kuin minun ja poikien välillä. Ehkä mun todella siis pitää vaihtaa pojat kelloihin. 

Halusin kellon olevan mahdollisimman simppeli, olematta kuitenkaan tylsä. Siksi valitsinkin tämän kuvissa olevan yksilön ja lemmenlomamme jälkeen olen ollut erittäin onnellinen valintaani. Se on kaunis ja elämäni ensimmäinen oikea kello. Sitä katsomalla voisin myös vihdoin olla ajoissa kaikkialla.